maanantai 30. lokakuuta 2017

Lokakuun kauneutta

Ajattelin pikaisesti laittaa jokusen kuvan viime päiviltä,kun on ollut niin kauniit aurinkoiset ilmat. Parin viikon päästä sanomme auringolle hei vähäksi aikaa,ja nähdään jälleen tammikuussa!  Alkaa kaunis kaamosaika:)






Pakkasta on ollut jo useamman päivän ajan,ja järvi on jäätynyt melkein kokonaan. Jääpeite on paikoin vielä hyvin ohut,mutta rannan tuntumassa kantaa jo hyvin. Ja saunarannassa,mistä haemme vettä,on virtausta sen verran ettei siihen välttämättä tule kunnon jäätä koko talvena. Mikä on toisaalta hyvä asia. Onpahan helpompi pitää vesiavanto auki ja vesi on raikasta:)




















Eläimetkin nauttivat mukavasta pakkasilmasta,kun pakkasta on vain jokunen aste,eikä tuuli tuiverra.

Aurinko paistaa jo matalalta,ja valo on melkein samanlaista kun kaamosajan päätyttyä tammikuun lopulla ja helmikuussa. 
                         
                                Aurinkoisia lokakuun viimeisiä päiviä kaikille! :)


Ihan tavallinen päivä






Nyt kun talvi on saapunut,ja lämpötila alkaa olemaan reilusti pakkasen puolella,alkavat tämän pienen torpan aamut aina saman kaavan mukaan;eli aivan ensimmäisenä on laitettava tulet puuhellaan,ja sen jälkeen aletaan puuhailemaan muita aamun arkiaskareita.

Arkipäivisin tytöt heräilevät seitsemän aikoihin,jotta ehtivät valmistautua koulupäivään. Koulutaksi tulee hakemaan lapset tienvarresta hieman ennen kahdeksaa. 

Jos yö on ollut kunnon pakkasyö,laitan herätyskellon soimaan jo aikaisin aamulla,jotta ehdin lämmittämään tupaa ennen lasten heräämistä,sekä käyn viemässä kotieläimille aamuruuat ja lämmintä vettä.




                       Omppu ja lampaat ovat jo hereillä,ja odottavat aamuheiniään:)

                        Ja kanaset ovat varmasti olleet hereillä jo kukonlaulun aikaan..





Vanhassa talossa kun asustelee,niin on oikeastaan pakko oppia sietämään hieman epämukavuuttakin(mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa;),sitä että aamuisin on viileää,ja villasukat on hyvä pitää jalassa yölläkin,ehkä parempi pitää villasukat jalassa aina toukokuuhun saakka;)

Ja jos joskus oikein harmittaa vaikkapa se kun täytyy pakkasessa kipittää pihan perälle,niin katse kirkkaalle tähtitaivaalle ja loimuavat revontulet saavat mielen taas leppymään ja muistamaan miksi haluamme asua juuri täällä. Luonto ympärillä on loputtoman kaunis ja aina osaa yllättää. Ja nykyään osaan jo pysähtyä ihailemaan pieniä asioita ja yksityiskohtia.

Silloin jos ihmisellä on koko ajan kiire ja huolia,niin eihän sitä edes huomaa ympärillä olevaa kauneutta. Monesti se on kuitenkin niin,että ne elämän tärkeimmät asiat ovatkin juuri niitä arjen pieniä,hienoja hetkiä, vaikkapa se upea revontulinäytös taivaalla,perheen kanssa tehty retki lähimetsään. Ei aina  tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain erityistä:)

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille,ja koittakaa muistaa nauttia niistä elämän pienistäkin asioista! :)

Niin minäkin yritän!;)

maanantai 23. lokakuuta 2017

Nyt voi talvi tulla!

No niin! Nyt on saatu pientilan tärkeimmät työt tehtyä ennen talven tuloa,joten tervetuloa talvi! 





Tämän pienen tilan tärkeimmät asiat talven varalle ovat;polttopuut,ruokaa ihmisille ja eläimille. Kun heinävarastot ja polttopuupinot ovat omalla pihamaalla,niin silloin voi ainakin hetkeksi huokaista syvään helpotuksesta..eipähän ainakaan tule nälkä eikä vilu!

