perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaamoksen hämärässä

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheen elämää vanhalla tilalla Inarin Turvejärvellä.
Ota kuppi kuumaa juotavaa ja astu peremmälle pieneen tupaamme,jonka ikkunasta avautuu näkymä pienelle metsäjärvelle,Turvejärvelle.


Asumme aivan pohjoisimmassa Lapissa,Inarin kunnassa,lähellä Partakon kylää. Tilamme sijaitsee kahden erämaa-alueen keskellä,lännessä aukenee Kaldoaivin mahtava erämaa ja idässä kaunis ja karu Vätsärin erämaa. Olemme aitiopaikalla seuraamassa luonnon tapahtumia;keväällä kotisulaamme saapuvat hanhet ja joutsenet,sekä lukuisat kahlaajat,kevään edetessä voimme laskea katiskat ja verkot pyytäämään kotitarvekalat perheellemme(jos Ahti suo),kesällä vanha lapinkenttä tarjoaa ruokaa niin ihmisille kuin laiduntaville kotieläimillekin.
Syksyä kohti mentäessä kypsyvät kotisuon hillat ja muut metsämarjat ja sienet poimittaviksi ja säilöttäviksi tulevaa talvea varten.
Talvi-aika kuluukin aika pitkälti vain pakollisten arkiasioiden parissa,tuvan lämmittäminen,vesihuolto sekä kotieläinten ruokinta vievät ison osan päivästä.
Jos järven jää on kestävää,saatamme uittaa juomukset jään alle jo marraskuussa,jotta tuoretta kalaa olisi saatavilla talvellakin. 
Pyrimme elämään luontoa kunnioittaen ja yksinkertaista,meidännäköistä elämää,johon liittyy pyrkimys ainakin osittaiseen omavaraistalouteen.



Tällä hetkellä tilallamme asuvat minä,emäntä Katja,sekä mieheni Janne,meidän neljä tytärtä,joista nuorin on vasta 7kk.ikäinen. Olemme uusperhe ja kaikenkaikkiaan perheessämme on lapsia kahdeksan,siis suurperhe nykymittapuun mukaan:)
 Meidän ihmisten lisäksi tilalla asustaa kaksi kyyttöneitiä,Mustikki ja Mansikki,sekä pieni parvi maatiaiskanoja Jussi-kukon kanssa,kaksi koiraa,sekaroituisia paimenia molemmat,Nappi ja Luna. Lisäksi pihapiirin tärkeinä asukkaina ovat ahkerat myyränpyytäjät,maatiaiskissa Hiisu sekä puolivilli metsäkissa Tinka. Niin,ja tokihan meidä torpassa asustelevat myös kotitontut,Onni ja Oskari. 
Ja jos kaikki menee hyvin,niin toivottavasti saisimme ensi kesänä jokusen suomenlampaan raivaamaan pajukoita,jotta tämä kenttä olisi jälleen sellainen avara lapinkenttä,niin kuin aikanaan on ollut.

Tässä olisikin sopiva paikka kertoa hieman tilan historiasta. Tämä Turvejärven tila,(aiemmin Turvejärven Pekkala)on vanha inarinsaamelaisten ns.talvipaikka. Täällä on asuttu talvi-aika porojen ja pienen karjan kanssa,ja kesäksi on muutettu suuremman järven,Nitsijärven rantaan kesäpaikalle,missä on ollut suuremmat kalavedet. 
Tila on aikanaan inventoitu ja merkitty Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristökohteisiin.
Tällä hetkellä tila on luontaiselinkeinotila,ja pyrimme omalta osaltamme säilyttämään jotain hyvin arvokasta perinnettä,eli elävää kulttuuria, asumalla perheen kanssa vanhalla tilalla luonnon keskellä. 
Ensi vuonna alkaa jo kahdeksas vuosi tällä tilalla,ja näihin vuosiin on mahtunut niin hyviä kuin huonompiakin asioita ja hetkiä,niinkuin elämässä aina. 

Ehkäpä tämä blogi on myös minua itseäni varten,jotta helpommin muistaisin sen miksi silloin kahdeksan vuotta sitten ihastuin ja rakastuin juuri tähän paikkaan,ja aivan erityisesti tähän ympäröivään luontoon. 
Ja toivon tämän blogin herättävän rohkeutta toteuttaa omia haaveita ja ennen kaikkea toivon blogista olevan iloa ja ehkä hyötyäkin niille,joita tällainen elämäntapa kiinnostaa.
Mielelläni vastaan kysymyksiin ja otan myös vinkkejä vastaan.
Pyrin päivittämään blogia säännöllisesti,kerran viikossa vähintään. Toki aina tilanteen mukaan. 
Siispä toivotan vielä kerran LÄMPIMÄSTI TERVETULOA seuraamaan vuodenkiertoa ja tilan askareita pohjoisimmassa Lapissa !