Tämä aihe tuntuu nousevan useasti kirjoituksissani esille,nimittäin kohtuullisuus. Mitä se itse kullekin tarkoittaa ja merkitsee. Joillekin sanasta kohtuullisuus saattaa tulla mieleen vaikkapa nuukailu tai jopa kurjuus..
Kohtuullisuus ja kiitollisuus,kaksi kaunista sanaa,jotka kuvaavat hyvin nykyistä elämänasennettani ja suhtautumista pieniin arkisiin asioihin.
Tähän sopisi hyvin esimerkiksi puhdas vesi,jota meillä (vielä)täällä kotosuomessa riittää,meillä on koko maa täynnä pieniä ja suuria järviä,jokia,puroja..ja varsinkin täällä pohjoisessa vesi on monin paikoin niin puhdasta,että sitä voi huoletta juoda. Ajatelkaa,miten etuoikeutettuja olemmekaan! Meilläkin tuossa pikkuinen metsäjärvi,josta voimme hakea puhdasta juomavettä:)Yksi suuri kiitollisuuden aihe myös♡
Mutta vaikka meillä täällä Suomessa vettä riittää yllinkyllin,niin ei kai sen silti tarvitse tarkoittaa ylenmääräistä tuhlaamista,sitä että lasketaan suihkusta kerralla satoja litroja lämmintä vettä;) Ja minä olen itse aikoinaan ollut aivan kauhea tuhluri! ..Melkein jo hävettää ihan,kun muistelee!
Nyt kun melkein kaiken käyttö-ja juomaveden joutuu,(tai saa) kantaa,niin sitä vähitellen pakostakin huomaa että aika vähällä vesimäärällä tulee oikein hyvin toimeen. Ja etenkin,kun kaikki likavedetkin on vielä kannettava pihalle kompostin taakse.
Ja jos mielii ja tarvitsee lämmintä vettä,on se ensin lämmitettävä,joko hellalla tai vesipadassa. Hellan päällä isossa kattilassa vesi pysyy mukavan lämpöisenä pitkään.
En ole sen kummemmin laskenut vedenkulutustamme,mutta näin äkkiseltään arvioisin keittiöhommiin kuluvan parikymmentä litraa vettä,eli kaksi sankollista päivässä. Ja jos sattuu tiskauspäivä,niin silloin varmaan 3 ämpärillistä.
Kotieläimille tarvitsee päivittäin jo useamman sangollisen,suurin vedenjuoja on lehmä,vaikkei vielä ole edes lypsyssä. Lampaat eivät itse asiassa juo kovin paljon,paitsi kovilla pakkasilla lämmin vesi maistuu.
Ja saunapäivä tieten sitten erikseen,ja pyykinpesu,joka talviaikaan suoritetaan saunapäivänä ja silloinkin pestään vain kaikki pakolliset pyykit.. Ei ainakaan toistaiseksi ole tyttöjen tarvinut mennä kouluun likaisilla vaatteilla;)
Isommat lakanapyykit oddottelevat kevättä ja raitista ulkoilmaa kuivaamaan:)
Ja nyt onkin jo jonkin aikaa ollut aivan mukavat pyykinkuivatusilmat.
Miten sitä osaakaan talven jälkeen nauttia siitä,kun voi ottaa pulsaattorin käyttöön,eikä tarvitse pestä nyrkkipyykkiä. Pyykinpeseminen tuntuu suorastaan mukavalta ja helpolta;)
Kaipa sekin on jonkinlaista kohtuullisuutta,kun asumisneliöitä ei ole kovin paljoa. Meidän kuusihenkinen perheemme mahtuu aivan hyvin 55 neliön torppaan;kylmä porstua,tupakeittiö,makuualkovi sekä kaksi kammaria. Ainakin toistaiseksi olemme pärjänneet aivan hyvin. Ja mikä tärkeintä ja parasta,kuistilta aukeaa aivan mahdottoman suuri olohuone,josta ei tila lopu kesken;)
Luulen,että tämä sama neliömäärä vaikkapa kerrostaloasunnossa,alkaisi ahdistamaan,mutta täällä tilaa ja kotia on myös ympäröivä luonto.
Ja sähkönkulutus on yksi asia,missä olemme yrittäneet olla kohtuullisia,vaikka se näillä nykyisillä sähkönsiirtohinnoilla on miltei mahdotonta. Ainoa kodinkone keittiössä on kahvinkeitin ja kaapista löytyy sähkövatkain. Torpassa on pakastin mutta ei jääkaappia. Valaistus ja pakastin,sekä talvisin käytössä oleva patteri ovat suurimmat sähkönkuluttajat. Tavoitteena olisi olla joskus omavarainen sähkön suhteen..mutta siihen saattaa mennä vielä jokunen vuosi..
