Helmikuussa tulee jo kymmenen vuotta siitä,kun vietimme ensimmäisen yön täällä Turvejärvellä.
Pitkä aika,mutta toisaalta tuntuu kuin kulunut kymmenen vuotta olisi vain ollut silmänräpäys,niin nopeasti aika on mennyt.Tai ainakin siltä se tuntuu.
Löysin pari vanhaa kuvaa elokuun lopulta 2008,kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa Turvejärven tilaa.
Suurimman vaikutuksen ainakin minuun teki paikan erämaisuus,ja mäen päällä olevat vanhat aitat.
Nämä kuvat otimme silloin kun kävimme katsomassa vanhaa tilaa ja arvelen että päätös uudesta kodista syntyi heti kun saavuimme pihapiiriin♥️
Taisi olla melkoisen kylmä ensimmäinen yö uudessa kodissa tuolloin helmikuussa,mutta se ei paljoa haitannut.
Nuorimmainen nimittää meidän kotiamme"pieneksi punaiseksi kodiksi", ja se kuulostaa aivan ihanalta! Ja sitähän se onkin,pieni ja punainen!♥️
Toivottavasti edessä on vielä toiset kymmenen vuotta ja enemmäkin yhteistä taivalta ja elämää pienessä punaisessa kodissa erämaan laitamilla,kaukana kaikesta hulinasta ja hälystä♥️
Kiitos tästä ajasta,niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä,pieni punainen koti!♥️
Minä toivottelen oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!♥️
Täysikuu ja kirpeä pakkanen,siinäpä yhdistelmä joka saa talvisen maiseman näyttämään kauniilta ja melkein taianomaiselta.
Pakkanen kiristyi eilen sunnuntaina lähemmäs -30,ja päätimme pakkasesta huolimatta lämmittää saunan. Saunanlämmityksen lomassa kuljeskelin kameran kanssa ympäri pihamaata ja ihastelin jatkuvasti vaihtuvaa maisemaa kuunvalossa.
Saunapolulle ei tällä kertaa tarvinut edes otsalamppua,niin kirkas oli kuutamon loiste.
Ja voitte vain arvata miten makoisilta löylyt maistuvatkaan,kun ulkona paukkui pakkanen ♡
Jos eilen oli kaunis kuutamo,niin tänään aamulla samainen kuu loisti aivan erityisenä.
Herätyskello soi jo kuuden jälkeen,ihan varta vasten herättämään ihastelemaan tätä erityistä luonnonnäytelmää.
Laitoimme työhuoneen kamiinaan tulet ja katselimme ikkunasta punertavaa kuuta,olihan se aika jännittävän ja erikoisen näköinen.
Enkä malttanut ihastella punaista kuuta pelkästään sisätiloista,vaan kipaisin ulos katselemaan ja yritin ottaa muutaman kuvankin.
Kovin kauaa ei tarennut kuvailla,kun sormenpäissä alkoi tuntua kipakka pakkanen.
Onneksi ei ollut pitkä matka kahvikupposen ääreen.♡
Hörpin aamukahvia työhuoneessa ja ihastelin ikkunasta aukeavaa näkymää ja kaunista kuutamoa.
Oikein ihanaa alkanutta uutta viikko kaikille lukijoille!♡
Pikainen tervehdys täältä pakkasten keskeltä!
Tänään oli taas niin kauniit värisävyt ulkona että melkein jo silmiä häikäisi. Pakkastakin juuri sopivasti,-18,sen verran että ulkona oli vielä mukava touhuilla ja tehdä hommia.
Päästin lampaat ulos lumihankeen hieman jaloittelemaan ja samalla sorkat saavat lumipesun ja puhdistuvat :)
Tyttöset pysyivät tiiviisti heinäkasan lähettyvillä,ei varmasti tehnyt mieli lähteä juoksentelemaan umpiseen,varsinkaan kun ei ole mitään mutusteltavaa,paitsi lunta.
Kesällä,kun ovat pihamaalla laiduntamassa,niin täytyy olla paimentamassa ja katsomassa perään herkeämättä,muuten kyllä ehtivät pistellä parempiin suihin sipulinvarret ja yrtit ja talon nurkalla kasvavat kauniit pihlajat.