Pakastin on nyt ääriään myöten täynnä kalaa ja lihaa. Viime viikolla vielä kalastimme kun järvi oli sulana ja kelit ihan mukavia.
Vaan nytpä on järvi jo saanut jääkannen. 





Viime viikon syyshommiin kuului myös aina niin ikävä tehtävä kuin lehmän,Mustikin teurastus. Vaikka teurastuspäivä oli sovittu etukäteen,niin aina se tuntuu yhtä kurjalta. Mutta niin kauan kun syömme lihaa,on kuitenkin parempi vaihtoehto kasvattaa eläimet itse,antaen niille mahdollisimman hyvän elämän ja viimeiset hetket omalla kotilaitumella. Minulla on myös ollut tapana kiittää eläintä siitä että saamme perheelle ruokaa,sekä pyytää teurastettavalta eläimeltä anteeksi. Ehkä vain yritän puhdistaa sillä omaatuntoani,mutta tapa tuntuu kuiten hyvältä.. (eipä taideta isoissa teurastamoissa paljoa pyydellä anteeksi)






Toissaviikolla Janne haki heinäkuorman Sodankylästä,200 paalia kuivaheinää,ja sen määrän pitäisi riittää meidän pienelle karjalle pahimman talven yli,helmikuun loppuun asti. Sitten kevättalvella taas katsellaan,mistä ostetaan lisää heinää..,mutta se on vasta sitten ensi vuonna!:)

Vie aina aikansa näin alkutalvella,että tottuu taas siihen että kaikki tekemiset ovat hieman, voisiko sanoa, haastellisempia ja hitaampia tehdä kuin sulanveden aikaan.
Pyykitkin meinas jäätyä paljuun! Olin jättänyt ne likoamaan,ja pakkanen pääsi yllättämään:)
Mutta vuosi vuodelta olen oppinut vähitellen tykkäämään myös tästä vuodenajasta,lokakuu on ihan hyvä kuukausi. Ja kohtahan on jo marraskuu ja ihana kaamosaika! Siitä minä pidän,olen aina rakastanut kaamoksen hämärää kauneutta ja sinisiä sävyjä!:)




Ja onhan tässä lokakuussa aina hieman odottava tunnelma siitä että millainen talvi on tulossa. Tuleeko myrskyjä Jäämereltä,kovia ja pitkiä pakkasjaksoja,vai lauhaa ja märkää..kenties saamme taas suuret lumikinokset pihamaalle. 

Mukavaa talven odotusta kaikille lukijoille! ..ehkäpä jo ensi viikolla pääsemme laskemaan pulkalla mäkeä!:)


tiistai 10. lokakuuta 2017

Syyskalassa

Nyt on se aika vuodesta kun olemme perinteisesti pyytäneet kalaa hieman pakastimeenkin. Tuo muuten onkin hyvä sana "pyytää kalaa",sillä ainakin minulla on tapana pyytää Ahdilta ja muilta vedenhaltijoilta,jotta saisimme perheelle ruokakalat.
Ja ei ole vielä koskaan kotijärvi jättänyt ilman saalista. Kiitos!:)




Kesällä pyydämme ruokakalat enimmäkseen katiskoilla,ja aina välillä saatamme laskea muutaman siikaverkon. 

Syksyllä nostamme katiskat pois järvestä ja kalastamme kotitarvekalat verkoilla.

Tässä muutamia kuvia parin vuoden takaa,kun olimme tyttöjen kanssa syyskalan pyynnissä. Tämä kyseinen kalastusreissu on jäänyt meille kaikille mieleen,kun jo verkkoja laskiessani ensimmäiset siiat uivat pyydyksiin,ja tytöt tuumasivat"että taitaa olla aamulla verkot täynnä kalaa".. Ja niinhän vain olikin!:)

Meillä tytöt ovat jo pienestä pitäen otettu mukaan veneeseen ja erityisesti Inari tykkää olla mukana kalastusreissuilla. Pieni kalastaja! :)