Nyt on taas palattu takaisin arkeen, jouluvieraat ovat lähteneet,kiitos vielä ihanasta joulusta!
Tänään oli aivan erityisen kauniit värit ulkona. Etelän puolella taivaanrannassa loisti melkein punaisen sävyt ja pohjoisessa upea sininen taivas!
 |
 |
keskiviikko 28. joulukuuta 2016
Kaamosajan värejä
Nyt on taas palattu takaisin arkeen, jouluvieraat ovat lähteneet,kiitos vielä ihanasta joulusta!
Tänään oli aivan erityisen kauniit värit ulkona. Etelän puolella taivaanrannassa loisti melkein punaisen sävyt ja pohjoisessa upea sininen taivas!
lauantai 24. joulukuuta 2016
Joulutunnelmaa
Hyvää Joulua❤
Tytöt kävivät viemässä lyhdyn tienvarteen
Pikkulintujakin muistetaan
Joulupuuhia
Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille täältä Turvejärveltä !
Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille täältä Turvejärveltä !
tiistai 13. joulukuuta 2016
Täydenkuun Taikaa
Nyt on täydenkuun aika,ja suurena loistava kuu luo valolaan aivan uskomattoman hienoja varjoja maisemaan. Metsässä kun kulkee täydenkuun aikaan,niin tunnelma on taianomainen,vähän kuin sadussa tai unessa.
Voi melkein kuulla Metsänväenkin olevan liikkellä. Täydenkuun valossa on hyvä tehdä tärkeitä askareita,valo on toisinaan jopa kirkkaampi kuin pilvisen kaamospäivän valoisin aika.
Voi melkein kuulla Metsänväenkin olevan liikkellä. Täydenkuun valossa on hyvä tehdä tärkeitä askareita,valo on toisinaan jopa kirkkaampi kuin pilvisen kaamospäivän valoisin aika.
lauantai 10. joulukuuta 2016
Talvimyrsky
" Mistä tuuli,sieltä mieli.
Mistä vihma,sieltä viesti.
Nousi tuuli pohjoisesta,
ahava ajattomasta,
tuntureilta tuulisilta.
Tuli hyinen hyytöviima
lahtehen nimettömähän,
nimen tietämättömähän.
Tuuli nousi taivahalla
viskoen vilua vettä,
hyistä kelkkaa kiskotellen,
jäätäen jokivesiä.
Lepy tuuli leppeäksi,
lauhdu tuuli lauhkeaksi,
mene tuulen teitä myöten,
taivahan rekiratoja.
Mene hongissa hohaten,
petäjöissä piehtaroiden
talvimaillesi takaisin,
kohti kaukaista kotoas,
takamaille tuntureiden,
pohjoisen perukoille. "
(Paula Havaste, Loitskukirja)
Eilen perjantaina oli oikein kunnon talvimyrsky,en muista sellaista olleen täällä Turvejärvellä
asuessamme. Onhan niitä talvipuhureita ollut,mutta eilinen oli melkoista pohjoistuulen vihmontaa.
Jäämeren tuulet tuntuvat täällä suojaisessa metsässäkin. Norjan puolella olivat sulkeneet osan kouluista ja tiet olivat suljettu puomeilla. Siellä aivan tavallista ja ihmiset ovat tottuneet talvimyrskyihin,mutta täällä meillä se ei aivan jokatalvista sentään ole,tällaiset hyiset myrskyt.
Tänään aamulla kävin pihapiirin läpi ja olipahan tuisku tehnyt omia polkujaan ja yrittänyt päästä sisälle saunaankin.
Tänään oli tuuli jo sen verran rauhoittunut,ja muutenkin lauha ilma,niin laskin lehmät ulos jaloittelemaan. Kyytöille näyttäisi kasvavan oikein kunnon talviturkki:)
torstai 8. joulukuuta 2016
Onni on oma kotitonttu
Täällä kun maahisten maassa asutaan,niin metsissä ja myös näissä vanhoissa pihapiireissä ja niiden rakennuksissa vilistää ja asustelee tonttuja ja jos vaikka mitä Metsänväkeä ja haltijoita.