..Pitäisiköhän ryhtyä tarjoamaan lammaspaimenviikkoja Turvejärvellä! ;)
Ensi keväänä hankimme vielä jokusen uuhen lisää,ihan vain villantuotantoa ajatellen,saisimme hieman enemmän villaa laitettavaksi kehräämölle.
Ajattelen,että 10 voisi olla sopiva määrä meidän pientilalle,sellaisen katraan pystyy vielä talven yli ruokkimaan kuivaheinällä ja keritsemään itse.
Lampaiden kanssa on kyllä aika helppoa ja mukavaa touhuta,ne kun ovat niin selkeästi laumaeläimiä.
Tällaisia villanpehmeitä terveisiä tänään täältä Turvejärveltä!
Minä toivottelen oikein hyvää sunnuntaipäivää kaikille lukijoille!♡
Joko se kaamosaika meni jo..huomasin tänään ihmetteleväni asiaa katsellessani eteläistä taivaanrantaa,josta pilkahteli aavistuksen oranssia valonkajastusta.
Miten se muka näin nopeasti meni,sinisen hämärän aika,johtuikohan tunne siitä kun alkutalvi oli kovin vähäluminen ja lauha. Ei ollut kireitä pakkasia,sellaisia jotka saa koko ympäröivän maailman näyttämään kauniin satumaiselta,pakkashuurun kietoutuessa puiden oksille ja pohjoisen taivaan melkein loistavan sinisenä.
Viime yönä oli aikamoinen tuuli ja tuiverrus käynyt pihamaan läpi,tuisku oli pöllyttänyt lumet sinne tänne,ja koristellut rakennusten seinät uudelleen.
Ja kyllä sen vain huomasi ulkona touhuillessaan,että päivä on todellakin jo pidentynyt,valoisaa aikaa on hieman kauemmin kuin joulun tienoilla.
Hämärä alkaa laskeutua vasta iltapäivällä kolmen jälkeen,kun joulun aikaan hämärä tulee jo paljon aikaisemmin.
Kävimme lasten kanssa kotiniemessä katsomassa,josko se aurinko jo näkyisi,vaan vielä täytyy malttaa odottaa jokunen päivä.
Ja onhan se aina yhtä hieno tunne,kun aurinko nousee läheisen Pyhävaaran ylle parin kuukauden tauon jälkeen!
Aurinkoa ei näkynyt,mutta poroja kylläkin.
Saas nähdä,tekeekö nyt tammikuun lopulle kovat pakkaset,kun alkutalven päästi niin helpolla pakkasten suhteen.Saattaa hyvinkin olla,että tammikuun loppu ja helmikuu tulee olemaan kylmiä,vaan mistäpä sitä tietää..
Ja vaikka tulisikin kovat pakkaset,niin sittenpähän tulee,kevättä kohti ollaan menossa kuiten! Ja se on mukavaa♡
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille lukijoille!❤️
Aina välillä täytyy oikein ravistella itseä huomaamaan se kaikki kauneus mitä ympärillä on.
Usein aivan huomaamattaan suorittaa tai tekee arkiset askareet ja vain vilkaisee ympärilleen kuin ohimennen..Nyt olen yrittänyt useammin pysähtyä näiden arkisten töiden lomassa ihailemaan kaikkea sitä kauneutta,mitä talvisessa luonnossa on.
Ja sitähän kyllä on!
Kaikki ne kauniit värisävyt,jotka vaihtuvat vuorokauden aikana,sinisestä vaaleanpunaiseen.
Yksi tärkeimmistä asioista mikä sai meidät aikanaa valitsemaan juuri tämän paikan,on ihana,rauhoittava hiljaisuus,etenkin näin talviaikaan. Se on sellainen rikkaus,joka merkitsee minulle todella paljon.
Joskus tekee ihan hyvää käydä kylillä ja taas kotiin palatessa huomaa sen täydellisen hiljaisuuden ja muistaa miksi haluamme asua juuri täällä,vanhalla lapin tilalla erämaan laitamilla.
Tämän ympäröivän luonnon takia,se on se syy. Ja siitä lähtökohdasta teemme omat valintamme,tai jätämme tekemättä.