Olemme nyt tehneet sellaisen kohtuullisen päätöksen,että meillä on auto käytössä vain puolisen vuotta,eli toukokuulta lokakuun loppuun.Talviaika järjestetään niin,että pärjäämme julkisilla ja mahdollisesti joskus vuokraamme autoa tarvittaessa. Haluankin tässä yhteydessä esittää kiitokset kaikille heille,jotka ovat lainanneet kulkuvälinettään kuluvan talven aikana,kiitos!:)
Ensi talvi täytyy suunnitella hieman paremmin ja kaikki isommat hankinnat tehdään ennen kuin lumet satavat maahan. Lokakuun loppuun mennessä täytyy olla eläinten heinät,mahdolliset rakennustarvikkeet,polttopuut ym.tuotuna kotipihalle.
..Mutta,onneksi nyt on vasta toukokuu tuloillaan!
Tästä kohtuullisuudesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon,ja luulenkin että palaan aiheeseen tuonnempana.
..ja vielä sellainen huomautus,että joskus kyllä saattaa hieman nyppiä esimerkiksi vesien kantaminen tai kuravaatteiden peseminen,mutta ne hetket ovat onneksi vain ohimeneviä,ja useimmiten tästä kaikesta nauttii. Halusin vain huomauttaa,ettei tämä kohtuullinen elämä aina niin ruusuista ole vaan aika työntäyteistä ja niitä piikkejäkin niissä ruusuissa on toisinaan;)
Minä toivottelen kaikille kohtuullista vappua ja alkavaa toukokuuta!:)
Tämä kevättalven aika on kyllä aivan ihanaa aikaa! Valoa riittää melkein kellon ympäri,ja pari viikkoa vielä,niin ei tule pimeää öisinkään,vaan alkaa pohjoisen valoisat yöt.
Jos kaamosaika on sitä hämärää aikaa ja päivä tuntuu loppuvan kesken,ennen kuin on edes alkanutkaan,niin tämä kevättalven aika puolestaan oikein tulvii valoa,ja päivä jatkuu pitkälle iltaan.
Ja suurin arkinen asia mistä huomaa että kevät on saapunut,on se kun ei heti herättyään tarvitse laitella tulia puuhellaan,vaan voi keittää vaikkapa kahvit ja käydä ruokkimassa eläimet ja vasta sen jälkeen laitella tulet uuniin kaikessa rauhassa.
Ylipäätänsä tähän kevääseen kuuluu sellainen "huoleton"olo talven jälkeen,kun ei ole enää kovin kylmää ja pimeää. Voi hieman huokaista helpotuksesta! Ja ihastuksesta! Ja vaikka nuuhkia kevään tuoksuja iltamyöhäisellä samalla kun käy viemässä iltaheinät eläimille,ilman otsalamppua! Niitä tarvitaan taas vasta syksyn pimeiden tultua,siihen saakka saavat roikkua eteisen naulakossa;)
Lunta vielä riittää aivan nokko.Öisin on ollut pakkasia,ja lumien sulaminen on ollut hidasta,mikä on ihan hyvä asia.
Tänään oli oikein mukavan lämmin ja tuuleton päivä,joten päästimme eläimet ulos hankeen kahlailemaan. Omena raasu ei päässyt kunnolla hyppelemään ja juoksentelemaan kun pehmeä hanki hieman hidasti menoa. No,jokunen aika vielä,niin menoa ei hanki hidasta!
Eläimistä puheenollen,tilalla on taas yksi uusi eläin lisää. Omena sai kauan odotetun sulhasen,Olaf-sonnipoika muuti meille viikonlopun aikana ja totuttelee nyt uuteen kotiinsa.
Olaf on vielä nuorukainen ja pääsevät Omenan kanssa vasta myöhemmin kesällä samoille kesälaitumille.
Keväiset terveiset kaikille lukijoille täältä Turvejärveltä!
Viimeiset pakastetut,itsepyydetyt kalat syötiin maaliskuun alkupuolella.Isot siiat savustettiin nuotiolla ja makoisalta maistuivat.
On se vaan kumma,että aina kevään edetessä alkaa tehdä mieli tuoretta kalaa,vaikkapa paistettuja ahvenfileitä tai kalasoppaa vasta pyydetystä siiasta,nam!:)..ja sitten syksyllä kun on koko kesän syönyt tuoretta kotijärvestä pyydettyä kalaa,niin alkaa jo tuntumaan siltä "että voishan sitä jotain muutakin välillä syödä";)
Meidän perheessä kotitarvekalastuksella on merkkittävä rooli ruuanhankinnan suhteen. Heti kun jäät lähtevät järvestä,niin uitamme ensimmäiset verkot kotirantaan. Ja veden hieman lämmettyä viemme jokusen katiskan pyytämään ahvenia. Niitä sitten toivonmukaan saadaan syödä pitkin kesää. Todellista lähiruokaa! Ja vieläpä puhdasta ja terveellistä:)
Tuoreen kalan toivossa isäntä ja lapset uittivat verkon jään alle muutama viikko sitten.Kovin hiljaista on vielä juomuksilla ollut.Taitaa olla liian kylmä kaloillakin.Eiköhän tämä kevään edistyminen ja lisääntyvä valo saa pian kalatkin liikkumaan. Toivotaan niin!
