Pitkästä aikaa laittelen kuulumisia täältä Turvejärveltä. Hengissä ollaan!
En ole unohtanut blogia,enkä etenkään kaikkia teitä lukijoita,en todellakaan! Elämäntilanne on vain ollut sellainen,ettei oikein ole ollut mukamas aikaa,eikä oikein intoakaan kirjoitella tänne.
Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni,ja pistäydyin kurkkaamassa ja hieman päivittämässä kuulumisia ja kuvia,sitten tammikuun..
Ja kiitos teille ihanat lukijat,kun olette aina välillä käyneet kommentoimassa ja laittelemassa viestejä,kiitos!♡
Ja erityiskiitokset Kippuralle postikortista ja Lieksaan blogin lukijalle,oli mukava yllätys kun poikkesit kahville!
Turvejärvellä arki on sujunut entiseen tapaan,tai ainakin melkein. Olen nyt virallisesti puolisoni omaishoitaja,eli isäntä keskittyy nyt kokopäiväisesti kirjan kirjoittamiseen kotona ja minä puolestani hoidan suurimman osan tilan arkiaskareista ja lisäksi olen isännän apuna.
Päivä kerrallaan mennään ja eletään arkea.
On täällä jotakin saatu eteenpäinkin, saimme kehräämöltä vihdoinkin ensimmäisen erän omien lampaiden villasta kehrättyä
lankaa. Olen kyllä tyytyväinen! Ja lampaita on nyt kolme aiempaa enemmän,kesän alussa meille muutti kolme uuhikaritsaa katraaseen,joten tyttösiä on nyt yhdeksän. Pipari,Muru,Tuhka,Minttu,Söpö,Toffee,Nekku,Vanilja ja Laku. Sopiva katras pienimuotoiseen villantuotantoon ja maisemanhoitoon♡
Syksyllä lähetän samaan kehräämöön uudet villat,ja toivottavasti saamme taas ensi keväänä laatikollisen lankoja myytäviksi.
Ja tarkoitus on aikanaan enemmänkin tehdä käsitöitä myyntiin..
No,kaikki ajallaan. Täytyy vain luottaa siihen,että asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan,ja kaikella on tarkoituksensa.
Nämä valoisat kesäyöt ovat niin kauniita,ettei millään malttaisi mennä nukkumaan. Kaikki ne kesän tuoksut ja lintujen äänet! ♡
Sadepäivinä tulee tehtyä pakolliset sisähommat,mutta muuten ei kyllä sisällä tule oltua,ehtiihän sitä sitten talvipakkasilla..
No,sain minä sentään eteisen maalattua eräänä sateisena ja myrskyisenä päivänä,yksi pieni askel taas eteenpäin.
♥️Yöttömän yön terveisiä kaikille lukijoille! ♥️
T. Turvejärven tilan emäntä, Katja
Helmikuussa tulee jo kymmenen vuotta siitä,kun vietimme ensimmäisen yön täällä Turvejärvellä.
Pitkä aika,mutta toisaalta tuntuu kuin kulunut kymmenen vuotta olisi vain ollut silmänräpäys,niin nopeasti aika on mennyt.Tai ainakin siltä se tuntuu.
Löysin pari vanhaa kuvaa elokuun lopulta 2008,kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa Turvejärven tilaa.
Suurimman vaikutuksen ainakin minuun teki paikan erämaisuus,ja mäen päällä olevat vanhat aitat.
Nämä kuvat otimme silloin kun kävimme katsomassa vanhaa tilaa ja arvelen että päätös uudesta kodista syntyi heti kun saavuimme pihapiiriin♥️
Taisi olla melkoisen kylmä ensimmäinen yö uudessa kodissa tuolloin helmikuussa,mutta se ei paljoa haitannut.
Nuorimmainen nimittää meidän kotiamme"pieneksi punaiseksi kodiksi", ja se kuulostaa aivan ihanalta! Ja sitähän se onkin,pieni ja punainen!♥️
Toivottavasti edessä on vielä toiset kymmenen vuotta ja enemmäkin yhteistä taivalta ja elämää pienessä punaisessa kodissa erämaan laitamilla,kaukana kaikesta hulinasta ja hälystä♥️
Kiitos tästä ajasta,niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä,pieni punainen koti!♥️
Minä toivottelen oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!♥️
Täysikuu ja kirpeä pakkanen,siinäpä yhdistelmä joka saa talvisen maiseman näyttämään kauniilta ja melkein taianomaiselta.
Pakkanen kiristyi eilen sunnuntaina lähemmäs -30,ja päätimme pakkasesta huolimatta lämmittää saunan. Saunanlämmityksen lomassa kuljeskelin kameran kanssa ympäri pihamaata ja ihastelin jatkuvasti vaihtuvaa maisemaa kuunvalossa.
Saunapolulle ei tällä kertaa tarvinut edes otsalamppua,niin kirkas oli kuutamon loiste.
