sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Vanhassa vara parempi?

Kuulun siihen ihmisjoukkoon,joka vannoon vanhan ja perinteisen nimeen aika monessa asiassa.

Tämä aihe tuli mieleeni koskien edellistä kirjoitustani kovista pakkasista. Täällä pohjoisessa on ollut oikeastaan pakko sopeutua koviinkin pakkasjaksoihin,ei täällä elämisestä muuten tulisi yhtään mitään,tai ainakin menisi elämä hieman "ahtaaksi",jos vain istuisi pirtissä odottelemassa aurinkoisia kevättalven kelejä:)

Onneksi pitkiä pakkasjaksoja sattuu talvelle vain joitakin,useimmiten pakkasasteet vaihtelevat-5 - -15 asteen välillä. Joskus sattuu oikein kylmiä pakkaspäiviä,jolloin elohopea putoaa lähemmäs - 40,ja se tarkoittaa silloin sitä,että ulkona käydään pikaisesti tekemässä vain pakolliset työt.Ei silloin huvita olla ulkona yhtään pitempään kuin on pakko. Poikkeuksena ovat poromiehet,joiden on liikuttava ulkona luonnossa,oli pakkaslukemat millaiset tahansa. Mutta heillä on kokemusta kylmistä olusuhteista ja siitä miten pakkaseen varustaudutaan.

Vanhat hyväksi havaitut konstit ja vaatetus toimivat vielä tänä päivänäkin!

...Kahta en vaihda; karvakengät ja luhka! Molemmat perinteisiä käyttövaatteita ja aivan ehdottomat kovilla pakkasilla.






Poronnahasta tehdyt karvakengät eli nutukkaat,ne ovat kuivilla pakkaskeleillä parhaat jalkineet. Niihin kun laittaa sisälle lampaanvillasta huovutetun sisätossun ja parit villasukat,niin jo vain tarkenee! Ja tuntuvat mukavilta jaloissa,ihan kuin ei olisi kenkiä lainkaan:)
Ennen niihin oli tapana laittaa kuivat heinät ja jalka vain nutukkaan sisään,niin tarkeni oikein mainiosti. Ja jos heinät pääsivät kastumaan,niin repusta kaivettiin uudet kuivat heinät tilalle. Niin minäkin muistan pappani tehneen ja minulle laittaneen kengän sisälle heinää kun lähdettiin tunturiin poroja katsomaan,en muista että varpaita olisi palellut niillä reissuilla:)

Toinen ehdoton suosikkini perinnevaatteista on luhka,paksusta villakankaasta tehty hupullinen"viitta",se antaa hyvin suojaa tuulelta ja tuiskulta.



                        



                          Otin pienimmäisen malliksi,nutukkaat jalassa ja luhka yllään:)

Ja kaipa tähän vanhaan ja perinteiseen sopii nämä meidän kotieläimetkin,vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja,jotka ovat kestäneet ja kulkeneet meidän rinnallamme satojen vuosien ajan♥

                                  Ihanat suomenlampaamme ja lapinlehmämme











Tänään olikin todella ihana talvipäivä,vain muutama aste pakkasta,joten eläimet pääsivät hetkeksi ulos lumihankeen juoksentelemaan. Tekee hyvää sekä sorkille että mielelle!:)

                      Minä toivottelen oikein hyvää uutta alkavaa viikkoa kaikille!




2 kommenttia:

  1. Heippa,voi kun suloinen tuo tyttösi.Tuli heti mieleen kirja Kultainen Aapinen.Sain kirjan lapsena ja jo silloin rakkaisiin satuihin kuului Tiina Tonttutyttö jota sittemmin luin paljon lapsilleni myös heidänkin lapsilleen.Siinä sadun kuvitus vastasi ihan tuota tyttöäsi,kiva muutenkin että kerroit noista jalkineistakin.Nyt kiireellä toiseen juttuun.....

    VastaaPoista
  2. Hei Kippura,
    ja kiitos viestistäsi taas!:) Minäkin muistan tuon sadun lapsuudestani:)

    VastaaPoista