Sen verran ollaan sentään päästy tuoreen kalan makuun,kun pilkillä on saatu pikkuisia ahvenia..niitä saakin tällä porukalla olla melkoinen saalis,jotta kaikille riittää syötävää:)
Ja kun siellä talviverkoilla oli vielä niin kovin hiljaista,ajatteli isäntä pelata varman päälle ja laittoivat lasten kanssa muutaman iskukoukun hauelle. Eipä ehtinyt kuin selkänsä kääntää,niin oli hauki käynyt pyydykseen. Kiitos Ahdille ja ahkerille kalastajille!:)
Hyviin kalastustapoihin kuuluu saaliin,eli kalan kunnioittaminen siten,että heti kun kala on irroitettu pyydyksestä,tainnutetaan kala ja lasketaan veret. Ja sitäpaitsi,kala säilyy parempana pitempään,varsinkin kesähelteillä,kun veret on laskettu mahdollisimman nopeasti.
Jos huomenna säänhaltijat suosivat,niin taidamme lähteä pilkkiretkelle koko perhe. josko vaikka saataisiin ruokapöytään paistettuja ahvenia:)
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Varmasti kaikki joilla on kotieläimiä ja lemmikkieläimiä,tietävät että eläimistä on valtavasti iloa,mutta myös huolta ja suruakin.
Monet naurut ja ilonhetket on koettu täälläkin seuratessa eläinten touhuja,ja välillä taas suru ja huoli valtaavat torpan ja mielen,kun joku eläimistä vaikkapa sairastuu.
Viikko sitten,kiirastorstaina meille muutti uusi perheenjäsen,joka on oikea ilopilleri ja hyvänmielen tuoja,pikkuinen koiranpentu Martta. ♥️
Martan matka Turvejärvelle alkoi Tervolasta kohti Rovaniemeä,ja sieltä bussikyydillä Ivaloon,ja loput reilu 110 km. auton kyydillä. Hyvin oli pikkuisen matka mennyt.
Kiitos vielä huolenpitäjille turvallisesta matkasta!
Nyt on sitten totuttelemista kaikilla perheenjäsenillä uuteen tulokkaaseen,niin ihmisillä kuin eläimillä. Ja tietenkin pikkukoiralla riittää ihmeteltävää ja haisteltavaa uudessa kodissaan.
Mutta eiköhän ajan kanssa kaikki löydä oman paikkansa,kunhan on kunnolla tutusteltu,puolin ja toisin.
Martta on ensimmäinen meidän perheemme "seurakoira". Kaikki perheen aiemmat ja nykyiset koirat ovat enemmän tai vähemmän paimenkoiria.
Martta on kolmas koiranpentu tässä talossa. Nappi ja Luna ovat kasvaneet pennuista asti meillä ja Martan touhut tuovat muistoja Napin ja Lunan hurjista pentuajoista;)
No,eipähän ainakaan käy aika pitkäksi ja touhua riittää!
Martta tuntuu oppivan nopeasti uusia asioita vaikka on vasta parin kuukauden ikäinen.
Pääsiäisloma meni tytöillä Martan kanssa touhutessa ja temppuja opettaessa:)
Kevättalvi on sopiva aika pentukoiran kanssa harjoitella ulkoilua ja pisulla käymistä,jonka Martta osaa jo aika mukavasti. Oikeastaan on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni,jotta viitsii tarpeeksi usein viedä pikkuisen ulos.
Jos on iloa,niin välillä on niitä huoliakin eläinten kanssa. Meidän Ruusu-kana oli eilen kovin apean oloinen,eikä oikein jaksanut syödä ja juoda. Päätin ottaa Ruusun yöksi sisälle tupaan ja tarjosin lämmintä hunajavettä sekä herkkuja.
Aamulla olikin tilanne jo toinen,Ruusu jaksoi jo syödä normaalisti ja kotkotustakin alkoi kuulua,huh! Ehdin jo huolestua. Meille jokainen kana on tärkeä,ja ehkäpä tosiaan ensi kesänä yritämme saada jokusen kanan tai nuorikon lisää kanaparveen.
Ensi yöksi Ruusu pääsee takaisin kanalaan muiden seuraan.
Tässä torpassa on hoidettu ja syötetty ihmislapsien lisäksi jokunen eläinlapsikin. Vuohien kilejä ja lampaan karitsakin on saanut ensihoivaa tuvan lämmössä. Ja joskus on kasvatettu kanantipuja lämpölampun alla pikkuhuoneessa,mutta se olikin aika pölyistä puuhaa,joten jatkossa täytyy mahdolliset haudontahommat suunnitella toisella tavalla.
Lapset oppivat,että eläimistä on myös vastuuta ja joskus täytyy tehdä päätöksiä,jottei eläin turhaan kärsi. Niinhän se elämässä menee,suruja ja iloja vuorotellen..ja toivottavasti kuiten enmmän niitä iloja!♥️
Minä toivottelen iloja jokaisen loppuviikkoon!