Ja voitte vain arvata miten makoisilta löylyt maistuvatkaan,kun ulkona paukkui pakkanen ♡
Jos eilen oli kaunis kuutamo,niin tänään aamulla samainen kuu loisti aivan erityisenä.
Herätyskello soi jo kuuden jälkeen,ihan varta vasten herättämään ihastelemaan tätä erityistä luonnonnäytelmää.
Laitoimme työhuoneen kamiinaan tulet ja katselimme ikkunasta punertavaa kuuta,olihan se aika jännittävän ja erikoisen näköinen.
Enkä malttanut ihastella punaista kuuta pelkästään sisätiloista,vaan kipaisin ulos katselemaan ja yritin ottaa muutaman kuvankin.
Kovin kauaa ei tarennut kuvailla,kun sormenpäissä alkoi tuntua kipakka pakkanen.
Onneksi ei ollut pitkä matka kahvikupposen ääreen.♡
Hörpin aamukahvia työhuoneessa ja ihastelin ikkunasta aukeavaa näkymää ja kaunista kuutamoa.
Oikein ihanaa alkanutta uutta viikko kaikille lukijoille!♡
Pikainen tervehdys täältä pakkasten keskeltä!
Tänään oli taas niin kauniit värisävyt ulkona että melkein jo silmiä häikäisi. Pakkastakin juuri sopivasti,-18,sen verran että ulkona oli vielä mukava touhuilla ja tehdä hommia.
Päästin lampaat ulos lumihankeen hieman jaloittelemaan ja samalla sorkat saavat lumipesun ja puhdistuvat :)
Tyttöset pysyivät tiiviisti heinäkasan lähettyvillä,ei varmasti tehnyt mieli lähteä juoksentelemaan umpiseen,varsinkaan kun ei ole mitään mutusteltavaa,paitsi lunta.
Kesällä,kun ovat pihamaalla laiduntamassa,niin täytyy olla paimentamassa ja katsomassa perään herkeämättä,muuten kyllä ehtivät pistellä parempiin suihin sipulinvarret ja yrtit ja talon nurkalla kasvavat kauniit pihlajat.
..Pitäisiköhän ryhtyä tarjoamaan lammaspaimenviikkoja Turvejärvellä! ;)
Ensi keväänä hankimme vielä jokusen uuhen lisää,ihan vain villantuotantoa ajatellen,saisimme hieman enemmän villaa laitettavaksi kehräämölle.
Ajattelen,että 10 voisi olla sopiva määrä meidän pientilalle,sellaisen katraan pystyy vielä talven yli ruokkimaan kuivaheinällä ja keritsemään itse.
Lampaiden kanssa on kyllä aika helppoa ja mukavaa touhuta,ne kun ovat niin selkeästi laumaeläimiä.
Tällaisia villanpehmeitä terveisiä tänään täältä Turvejärveltä!
Minä toivottelen oikein hyvää sunnuntaipäivää kaikille lukijoille!♡
Joko se kaamosaika meni jo..huomasin tänään ihmetteleväni asiaa katsellessani eteläistä taivaanrantaa,josta pilkahteli aavistuksen oranssia valonkajastusta.
Miten se muka näin nopeasti meni,sinisen hämärän aika,johtuikohan tunne siitä kun alkutalvi oli kovin vähäluminen ja lauha. Ei ollut kireitä pakkasia,sellaisia jotka saa koko ympäröivän maailman näyttämään kauniin satumaiselta,pakkashuurun kietoutuessa puiden oksille ja pohjoisen taivaan melkein loistavan sinisenä.
Viime yönä oli aikamoinen tuuli ja tuiverrus käynyt pihamaan läpi,tuisku oli pöllyttänyt lumet sinne tänne,ja koristellut rakennusten seinät uudelleen.
Ja kyllä sen vain huomasi ulkona touhuillessaan,että päivä on todellakin jo pidentynyt,valoisaa aikaa on hieman kauemmin kuin joulun tienoilla.
Hämärä alkaa laskeutua vasta iltapäivällä kolmen jälkeen,kun joulun aikaan hämärä tulee jo paljon aikaisemmin.
Kävimme lasten kanssa kotiniemessä katsomassa,josko se aurinko jo näkyisi,vaan vielä täytyy malttaa odottaa jokunen päivä.
Ja onhan se aina yhtä hieno tunne,kun aurinko nousee läheisen Pyhävaaran ylle parin kuukauden tauon jälkeen!
Aurinkoa ei näkynyt,mutta poroja kylläkin.
Saas nähdä,tekeekö nyt tammikuun lopulle kovat pakkaset,kun alkutalven päästi niin helpolla pakkasten suhteen.Saattaa hyvinkin olla,että tammikuun loppu ja helmikuu tulee olemaan kylmiä,vaan mistäpä sitä tietää..
Ja vaikka tulisikin kovat pakkaset,niin sittenpähän tulee,kevättä kohti ollaan menossa kuiten! Ja se on mukavaa♡
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille lukijoille!❤️
