Taivaanvalkeat

No nyt oli pitkästä aikaa sopivan rauhallinen hetki istahtaa hetkeksi koneen ääreen. Joulunpyhät ovat jo takanapäin,miten ne kuluivatkin taas niin nopeaan!
Meillä oli tupa täynnä jouluvieraita,ja vilinää ja touhua riitti,ja tietenkin myös herkuteltiin ja syötiin hyvin:) Kiitos vielä jouluvieraille! Ja haluan kiittää myös teitä lukijat ja kaikkia niitä jotka muistivat meitä ja lähettivät kortin ja toivottivat hyvät joulut:)Eli,kiitos vielä kerran♥
Ja voisin vielä kiittää säänhaltijoitakin,kun loihtivat sellaiset pakkaset juuri joulunpäiville,että taivaalla riitti ihasteltavaa ja ihmeteltävää,ja ylipäätänsä luonto näytti kauneutensa jälleen kerran.

Tässä joitakin kuvia leiskuvista taivaanvalkeista,kuvaajana minun vanhin tytär.
Hän jaksoi kuvailla kirpeästä pakkasilmasta huolimatta. 

Revontulet valaisevat niin kirkkaasti,ettei tarvitse edes otsalamppua kun käy tekemässä iltahommat.Eilenkin hain avannosta vettä revontulien valaistessa polkua♡

Saas nähdä,tekeekö vielä loppuviikolle kirpeän pakkasjakson,kun on nouseva kuu,täydenkuun aika on viikon päästä. Ja yleensä ennen kuin kuu on täysi,niin pakkanen kiristyy reilusti(tämä siis oma huomioni). Sitä oppii lukemaan ja tarkkailemaan luonnon- ja taivaanmerkkejä ja säätiloja ihan eritavalla kun asuu ja elää luonnon keskellä:)

                       Oikein ihanaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoille!

Joulupuuhia

Ajattelin laittaa pikaisia joulukuulumisia,onkin ollut melkoista vilinää tämä loppuviikko.

Tänään oli ohjelmassa joulupuun haku kotisuon laidalta,täällä pohjoisessa ei juuri kuusia kasva,joten joulupuu on tietenkin mänty. Tytöt olivat käyneet jo aiemmin valitsemassa mieleisensä puun ja merkinneet sen punaisella sillkinauhalla:)

Joulusaunakin lämmitettiin tänään,meillä saunanlämmitys ja saunominen vie melkein koko päivän tällä porukalla,joten olemme jo vuosia lämmittäneet joulusaunan aatonaattona.

Pipareita ja joulutorttujakin leivottiin,ties kuinka monennen kerran jo tälle joululle,mutta kun ne herkut aina vain katoavat parempiin suihin melkein samantien..;)

..Onpa jännää,kohta on jo jouluaatto ja saas nähdä löytääkö joulutontut tänne metsätorppaan.♡

                     ♥Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoille! ♥

Joulun pieniä suuria iloja

Voi miten iloiseksi sitä tulee ihan pienistä asioista! Ei tarvitse olla mitään suurta ja kovin ihmeellistä,riittää että joku muistaa,vaikkapa joulokortilla ♥

Josko terveiset ja kiitokset menisivät tätä kautta perille Tampereelle,eräs blogin lukija muisti meitä ja lähetti kauniin joulukortin,kiitos oikein paljon! :)

Meillä on tapana joka vuosi ripustaa edellisten vuosien joulukortteja takan reunalle roikkumaan. Jokainen lapsi saa valita muutaman mieleisensä korttilaatikosta. Kortteja on mukava katsella ja muistella kuka minkäkin kortin on lähettänyt:)

Nykyään sitä osaa arvostaa aivan pieniä arkisia asioita ihan eri tavalla,kuin joskus nuorempana. Voi löytää ilon vaikkapa kupillisesta hyvää kahvia ja tuoreesta pullasta,siitä että tuvassa on mukavan kotoista ja lämmintä,vaikka ulkona paukkuu pakkanen.

Eläimet ja pienet lapset ovat kyllä hyvä esimerkki ja muistutus siitä mikä elämässä on tärkeintä. Kun on lämmintä,turvallista ja masu täynnä,niin silloin elämä hymyilee:)

Yritän ehtiä kirjoittamaan tänne joulukuulumisia vielä ennen joulua,vaikka tulevalla viikolla taitaa olla melkoista vilinää ja vilskettä. Torstaina pieni torppamme täyttyy jouluvieraista,ja joulupuuhista.
Joulumäntykin on vielä hakematta. Tytöt ovat käyneet valitsemassa ja merkitsemässä sopivan pienen joulumännyn tuosta kotisuon laidalta ja käymme sitten loppuviikosta sen yhdessä hakemassa. Ehkäpä otetaan kamera puunhakureissuun mukaan;)

Minä toivotan oikein mukavaa joulunalusviikkoa ja yritetään kaiken kiireen keskellä muistaa nauttia pienistä arkisista asioista ja läheisistämme ♥

Lunta tulvillaan..