Meillä kotona asustaa (ainakin) kaksi kotitonttua,Onni ja Oskari,jotka ovat kyllä veikeitä kavereita. Ja mahdottomia herkkujen perään:) Piparkakut ja muut jouluherkut katovat nopeasti parempiin suihin..vaan ehkäpä ne tontut eivät sentään aivan kaikkea syö,saattaapa siellä piparipurkilla käydä joku ihmislapsikin;)
Ja varsinkin näin joulunaikaan näkyy punalakkeja vilahtelevan ja pikkuruisia töppösten jälkiä hangella aamuisin.
Taianomaista joulunodotusta toivottavat;
Meillä kotona asustaa (ainakin) kaksi kotitonttua,Onni ja Oskari,jotka ovat kyllä veikeitä kavereita. Ja mahdottomia herkkujen perään:) Piparkakut ja muut jouluherkut katovat nopeasti parempiin suihin..vaan ehkäpä ne tontut eivät sentään aivan kaikkea syö,saattaapa siellä piparipurkilla käydä joku ihmislapsikin;)
Ja varsinkin näin joulunaikaan näkyy punalakkeja vilahtelevan ja pikkuruisia töppösten jälkiä hangella aamuisin.
Taianomaista joulunodotusta toivottavat;
Oskari-tonttu
Onni-tonttu
tiistai 6. joulukuuta 2016
Puuhella - kodin sydän
Tänään on oikein sopiva hetki istahtaa hetkeksi tietokoneen ääreen kirjoittelemaan.
On Suomen itsenäisyyspäivä ja ulkona kirpeä pakkasilma kipristelee nenänpäätä,sisällä tuvassakin oli aamulla melko viileää ennen tulien sytyttämistä uuniin.
Nyt on puuhellan uuni sen verran lämmennyt,että siinä voi paistaa joulutortut ja sämpylät Itsenäisyyspäivän kunniaksi,sekä liedellä hautuu riisipuuro.
Ennen tänne Turvejärvelle muuttoa minulla ei juurikaan ollut kokemusta puulieden ja puuhellan uunin käyttämisestä ruuanvalmistuksessa,uuni oli vain kodin lämmittämistä varten. Mutta nyt usean vuoden kokemuksella voin sanoa,että puuhellalla haudutettu ruoka ja uunissa paistetut leivät ja leivonnaiset saavat aivan erityisen herkullisen maun,liekö osasyynä hidas valmistusprosessi(ei ole ainakaan pikaruokaa;),vai ehkä vain kuvittelen,mutta joka tapauksessa puuhellalla valmistuu suurin osa perheemme ruuasta,etenkin talviaikaan kun uunia on lämmitettävä päivittäin,joten ruoka valmistuu siinä samalla. ❤
On Suomen itsenäisyyspäivä ja ulkona kirpeä pakkasilma kipristelee nenänpäätä,sisällä tuvassakin oli aamulla melko viileää ennen tulien sytyttämistä uuniin.
Nyt on puuhellan uuni sen verran lämmennyt,että siinä voi paistaa joulutortut ja sämpylät Itsenäisyyspäivän kunniaksi,sekä liedellä hautuu riisipuuro.
perjantai 25. marraskuuta 2016
Kaamoksen hämärässä
Tervetuloa seuraamaan lapsiperheen elämää vanhalla tilalla Inarin Turvejärvellä.
Ota kuppi kuumaa juotavaa ja astu peremmälle pieneen tupaamme,jonka ikkunasta avautuu näkymä pienelle metsäjärvelle,Turvejärvelle.
Asumme aivan pohjoisimmassa Lapissa,Inarin kunnassa,lähellä Partakon kylää. Tilamme sijaitsee kahden erämaa-alueen keskellä,lännessä aukenee Kaldoaivin mahtava erämaa ja idässä kaunis ja karu Vätsärin erämaa. Olemme aitiopaikalla seuraamassa luonnon tapahtumia;keväällä kotisulaamme saapuvat hanhet ja joutsenet,sekä lukuisat kahlaajat,kevään edetessä voimme laskea katiskat ja verkot pyytäämään kotitarvekalat perheellemme(jos Ahti suo),kesällä vanha lapinkenttä tarjoaa ruokaa niin ihmisille kuin laiduntaville kotieläimillekin.
