Nyt kun valoa riittää vuorokauden ympäri,ei millään malttaisi mennä nukkumaan vaan mieluusti istuskelisi kuistin rappusilla ja kuuntelisi lintujen yöttömän yön konserttia aamuyön tunneille asti ja vain ihastelisi kaunista keväistä luontoa.
Järvi on vihdoinkin päässyt jääpeitteestään aivan kokonaan,viime päivien kovat tuulet pitivät huolen siitä,että auringon hapristamat jäälautat hajoilivat vähitellen järven pohjoispäähän ja aamuinen melkein myrskylukemissa puhkuva länsituuli rikkoi ja sulatti loputkin jäät kotirantaan.
Eipä ole viime aikoina oikein malttanut istua edes tietokoneen ääreen,ulkona on niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa ja sitten niitä vähemmän mukavia,mutta pakollisia hommia.
Lampaat pääsevät yksi kerrallaan paksusta talviturkistaan,täytyi kahteen kertaan keritä pahimmat villakasat. Huonommat villat ajattelin säästää eristemateriaaliksi ja paremmasta villasta kokeilla(sitten joskus)kehräyttää tai jopa itse kokeilla kehrätä lankaa. Täytyy ensin saada vain reilusti hyvälaatuista villaa talteen.
Ehkäpä kokeilen käyttää lampaanvillaa myös tyynyjen täytteenä,ei se ainakaan huonompaa voi olla kuin muovikuidut;)
Vene on jo laskettu vesille ja ensimmäiset ruokakalat saatu kotirannasta. Voi miten hyvältä tuore kala maistuikaan!:)
Pihapiiri alkaa pikkuhiljaa vihertämään ja aivan pikkiriikkiset hiirenkorvat odottavat lopullista puhkeamistaan.Vielä kun malttaisi odotella tuonne kesäkuun puolelle,ennenkuin uskaltaa istuttaa mitään ulos.Niin monesti on se lapin takatalvi yllättänyt vielä juhannuksenakin,tai eihän se enää yllätä,vaan sitä osaa jo melkein odottaa!;)
Minä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Täällä Turvejärven tilalla on kaksi vanhaa aittaa mäen päällä,ja olenkin aiemmin kirjoittanut oman kirjoituksen nuista aitoista.
Nämä kaunokaiset ovat aikoinaan palvelleet niin ruokavarastoina kuin vaateiden säilytyspaikkana.
Meidän aikanamme aitat ovat olleet kotieläinten ruokavarastoina,niihin on laitettu säilöön kesän aikana tehdyt lehdekset ja kuivaheinät.
Tässä muutama viikko sitten mäellä kahvia juodessani ja aittoja katsellessani mietin,että miksei pienempi aitta voisi kesällä toimittaa nukkuma-aitan virkaa..kuiten täällä käy kesävieraita ja torpassa ei tilaa ole aivan mahdottomasti,niin aitasta saisi kesän ajaksi yhden huoneen lisää:) Olipa hyvä ajatus! Kas,kun ei oltu aiemmin hoksattu!..
Ajattelimme,että laitamme aitan kuntoon sitten myöhemmin keväällä kunhan ilmat alkavat kunnolla lämpenemään ja lumet sulavat..,vaan arvatkaapa vain, kun asiasta mainittiin tytöille,niin hehän olivat valmiit siivoamaan aitan ja kantamaan patjat sunmuut tarvittavat tykötarpeet heti,eikä "sitten joskus";)
No,mikäs siinä,viime kesän kerput siirrettiin toiseen aittaan ja enimmät heinät lakaistiin lattialta,ja pyydettiin vielä aitanhaltijalta lupa muuttaa aitta kesähuoneeksi, kannoimme varastosta tarvittavat huonekalut mäelle ja muutaman tunnin urakan jälkeen aitta sai uuden elämän kesäaittana:)
Tytöt ovat jo kokeilleet aitan mahdollisuuksia niin läksyjentekopaikkana kuin eväsretkellä. On sinne kannettu makuupussitkin ja ehkäpä tällä viikolla saavat yöpyä aitassa jos haluavat. :)
Ja saatanpa minäkin joku kesäyö mennä aittaan kuuntelemaan kesän ääniä:)
Ja mikä parasta,mitään ei tarvinut ostaa tai hankkia,vaan kaikki tarpeellinen löytyi omasta takaa! No,ehkäpä kunnollinen sääskisuoja vielä täytyy jostakin keksiä;)
Minä toivottelen mukavaa toukokuista tiistaita kaikille lukijoille ja lähden mäelle aitan edustalle nauttimaan päiväkahvit! :)
Toukokuu on aluillaan,ja kevät tekee tuloaan oikein vauhdilla,ihanaa! Kyllä tätä onkin odoteltu. Tosin, nyt kun katson ulos ikkunasta,on maa peittynyt valkeaan. Aamulla oli niin soma auringonpaiste,ja pikkuhiljaa auennut sula houkutteli kotirantaan joutsenia ja metsähanhia.
Miten ihanalta tuntuukaan talven hiljaisuuden jälkeen jäänreunalta kaikuvat lintujen äänet!
Eikä tarvitse lähteä omalta kotipihaltaan bongailemaan lintuja,vaan parhaimmassa tapauksessa voi aamukahvia hörppiessään katsella tuvan ikkunasta lintujen touhuja kotirannassa. Sanonkin,että meillä on oma "piilokoju",josta voimme tarkkailla luonnon tapahtumia:)
Ikkunalaudalla on kiikarit ja lintukirjat aina valmiina.
Onpahan joskus meinannut mennä aamukahvit väärään kurkkuun,huomatessaan ahman katselevan niemen nokasta,ei sellaista pääse kovin usein kokemaan omilta kotirappusilta...tai kohdatessa sarvipöllön terävän ja viisaan katseen tai vanhan merikotkan istumassa kotipihan männynlatvassa ja tarkkailevan ympäristöään.
Vapun aikoihin nähtiin oikea kevääntuoja,nimittäin iloisesti hyppelevä västäräkki navetan katolla,ja toissapäivänä haarapääsky tekemässä huikeita lentonäytöksiään:)
..Mitenkäs se vanha loru menikään"västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään",no ehkäpä en vielä kuiten arvaa laittaa pottuja maahan;) Vasta sitten juhannuksena!
Toivon,että nämä kotiympäristössä koetut luontokokemukset jättävät lapsiinkin pienen kipinän,joka säilyisi läpi elämän.♥️
Pikkuinen koiralapsikin on päässyt ulos tutkimaan ja haistelemaan kevään hajuja,ja voi sitä intoa millä juostaan,lyhyistä töppösistä huolimatta!:)
Jäätelökausikin on jo avattu,ja hiihtokausi päätetty;)
♥️ Aurinkoisia toukokuun päiviä kaikille!♥️