No johan nyt tupruttelee lunta oikein urakalla! Yleensä tämä sama lumimäärä on vasta helmi-maaliskuussa,mutta nyt ovat säänhaltijat ajatelleet että tehdäänpäs kunnon lumikinokset jo jouluksi:)

Mukavahan se tietenkin on, että on lunta ja maa valkoisena. En muista yhtään joulua täällä pohjoisessa,etteikö olisi ollut lunta,edes hiukan. Yhtenä jouluna taisi tosin mennä aika jännäksi,kun oli niin pitkä lauha jakso ennen joulua että suurin osa lumista ehti sulaa kun satoi silkkaa vettä muutaman päivän ajan. Siitä joulusta on varmaan kymmenen vuotta aikaa,mutta on jäänyt mieleen. Sai joulupukki poroineen ja rekineen liukastella jäisillä poluilla:(

Vesiavanto on pysynyt hyvin sulana,lumikinos on hyvä eriste ja estää jäätymisen. Edes viime viikon kovat pakkaset eivät olleet jäädyttäneet avantoa kovin paksuun jäähän.
Joku taisi kysellä työvälineestä,millä jäätä hakataan..työkalu on nimeltään tuura,ihan varta vasten avannon tekoa varten,sillä on hyvä hakata paksumpaakin jäätä.

Muistelin viime vuoden hurjaa talvimyrskyä,joka puhalteli näihin samoihin aikoihin joulukuussa ,taisi olla joulukuun 9.päivä. Oli aika outoa aamulla herätä ja katsoa ulos ikkunasta,kun ei näkynyt juuri mitään koska lumi oli kinostunut ikkunan eteen.
Onneksi ei sentään ulko-oven eteen! Navetan oven edessä oli kyllä mukava lumikinos,jota sai hetken aikaa lapioida ennen kuin pääsi aamunavettaan viemään heiniä eläimille.
Toivotaan,ettei ihan samanlaista talvimyrskyä tulisi tälle talvelle!

Nämä kuvat ovat viime vuoden joulukuisen talvimyrskyn jälkeisenä aamuna otettuja. Joku tonttu näkyy kurkistelevan ikkunasta;)


Näihin lumisiin kuviin ja tunnelmiin lopettelen nyt tältä päivältä,ja toivottelen kaikille mukavaa loppuviikkoa! :)

Kotitontut

Meidän torpassamme asustelee(ainakin)kaksi kotitonttua,Onni ja Oskari. He ovat oikein mukavia veijareita ja pitävät hyvää huolta talosta ja talonväestä sekä tietenkin kotieläimistä.

Tonttujen tapaan Onni ja Oskari ovat kovia herkkujen perään ja kaikki makea maistuu:)

Jaahas..ja minä aina ihmettelin että miten ne piparkakut  katoavat niin nopeasti..

Kotitontut pitävät hyvää huolta eläimistä ja luulen että eläimet tykkäävät tonttujen seurasta:)

                        Ja mitähän täällä puuhaillaan,navetan nurkalta kurkistellaan;)

Valkoisessa lumihangessa näkyy pienten töppösten jälkiä enemmänkin..saattaahan ne olla joulutontutkin jo liikkeellä :)

Vähän on kyllä salaperäisen oloista puuhaa kun hipsitään ympäri pihamaata..

..Ja kurkistellaan tuvan ikkunasta sisälle,kovin ovat uteliaita veijareita!

No mutta,onhan kotitontuista apuakin monessa asiassa! Oli Onni käynyt sytyttämässä lyhdyn kotipolun varteen :)

      Sitten hipsitään takaisin tuvan lämpöön kun tontun askareet on suoritettu♥

Tonttu

"Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,puissa lunta on valkeanaan.

Kattojen päällä on lunta,tonttu ei vaan saa unta."

Minä niin pidän siitä tonttu-laulusta(san. Viktor Rydberg),varsinkin Vesa-Matti Loirin esittämänä. Se on melkein yksi minun suosikeistani jos joululauluista puhutaan:)

                         ❤ Taianomaista joulunodotusta kaikille lukijoille!❤

                                                             

Kuvia Norjasta,vuorenpeikkojen maasta

Jos me asumme täällä metsien ja tuntureiden ja maahisten maassa,niin Norja on vuorenpeikkojen maa,karuine kallioseinämineen ja jyrkkine vuorenrinteineen. 

