Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut,että lehmienpidosta täytyy luopua. Olin ajatellut kaiken jo melkein valmiiksi; Omenan tulevan kantavaksi Olafista ja ensi kesälle syntyvän kauniin valkoisen,mustapilkullisen vasikan ja itseni lypsämässä perheelle maitoa aamupöytään.
Vaan niin se elämä yllätti ja pisti miettimään,tai oikeastaan pakotti miettimään,mitä arkisia hommia on nyt talven alla karsittava,jotta arjen pyörittäminen sujuu ilman suurempia erityisjärjestelyjä eikä käy liian raskaaksi,etenkään talviaikaan. Talvi on se vuodenaika joka määrittelee melkein kaiken täällä pohjoisessa.
Täällä tilalla on ollut lehmiä melkein koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Minä halusin ensimmäiset lehmävasikat jo samana syksynä kun olimme muuttaneet.Tuskin oli saatu muuttokuormaa purettua,kun jo piti lähteä Pelsolta vasikoita hakemaan,lokakuun räntäsateessa..,no jotain sentään olen minäkin tässä matkan varrella oppinut,että jos aikoo kotieläimiä hankkia,niin mieluummin keväällä kuin talven alla;)
Mutta sitä nuoruuden innolla piti saada kaikki ja heti!
Tytöt ovat siis kasvaneet yhdessä lehmien ja vasikoiden kanssa,toivottavasti heille on jäänyt tuosta ajasta jotakin mukaviakin muistoja,muutakin kuin ainaisen kaakaon ja riisipuuron kittaamisen silloin kun lehmä on ollut lypsyssä,tai karkulaisten jahtaamisen kotijängän laitamilta..
Hieman ristiriitaiset tunteet ovat viime aikoina pyörineet omassa mielessä.Toisaalta ihana helpotuksen tunne siitä,ettei tarvitse talvipakkasilla huolehtia kuinka lehmät pärjäävät,riittääkö heinä kevääseen,talvella lypsämisestä puhumattakaan,toisaalta taas ihan mahdottoman haikeaa
kun ei navetan ohi kulkiessa kuuluu lehmän ammumista.
Jotenkin sitä on pitänyt niin selvänä asiana,että kun asustaa tällaista vanhaa tilaa,niin tottakai täytyy ainakin yksi tai muutama lehmä olla!
..Vaan,onhan se jo nähty,että elämä tosiaan osaa aina välillä yllättää! Joten en suinkaan halua ajatella etteikö enää koskaan täällä Turvejärven tilalla kuultaisi kauniin,valkoisen lapinlehmän ammumista,jätän siis sillekin mahdollisuudelle portin hieman raolleen..
Pitäkää haaveistanne kiinni ja oikein ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille lukijoille!♡
Voi,kunpa pian saisimme maan valkoiseksi ja hieman pakkasta!
Vielä viime viikolla oli maa kevyesti peittynyt valkoiseen ja tytöt pääsivät laskemaan mäkeä,vaan nytpä on taivaan täydeltä satanut ihan oikeaa vettä ja oma pihakenttä on kuin luistinrata.
Olen kyllä kauniisti pyytänyt säänhaltijoilta,josko jo voisi talvi tulla♥️
Katseltiin tyttöjen kanssa valokuvia viime vuoden marraskuulta,ja tähän aikaan oli jo melkoiset lumikinokset ja ekat jäälyhdyt tehty tienvarteen,vaan eipä ole vuodet veljeksiä keskenään;)
Ulkona on tullut käytyä vain tekemässä pakolliset työt ja nyt on ollut sopivaa aikaa tehdä muutama rästiin jäänyt homma,kuten työhuoneen seinän tapetointi..eihän se odotellut kuin vissiin pari vuotta..mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ja sain lampaiden villatkin puhdistettua ja pakattua laatikoihin valmiiksi lähetettäväksi kehräämöön,onkin jännä nähdä millaista lankaa saamme keväällä takaisin!
Tuntuu niin ihanalta hypistellä pehmeää villaa käsissään ja ajatella että siitä tulee vielä lankaakin,kiitos lampaat!♥️
Minulla on vähän sellainen tunne,että tämä villahomma ja taljojen koristelu tulee olemaan se minun juttuni,suunnittelen jo minkävärisiä lampaita hankimme ensi kesäksi,jotta saisin niistä kaunista villaa jatkokäsiteltäväksi,meidän lampaamme ovat siis aivan villalampaita♥️
Koristeltavat taljat ostan pieneltä luomutilalta Sodankylästä,olen käynyt tilalla ja tiedän että lampailla on siellä hyvät oltavat ja katras on pieni,joten valmis tuote on kokonaan paikallista käsityötä.
Minä jatkan tämän päivän vielä "tupahommia",ja toivottelen kaikille lukijoille hyvää alkanutta viikkoa,ja pysykäähän pystyssä!♥️
Joskus tulee sellainen tunne että aika kulkee aivan liian nopeasti,lokakuukin meni niin ettei melkein huomannutkaan. Vastahan sitä odoteltiin talven tuloa ja nyt on jo marraskuu,kaamosaika alkamassa.
Ja voisin kyllä sanoa,että tämä meidän elämämme täällä luonnon keskellä on aika "verkkaista ja hidasta",niin siitäkin huolimatta päivät kuluvat aikamoista vauhtia.
Nyt kun ulkona pimeä laskeutuu jo aikaisin illasta,niin tulee vietettyä enemmän aikaa sisällä tuvassa. Minä tykkään tästä(kin)vuodenajasta. Kaamosaika on sellaista rauhoittumisen aikaa,voi hyvällä omallatunnolla istuskella ritisevän takkatulen ääressä,juoda kuppitolkulla teetä ja poltella kynttilöitä♥️
..ja pikkuhiljaa valmistautua joulunodotukseen! ♥️
Huomenna viedään kynttilät ja lyhdyt tienvarteen ja mäelle aittojen tykö Pyhäinpäivän kunniaksi,muistetaan kaikkia edesmenneitä rakkaita,niin ihmisiä kuin eläimiäkin.
♡Minä toivottelen oikein rauhaisaa viikonloppua kaikille!♡