Moni on kysellyt ja joskus hieman ihmetellytkin,että eikö tämä meidän elämäntapamme ole aika työlästä. Voihan se joskus sitäkin olla,mutta meille se on nykyään tietoinen valinta ja haluamme asua ja elää oikeasti luonnon keskellä ja luontoa kunnioittaen. Kaikki se arkinen työ kuuluu tähän elämäntapaan,enkä olisi kovin helposti valmis luopumaan tästä tavasta elää.
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja katsotaan mitä eteen tulee,nyt kuitenkin yritämme nauttia tästä kaikesta hyvästä ja kauniista mitä meillä ja meidän ympärillämme on♥️
Yhden tavoitteen olen kyllä itselleni asettanut,sen uuden kameran aion hankkia vielä tämän kevään aikana. Sillä kaikki tämä luonnon kauneus on myös mahdollisuus,josko vielä jonakin päivänä oppisin valokuvaamaan ja saisin pientä toimeentuloa valokuvien kautta.
Työmaa aukeaa aivan kotiportailta,ei tarvitse lähteä kuvausmatkoille kauas.
Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille lukijoille ja kiitos ihanista kommenteistanne!♥️
Uuden vuoden tervehdys Turvejärveltä!
Minun oli tarkoitus laitella joulukuulumisia ja valokuvia vielä aattona,mutta kamera alkoi temppuilemaan,enkä ikävä kyllä saanut siirrettyä uusimpia joulukuvia koneelle..,liekö sitten tällä tarkoitus että tänä vuonna hankintalistalle menee kauan haaveilemani uusi kamera.
Uusi vuosi alkoi säiden puolesta myrskyisästi ja täälläkin tuiskutti lunta ihan mukavasti. Toivotaan kuitenkin,että tulevasta vuodesta tulisi sellainen tasaisen rauhallinen kaikinpuolin,en kyllä yhtään kaipaa mitään suurempia yllätyksiä elämään juuri tällä hetkellä..vaan johan se on nähty ja koettu,ettei meiltä juuri kysellä mitä me haluamme tai emme halua. Sellaista se elämä on!
Viime vuosi meni taas sellaisella vauhdilla,että hyvä jos kyydissä pysyi!
Meidän elämäämme tuli yllättäen todella suuria muutoksia,sellaisia joita ei varmasti kovinkaan moni elämäänsä haluaisi eikä välttämättä osaisi ennalta varautua..en minä ainakaan.
Olin kauan haaveillut siitä,että joskus olisi ihanaa asua aivan oikeasti syrjässä luonnon keskellä,tiettömän taipaleen takana. Ja aina silloin tällöin huviksemme juttelimme isännän kanssa asiasta,ja vitsailimme että ehkä sitten joskus vanhempina muutamme kahdestaan oikealle erämaatilalle asumaan.
Vaan nyt isännän sairastumisen takia nämä meidän nykyisetkin olosuhteet aiheuttavat välillä haasteita,sillä elämän yksi tärkein asia eli terveys tai pikemminkin terveyden menettäminen,on vaikuttanut aivan kaikkeen sellaiseen tekemiseen mitkä ovat olleet itsestäänselviä asioita ja helppoja hommia tehdä.
En siis enää haaveile tai haikaille mihinkään "oikeaan"erämaahan muuttamisesta vaan olen todella tyytyväinen ja onnellinen tästä nykyisestä tilanteesta ja siitä,että saamme perheen kanssa asua ja elää juuri täällä Turvejärven vanhalla tilalla. Tämä on meille aivan tarpeeksi erämainen paikka asua ja olla.
Tulevalta vuodelta toivon erityisesti sitä ettei isännän sairaus etenisi kovin nopeasti ja tietenkin aivan arkisia asioita,että saisimme taas pikkuaskeleen eteenpäin laitettua tätä tilaa,maalaushommia ja muuta pientä.
Sellaista tasaisen turvallista arkea,siinä on minun toiveeni♡
Ja sitä samaa minä toivotan teillekin,terveyttä,rakkautta ja tasaisen rauhallista arkea vuoteenne 2019!♡