Olenkin varmaan maininnut sen,että tällä hetkellä perheemme toimeentulo tulee pääasiassa siitä että tilan isäntä,Janne ajaa kalarekkaa Finnmarkin alueella,Norjassa.

Työ on jakautunut niin,että hänellä on kaksi viikoa töitä Norjassa ja viikko kotona,eli silloin viikon aikana tehdään täällä tilalla sellaisia hommia,mitkä vaativat meidän molempien työpanosta tai vaikka puuhommia,mitkä tilan isäntä osaa minua paremmin:)

Sen kahden viikon aikana minulla on päävastuu tilan arjen pyörittämisestä,eli hoidan lapset,kotieläimet ja muut arkiset askareet,ja teen sen erittäin mielelläni:)

Tämä homma on toiminut ihan hyvin. Toisin kuin silloin alkuaikoina,kun Janne kävi töissä kalastusaluksilla Norjassa,niin ne pestit saattoivat parhaimmillaan(pahimmillaan!)kestää 7 viikkoa. Se oli aivan liian pitkä aika hoitaa tilaa yksin,ja ei se varmasti ollut helppoa siellä merelläkään.
Mutta kaikesta oppii,ja totesimme että jotain on asialle tehtävä ja jostain kuiten toimeentulo hankittava.
Nyt siis toimeentulo tulee tuoreen kalan kuljettamisesta Norjassa,ja pieni osa kalastuksesta täällä kotosuomessa:)
Haavena ja tarkoituksena on jonkun vuoden päästä kasvattaa toimeentuloa täältä tilalta käsin,mutta vielä se ei ole mahdollista.

Aikanaan oli ihan tavallista,että tilojen isännät täällä Inarin alueella  kulkivat Norjan puolella sesonkitöissä,milloin merellä kalastamassa tai rannikolla olevilla kalatehtailla. Ja emännät hoitivat tilaa sillä aikaa.

Jos talviset keliolosuhteet ovat joskus haastavia täällä pohjoisessa Suomessa,niin Norjan puolella ne vasta ovatkin! Meillä sentään on metsää suojana pahimmilta tuiskuilta,mutta Finnmarkin alueella ei puita kovin paljoa kasva,eli maisema on enimmäkseen avointa ja karua, matalaa tunturiylänköä. Karua ja kaunista.

Ja kun Jäämereltä alkaa puhuri puhaltaa,niin silloin on parempi varautua ihan mihin tahansa. Ei ole mitenkään tavatonta,että osa teistä joudutaan sulkemaan puomeilla,koska edes aura-autot eivät pysty pitämään teitä auki,sillä puhaltava tuuli tuiskuttaa ylänköjen yli tiet samantien umpeen ja silloin on parempi jäädä puomin taakse odottelemaan myrskyn asettumista.
Ja oman lisänsä näihin jännittäviin keliolosuhteisiin tuo meri,joka huokuu kosteutta ja saattaa jäädyttää mutkaiset tienpinnat aivan peilijäälle. 
Luulen kuitenkin,että täällä kotona jännitetään enemmän kuin siellä rekan nupissa. Tulee seurattua aika tarkoin Norjan puolen sääennusteita;)Varsinkin näin talviaikaan.

Mutta sehän juuri on se rikkaus täällä pohjoisessa,vaihtuvat vuodenajat ja se että luonto ja säätila vaikuttaa aivan kaikkeen,ihan konkreettisesti,sen mukaan tehdään..tai jätetään tekemättä:)

Nyt oli aikaa istua koneella ja kirjoittaa,lapset nukkuvat ja seinäkello raksuttaa taustalla.
Taidan minäkin kömpiä petiin,jotta jaksaa aamulla nousta pirteänä,vaikka houkutus olisi jäädä lueskelemaan tai kirjoittelemaan:)

                                                                 Hyviä öitä!

Vanhassa vara parempi?

Kuulun siihen ihmisjoukkoon,joka vannoon vanhan ja perinteisen nimeen aika monessa asiassa.

