perjantai 22. marraskuuta 2019

Blogielämää kohta kolme vuotta


Aivan kuin ihan vasta olisin aloittanut blogin pitämisen,vaikka kohta tulee kuluneeksi jo kolme vuotta siitä kun aloin kirjoitella kuulumisia täältä Turvejärveltä.



Paljon on tapahtunut tämän kolmen vuoden aikana,mutta taas toisaalta tuntuu siltä että perusarki sujuu tasaisen verkkaisesti tuttuun tapaan ja ne samat arkiaskareet ja tilan työt menevät vuodenkierron mukaan. Suuren osan päivästä vie varsinkin näin talviaikaan,puuhuolto,sekä kotieläinten ruokinta ja vesien kantaminen,eläimille ja tupaan.



Suurin muutos meidän perheessä ja arjessa on isännän,Jannen sairastuminen vakavaan sairauteen. Hänellä todettiin vuosi sitten syksyllä etenevä lihasrappeumasairaus,als,johon ei ole parantavaa hoitoa eikä sairauden etenemistä voi etukäteen tietää.
Nyt todellakin eletään päivä kerrallaan.


Meillä oli ja on edelleenkin paljon ajatuksia ja suunnitelmia tämän Turvejärven tilan suhteen,mitä haluaisimme tehdä täällä ja mistä olisi mahdollista hankkia toimeentuloa.
Kaikki,joiden perhettä vakava sairastuminen on kohdannut,tietävät että kaiken muun lisäksi myös niinkin ikävä ja maallinen asia kuin taloudellinen tilanne muuttuu,ja usein huonompaan suuntaan,niin myös meillä.Eli,minäkin yritän nyt miettiä erilaisia mahdollisuuksia ansaita toimeentuoloa täältä tilalta käsin. Nyt tietenkin ihan käytännön syistä melkein kaikki minun aikani ja energiani menee tilan arkiaskareiden tekemiseen ja Jannen auttamiseen,mutta uskon ja jaksan suunnitella tulevaa,kaikesta huolimatta♡


Toivoisin,että jonakin päivänä tämä Turvejärven tila voisi tarjota hyvää mieltä ja rauhallista ilmapiiriä sitä etsiville ja kaipaaville.Ehkäpä jotain muutaman päivän lammaspaimenpäiviä,ja kesäisin avoinna oleva kotieläinpiha ja  kesäkahvila Mummolan tunnelmaa.
Uskon siihen,että tällä paikalla ja tilalla itsellään on jo mahdollisuuksia vaikka mihin,minun vain tarvitsee itse löytää ne mahdollisuudet♡


Tämän blogin pitäminen ja tänne kirjoittaminen on ollut hyvää myös itselleni,vähän sellaista päiväkirjan pitämistä jota voi selata taaksepäin ja muistella ja sellaisena tämän blogin haluan pitää jatkossakin.
Ja enemmän kuitenkin kuvapainotteisena,vähän sellaista kuvapäiväkirjaa.



Minut löytää nykyään myös sosiaalista mediasta,facebookista,jonne olen ajattellut tehdä Turvejärven tilalle omat sivut,joilla ilmoitan esimerkiksi tapahtumista tai myytävistä tuotteista.Onhan se nykypäivää ja kaipa minunkin täytyy sellaiseen totutella,jos meinaan jotakin toimeentuloakin hankkia tulevaisuudessa täältä tilalta käsin.



Kiitos kaikille teille ihanat blogini lukijat,on ollut mukavaa huomata että olette pysyneet mukana vuodesta toiseen!Kiitos!♡




Täällä Turvejärvellä aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun odotukseen,ja laittelen teille kuulumisia ja kuvia kaamoksen ihanasta hämärästä. 


Kuvista puheenollen,nuo pari ilmakuvaa on ottanut Mika Mäkeläinen.Niistä näkee minusta hyvin,että melkein erämaan laitamilla asutaan,minulle aukeaa koko maailma omalta kotipihaltani♡




Minä toivottelen kaikille lukijoille hyvää alkavaa viikonloppua!♥️

     Turvejärven tilan emäntä, Katja





lauantai 2. marraskuuta 2019

Kahden maailman rajalla



Näin Pyhäinpäivän aikaan on hyvä ja sopiva hetki kirjoitella asiasta,joka on tärkeää ja luonnollinen osa jokapäiväistä arkea täällä vanhalla tilalla asuessa .



Ajattelen niin että me ihmiset olemme vain yksi osa tätä suurta kokonaisuutta,johon kuulumme ja joka meitä ympäröi,olemme osa luontoa,aivan kuin eläimet ja puut ja kasvit,kaikki elollinen. 
Ja koko ajan läsnä on myös meille näkymätön maailma,maailma jossa luonnonhenget,haltijat ja jo edesmenneet rakkaat asuvat ja kulkevat täällä meidän seurassamme. 


Usein vanhoissa paikoissa ja rakennuksissa on aivan omanlaisensa energia ja tunnelma,niin myös täällä Turvejärven tilalla. Täällä on hyvällä tavalla sellaista vanhan paikan tunnelmaa,jollakin tavalla myös turvallista. Ja mikä tärkeintä,luonto ympärillä.


Luulen,että sitä jotenkin luonnostaan alkaa huomioida ympäröivää luontoa ja elämää ympärillään kun asustelee tällaista vanhaa tilaa..sitä kuin pikkuhiljaa pyytää osaksi arkea ja elämää niin saunatontut kuin metsänhaltijatkin. Metsään mennessä muistaa huomioida metsäneläimet ja muut asukkaat,niin näkyväiset kuin näkymättömätkin,tietäen että he siinä vierellä katselevat ja kuuntelevat ja kauniisti pyytäen voivat olla myös avuksi.


Olen aiemmin kertonut,että talon takana mäellä kasvaa kaunis pieni kuusi,jonka olemme pyhittäneet meidän perheen pyhäksi puuksi.Kuusi on vähän kuin porttina kahden maailman välillä,viemme aina toisinaan lasten kanssa kuusen juurelle jotakin hyvää syötävää,niin metsäneläimille kuin haltijoillekin. Muistamme myös meidän saunanhaltijoita,sekä kodinhaltijaa.


 Jokaisella paikalla ja rakennuksella on omansa,ja kun kauniisti muistamme
heitä ja kiitämme,niin yhteiselo on antoisaa molemminpuolin♡ 
Elämästä tulee jotenkin syvällisempää ja merkityksellisempää,kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa.♡



Voisin kuvitella,että ennenvanhaan kun ihmiset elivät melkein kokonaan luonossa ja luonnosta,niin näkymätön maailma oli heille aivan arkipäiväistä,he olivat jollakintapaa herkempiä aistimaan asioita ja elämää ympärillään. Nykypäivän ihmisellä on ikävä kyllä usein niin kiire ettei ehdi pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan ympärille,kaikenlainen häly vie ihmisiltä huomion ja keskittymiskyvyn,ja joskus hiljaisuus voi tuntua jopa ahdistavalta.



Tänään Pyhäinpäivänä sytytämme kynttilät kaikille heille jotka ovat jo siellä "verhon toisella puolen",niin rakkaat ihmiset kuin eläimetkin. Ja muistan olla kiitollinen kaikesta kauniista ja hyvästä mitä minulla on,kiitos♡



                          ♡Toivottelen teille kaikille oikein rauhallista Pyhäinpäivää♡

T. Turvejärvn tilan emäntä, Katja