Hitaasta elämästä vieläkin hitaampaa..

No nyt kyllä tuli aivan mahdottoman pitkä tauko blogiin kirjoittamisessa,oikeastaan aivan liian pitkä.
Syitä blogihiljaisuuteen on useampiakin,päällimmäisenä on kuitenkin arkielämässä tapahtuneet tai tapahtumassa olevat muutokset,johtuen isännän pitkästä sairaslomasta..eikä taida hänellä enää olla paluuta entiseen työhönsä,vaan nyt täytyy toteuttaa haave kokopäiväisestä kirjailijan ammatista. Oikeastaan sairastuminen pysäytti isännän ja myös minutkin miettimään mitä oikeasti haluamme tehdä. Vaan täytyy kyllä sanoa,että mielestämme olemme koko ajan eläneet"unelmaamme todeksi",emme ole  sitkutelleet tai jossitelleet;) 

Mutta nyt kyllä konkretisoitui sanonta ja omakin ajatus siitä"että elämä on juuri tässä ja nyt",ei kannata jättää haaveitaan jonnekin kauas tulevaisuuteen,sillä sitä päivää ei välttämättä koskaan tule. Eli,jos vain mahdollista niin toteuttakaa unelmianne ja haaveitanne vaikka pieni askel kerrallaan,juuri tänään:)
Ja itsellekin tuli taas muistutus siitä,että elämää ei voi suunnitella etukäteen,monet asiat eivät todellakaan mene omien suunnitelmien mukaan. Toisaalta se voi olla myös helpottavaakin ajatella,että asiat kyllä järjestyvät parhain päin ja juuri niinkuin on tarkoitettukin..vaikka tämän asian huomaa vasta ehkäpä vuosien päästä tapahtuneesta.

Isännän sairastumisesta vielä sen verran,että ikävä kyllä kyseessä ei ollutkaan mikään tavallinen rasitusvamma tai muu selkeästi hoidettavissa oleva syy tai sairaus,vaan ilmeisesti jotakin hermostoon liittyvää,mutta aika näyttää ja tarkemmat tutkimukset syksymmällä ,että miten tässä mennään eteenpäin,mutta eteenpäin mennään jokatapauksessa.
Voi olla,että pieniä arkielämän muutoksia on pakko tehdä,mutta nyt on vain elettävä päivä kerrallaan juuri tätä meidänlaistamme elämää,ja isännän totuteltava kirjailijan hommiin.
Ja kaipa häntä voi jo kutsua kirjailijaksi,sillä kustannusyhtiö Karisto julkaisee syyskuussa Jannen esikoisteoksen Pyhävaara.

Ja on tähän blogihiljaisuuteen ihan luonnollinenkin syy,nimittäin Lapin kesä ja yötön yö,ja kesän loputtomat puuhat ja tekemiset ulkona. En oikeasti millään malttaisi istua koneen ääressä kirjoittelemassa tai muutenkaan liikoja sisällä. Sitä kun tietää,että pian tämä valoisa aika on ohitse,niin haluaa ottaa ihanista kesäpäivistä-ja öistä kaiken irti! Oikein imeä itseensä kesäöiden valoa ja tuoksuja:)
Minulle on jotenkin paljon luontevampaa kirjoitella syksyn ja kaamoksen hämärässä,sillä silloin ulkona on paljon vähemmän takemistä,sitä malttaa paljon paremmin kaivautua sohvan nurkkaan teekupin kanssa ja kirjoitella vaikkapa tänne blogiin kuulumisia:)

No,ehkäpä nyt kuitenkin päivitän tätä blogia hiukan ahkerammin,kesästä huolimatta;),kun sain itseni tänne pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Arki jatkuu täällä Turvejärven tilalla,ehkäpä hieman hitaampana kuin ennen,mutta ei kai tässä kiire ole mihinkään.

Kiitos teille blogin lukijat,kun olette jaksaneet seurata tauosta huolimatta,ja muistakaa pitää hyvää huolta läheisistänne ja unelmistanne,sillä mikään asia elämässä ei ole itsestäänselvyys!♡