Tämä aihe tuli mieleeni koskien edellistä kirjoitustani kovista pakkasista. Täällä pohjoisessa on ollut oikeastaan pakko sopeutua koviinkin pakkasjaksoihin,ei täällä elämisestä muuten tulisi yhtään mitään,tai ainakin menisi elämä hieman "ahtaaksi",jos vain istuisi pirtissä odottelemassa aurinkoisia kevättalven kelejä:)

Onneksi pitkiä pakkasjaksoja sattuu talvelle vain joitakin,useimmiten pakkasasteet vaihtelevat-5 - -15 asteen välillä. Joskus sattuu oikein kylmiä pakkaspäiviä,jolloin elohopea putoaa lähemmäs - 40,ja se tarkoittaa silloin sitä,että ulkona käydään pikaisesti tekemässä vain pakolliset työt.Ei silloin huvita olla ulkona yhtään pitempään kuin on pakko. Poikkeuksena ovat poromiehet,joiden on liikuttava ulkona luonnossa,oli pakkaslukemat millaiset tahansa. Mutta heillä on kokemusta kylmistä olusuhteista ja siitä miten pakkaseen varustaudutaan.

Vanhat hyväksi havaitut konstit ja vaatetus toimivat vielä tänä päivänäkin!

...Kahta en vaihda; karvakengät ja luhka! Molemmat perinteisiä käyttövaatteita ja aivan ehdottomat kovilla pakkasilla.

Poronnahasta tehdyt karvakengät eli nutukkaat,ne ovat kuivilla pakkaskeleillä parhaat jalkineet. Niihin kun laittaa sisälle lampaanvillasta huovutetun sisätossun ja parit villasukat,niin jo vain tarkenee! Ja tuntuvat mukavilta jaloissa,ihan kuin ei olisi kenkiä lainkaan:)
Ennen niihin oli tapana laittaa kuivat heinät ja jalka vain nutukkaan sisään,niin tarkeni oikein mainiosti. Ja jos heinät pääsivät kastumaan,niin repusta kaivettiin uudet kuivat heinät tilalle. Niin minäkin muistan pappani tehneen ja minulle laittaneen kengän sisälle heinää kun lähdettiin tunturiin poroja katsomaan,en muista että varpaita olisi palellut niillä reissuilla:)

Toinen ehdoton suosikkini perinnevaatteista on luhka,paksusta villakankaasta tehty hupullinen"viitta",se antaa hyvin suojaa tuulelta ja tuiskulta.

                        

                          Otin pienimmäisen malliksi,nutukkaat jalassa ja luhka yllään:)

Ja kaipa tähän vanhaan ja perinteiseen sopii nämä meidän kotieläimetkin,vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja,jotka ovat kestäneet ja kulkeneet meidän rinnallamme satojen vuosien ajan♥

                                  Ihanat suomenlampaamme ja lapinlehmämme

Tänään olikin todella ihana talvipäivä,vain muutama aste pakkasta,joten eläimet pääsivät hetkeksi ulos lumihankeen juoksentelemaan. Tekee hyvää sekä sorkille että mielelle!:)

                      Minä toivottelen oikein hyvää uutta alkavaa viikkoa kaikille!

Pakkaspäivän tunnelmia

Jopas olikin kylmää parin päivän ajan! Pakkanen kiristyi eilen reilusti - 30 asteen paremmalle puolen. Vaikka eihän tuo -30 sentään nyt niin kylmää ole,mutta alkaa se vähitellen vaikuttamaan moneenkin arkiseen asiaan ja totta puhuen mielialaankin,sitä mukaa kun pakkanen kiristyy,alkaa tämän emännän pinnakin kiristyä;). 
Huoli eläimistä on tieten,vaikka aivan hyvin ovat pärjänneet,kun on koko ajan kuivaa heinää reilusti tarjolla ja vien monta kertaa päivässä lämmintä vettä.
Viikonloppuna pääsevät ulos jaloittelemaan,kunhan vähän lauhtuu ensin.
Onneksi ovat suomalaisia maatiasirotuja,alunperin juuri meidän pohjoisiin olosuhteisiin jalostuneita ja sopeutuneita hienoja eläimiä♡

...Ja polttopuita,niitä menee kovalla pakkasella vaikka kuinka,ja kuumaa teetä!:)

Muistelin eilen, että kylmintä täällä Turvejärvellä on ollut muutama vuosi sitten,kun pakkaslukemat alkoivat olla-42 asteen tuntumassa muutaman päivän ajan ja se on kyllä aivan liian kylmää se!

Sentään jotkut osaavat ottaa pakkasesta huolimatta rennosti;)

Minä toivottelen oikein hyvää alkavaa viikonloppua täältä pakkasen ja lumen keskeltä!
...nyt hakemaan kuppi kuumaa teetä ja sen jälkeen ulos hommiin! :)