keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Haverin sattuessa on apu kaukana

Viime viikolla tuli ikävä muistutus siitä että jos ja kun jotakin ikävää sattuu,niin pitkä on matka tohtorin vastaanotolle.




Tottakai asia on tiedossa ja sitä aina välillä miettii,että kuinka toimitaan erilaisissa "hätätilanteissa". No,onneksi nyt ei sentään ollut mikään suuri hätä kyseessä,vaan pikku Nöpönen oli saanut varpaaseen syvän haavauman,jonka ilmeisesti oli aiheuttanut sukkahousuissa ollut puuvillalanka,joka oli kietoutunut varpaan ympärille tiukasti ja aiheuttanut turvotusta ja haavan.
Katsoimme kuitenkin paremmaksi ottaa varman päälle ja lähteä näyttämään haavaa päivystykseen,Ivaloon 110 km. päähän,siellä on lähin päivystys.
Soitin vielä etukäteen ja varmistin,että lääkäri on paikalla.

Muun porukan pilkkiretki läheisellä pikkujärvellä sai yllättäen toisenlaisen käänteen,kun soitin retkeläisiet kotiin ja kerroin tilanteen.
Ei auttanut muu kuin pakata pikkuinen kelkan rekeen ja hurauttaa tien varteen,ja sieltä isoveljen autokyydillä Ivaloon. Isosisko lähti mukaan pitämään seuraa ja muut siskot jäivät isän kanssa kotiin. Kotiin jäi myös juuri liinan alle nousemaan tehty leipätaikina..pyyhin enimmät taikinat sormista ja pikainen vaateiden vaihto ja menoksi!

Siinä matkalla mietin,että miten yhtäkkiä päivä voikin saada aivan toisenlaisen käänteen,vaikkei nyt tällä kertaa ollut onneksi mitään vakavampaa! 




Näitä samoja ajatuksia kävin läpi melko lailla kaksi vuotta sitten,kun odotin viimeisilläni Nöpöstä ja lähimpään synnytyssairaalaan,Rovaniemelle on reilu 400 km. Sitä tietenkin toivoi ja ajatteli,että kaikki menee hyvin,mutta aina välillä,varsinkin iltaisin tuli mieleen"että mitä jos tuleekin yhtäkkinen lähtö",mitä sitten..No,onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin,ja lähdin odottelemaan tulevaa synnytystä Rovaniemelle viisi päivää ennen laskettua aikaa.
Ei kyllä yhtään olisi haluttanut lähteä kotoa ja jättää muuta perhettä ja kotieläimiä..




 Ei sitä oikeastaan voi tehdä muuta kuin tiedostaa asian, ja jos vain mahdollista,niin pienentää riskejä isompaan onnettomuuteen,esim. yksin eläinten kanssa touhutessa tai puita tehdessä.
Ainahan voi sattua mitä tahansa ja melkein missä tahansa,vaikkapa kekellä kaupunkia sairaalan vieressä! Jos näitä asioita alkaa liikaa miettimään ja pelkäämään,niin eihän elämästä silloin tulisi yhtään mitään. Ja kaikesta huolimatta,voisin edelleen kuvitella asuvani oikeasti syrjässä,tiettömän taipaleen takana;)
Ja suurin asia on varmasti luottamus siihen, että meillä taitaa kuitenkin olla hyvät suojelijat,kiitos!♡



Ai niin,pikku potilas sai lääkäriltä ohjeet jalkakylpyihin ja tuubin antibioottisalvaa,jotka ovat jo auttaneet. Ja oli sillä lääkärireissulla toinenkin tarkoitus,tapasin nimittäin päivystyksessä aivan hurmaavan vanhan naisen,joka oli pyöratuolissa ja mieluusti seurasi Nöpösen touhuja ja halusi hetken pitää pikkuista kädestä♡
Minua niin jäi vaivaamaan naisen hyväntuulinen olemus,enkä huomannut silloin kysyä hänen nimeään,mutta ajattelin yrittää selvittää asian ja lähettää hänelle postia vanhaintaloon♡



                                                      ❤ Turvallista viikkoa kaikille!❤

5 kommenttia:

  1. Samanlainen sukan sisällä olleen langan "kuristuma" on meilläkin ollut kerran yhdellä lapsella, joka oli vielä liki vauva. Kesti hetkisen selvittää syy vauvan hirmuiseen itkuun. Samalla tavalla ehti nihrata haavan varpaaseen ja varvas sinertyä. Toinen yhtä merkillinen itkun syy oli esikoisella, kun ulkona kuivumassa olleen sidoharsovaipan kätköihin oli jäänyt ampiainen, joka pisti lasta takamukseen, kun harso oli jo vaipaksi taiteltuna housussa. No, siitä opin, että vauvan hirmuitkulle täytyy aina jostakin syy löytyä...
    Vaan kiitos taas, kun olet kerinnyt meille kuulumisia ahkeraan kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sirkku,

      ja kiitos viestistäsi! Hui,ampiaisen pisto olisi kyllä aika ikävä! Kaikenlaista sitä tosiaan voikin sattua,minullakin meni aikani,ennen kuin hoksasin mikä oli syvän haavauman aiheuttanut.
      Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!:)

      Poista
  2. Hei! Olispa tuo kokemus täällä monelle valittajalle hyvää luettavaa.Meillä ter.kesk on matkaa 20 km ja Akutaan Tampereelle 60 km.Näistä etäisyyksistäkin valitamme.Olen joskus sinua ajatellut juuri näitten asioitten kautta.Esim. tuo synnytystapahtuma kyllä vähän pistäisi meikäläistä jännittämään.Toivotaan Nöpöselle pikaista toipumista varvaskivusta ja terveitä päiviä teille muille.

    VastaaPoista
  3. Hei vaan Kippura,

    ja kiitos taas viestistäsi! Niinpä,kaikki on suhteelista ja kaikkeen tottuu,myös pitkiin välimatkoihin:)Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!:)

    VastaaPoista
  4. Teillä on todella hurjan pitkät matkat siellä. Muistan kuin hoitotyttöni syntyi Ivalossa ja siskonsa Rovaniemellä riskien vuoksi. Jo tuolloin helsinkiläisen mielestä oli hurjaa, että kunnon synnytyssairaala oli niin kaukana. Tosin sen jälkeenhän Ivalosta loppui synnytykset ja kaikki joutuvat Rovaniemelle tai Ouluun. Sitä on vaikea täältä käsin ymmärtää noita välimatkoja.

    Onneksi nyt selvisitte hyvin :)

    VastaaPoista