Syksyä kohti mentäessä kypsyvät kotisuon hillat ja muut metsämarjat ja sienet poimittaviksi ja säilöttäviksi tulevaa talvea varten.
Talvi-aika kuluukin aika pitkälti vain pakollisten arkiasioiden parissa,tuvan lämmittäminen,vesihuolto sekä kotieläinten ruokinta vievät ison osan päivästä.
Jos järven jää on kestävää,saatamme uittaa juomukset jään alle jo marraskuussa,jotta tuoretta kalaa olisi saatavilla talvellakin.
Pyrimme elämään luontoa kunnioittaen ja yksinkertaista,meidännäköistä elämää,johon liittyy pyrkimys ainakin osittaiseen omavaraistalouteen.
Tällä hetkellä tilallamme asuvat minä,emäntä Katja,sekä mieheni Janne,meidän neljä tytärtä,joista nuorin on vasta 7kk.ikäinen. Olemme uusperhe ja kaikenkaikkiaan perheessämme on lapsia kahdeksan,siis suurperhe nykymittapuun mukaan:)
Meidän ihmisten lisäksi tilalla asustaa kaksi kyyttöneitiä,Mustikki ja Mansikki,sekä pieni parvi maatiaiskanoja Jussi-kukon kanssa,kaksi koiraa,sekaroituisia paimenia molemmat,Nappi ja Luna. Lisäksi pihapiirin tärkeinä asukkaina ovat ahkerat myyränpyytäjät,maatiaiskissa Hiisu sekä puolivilli metsäkissa Tinka. Niin,ja tokihan meidä torpassa asustelevat myös kotitontut,Onni ja Oskari.
Ja jos kaikki menee hyvin,niin toivottavasti saisimme ensi kesänä jokusen suomenlampaan raivaamaan pajukoita,jotta tämä kenttä olisi jälleen sellainen avara lapinkenttä,niin kuin aikanaan on ollut.
Tässä olisikin sopiva paikka kertoa hieman tilan historiasta. Tämä Turvejärven tila,(aiemmin Turvejärven Pekkala)on vanha inarinsaamelaisten ns.talvipaikka. Täällä on asuttu talvi-aika porojen ja pienen karjan kanssa,ja kesäksi on muutettu suuremman järven,Nitsijärven rantaan kesäpaikalle,missä on ollut suuremmat kalavedet.
Tila on aikanaan inventoitu ja merkitty Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristökohteisiin.
Tällä hetkellä tila on luontaiselinkeinotila,ja pyrimme omalta osaltamme säilyttämään jotain hyvin arvokasta perinnettä,eli elävää kulttuuria, asumalla perheen kanssa vanhalla tilalla luonnon keskellä.
Ensi vuonna alkaa jo kahdeksas vuosi tällä tilalla,ja näihin vuosiin on mahtunut niin hyviä kuin huonompiakin asioita ja hetkiä,niinkuin elämässä aina.
Ehkäpä tämä blogi on myös minua itseäni varten,jotta helpommin muistaisin sen miksi silloin kahdeksan vuotta sitten ihastuin ja rakastuin juuri tähän paikkaan,ja aivan erityisesti tähän ympäröivään luontoon.
Ja toivon tämän blogin herättävän rohkeutta toteuttaa omia haaveita ja ennen kaikkea toivon blogista olevan iloa ja ehkä hyötyäkin niille,joita tällainen elämäntapa kiinnostaa.
Mielelläni vastaan kysymyksiin ja otan myös vinkkejä vastaan.
Pyrin päivittämään blogia säännöllisesti,kerran viikossa vähintään. Toki aina tilanteen mukaan.
Siispä toivotan vielä kerran LÄMPIMÄSTI TERVETULOA seuraamaan vuodenkiertoa ja tilan askareita pohjoisimmassa Lapissa !
Ota kuppi kuumaa juotavaa ja astu peremmälle pieneen tupaamme,jonka ikkunasta avautuu näkymä pienelle metsäjärvelle,Turvejärvelle.
Asumme aivan pohjoisimmassa Lapissa,Inarin kunnassa,lähellä Partakon kylää. Tilamme sijaitsee kahden erämaa-alueen keskellä,lännessä aukenee Kaldoaivin mahtava erämaa ja idässä kaunis ja karu Vätsärin erämaa. Olemme aitiopaikalla seuraamassa luonnon tapahtumia;keväällä kotisulaamme saapuvat hanhet ja joutsenet,sekä lukuisat kahlaajat,kevään edetessä voimme laskea katiskat ja verkot pyytäämään kotitarvekalat perheellemme(jos Ahti suo),kesällä vanha lapinkenttä tarjoaa ruokaa niin ihmisille kuin laiduntaville kotieläimillekin.
Syksyä kohti mentäessä kypsyvät kotisuon hillat ja muut metsämarjat ja sienet poimittaviksi ja säilöttäviksi tulevaa talvea varten.
Talvi-aika kuluukin aika pitkälti vain pakollisten arkiasioiden parissa,tuvan lämmittäminen,vesihuolto sekä kotieläinten ruokinta vievät ison osan päivästä.
Jos järven jää on kestävää,saatamme uittaa juomukset jään alle jo marraskuussa,jotta tuoretta kalaa olisi saatavilla talvellakin.
Pyrimme elämään luontoa kunnioittaen ja yksinkertaista,meidännäköistä elämää,johon liittyy pyrkimys ainakin osittaiseen omavaraistalouteen.
Tällä hetkellä tilallamme asuvat minä,emäntä Katja,sekä mieheni Janne,meidän neljä tytärtä,joista nuorin on vasta 7kk.ikäinen. Olemme uusperhe ja kaikenkaikkiaan perheessämme on lapsia kahdeksan,siis suurperhe nykymittapuun mukaan:)
Meidän ihmisten lisäksi tilalla asustaa kaksi kyyttöneitiä,Mustikki ja Mansikki,sekä pieni parvi maatiaiskanoja Jussi-kukon kanssa,kaksi koiraa,sekaroituisia paimenia molemmat,Nappi ja Luna. Lisäksi pihapiirin tärkeinä asukkaina ovat ahkerat myyränpyytäjät,maatiaiskissa Hiisu sekä puolivilli metsäkissa Tinka. Niin,ja tokihan meidä torpassa asustelevat myös kotitontut,Onni ja Oskari.
Ja jos kaikki menee hyvin,niin toivottavasti saisimme ensi kesänä jokusen suomenlampaan raivaamaan pajukoita,jotta tämä kenttä olisi jälleen sellainen avara lapinkenttä,niin kuin aikanaan on ollut.
Tässä olisikin sopiva paikka kertoa hieman tilan historiasta. Tämä Turvejärven tila,(aiemmin Turvejärven Pekkala)on vanha inarinsaamelaisten ns.talvipaikka. Täällä on asuttu talvi-aika porojen ja pienen karjan kanssa,ja kesäksi on muutettu suuremman järven,Nitsijärven rantaan kesäpaikalle,missä on ollut suuremmat kalavedet.
Tila on aikanaan inventoitu ja merkitty Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristökohteisiin.
Tällä hetkellä tila on luontaiselinkeinotila,ja pyrimme omalta osaltamme säilyttämään jotain hyvin arvokasta perinnettä,eli elävää kulttuuria, asumalla perheen kanssa vanhalla tilalla luonnon keskellä.
Ensi vuonna alkaa jo kahdeksas vuosi tällä tilalla,ja näihin vuosiin on mahtunut niin hyviä kuin huonompiakin asioita ja hetkiä,niinkuin elämässä aina.
Ehkäpä tämä blogi on myös minua itseäni varten,jotta helpommin muistaisin sen miksi silloin kahdeksan vuotta sitten ihastuin ja rakastuin juuri tähän paikkaan,ja aivan erityisesti tähän ympäröivään luontoon.
Ja toivon tämän blogin herättävän rohkeutta toteuttaa omia haaveita ja ennen kaikkea toivon blogista olevan iloa ja ehkä hyötyäkin niille,joita tällainen elämäntapa kiinnostaa.
Mielelläni vastaan kysymyksiin ja otan myös vinkkejä vastaan.
Pyrin päivittämään blogia säännöllisesti,kerran viikossa vähintään. Toki aina tilanteen mukaan.
Siispä toivotan vielä kerran LÄMPIMÄSTI TERVETULOA seuraamaan vuodenkiertoa ja tilan askareita pohjoisimmassa Lapissa !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)