torstai 22. marraskuuta 2018

Elämää ilman lehmiä

Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut,että lehmienpidosta täytyy luopua. Olin ajatellut  kaiken jo melkein valmiiksi; Omenan tulevan kantavaksi Olafista ja ensi kesälle syntyvän kauniin valkoisen,mustapilkullisen vasikan ja itseni lypsämässä perheelle maitoa aamupöytään.


Vaan niin se elämä yllätti ja pisti miettimään,tai oikeastaan pakotti miettimään,mitä arkisia hommia on nyt talven alla karsittava,jotta arjen pyörittäminen sujuu ilman suurempia erityisjärjestelyjä eikä käy liian raskaaksi,etenkään talviaikaan. Talvi on se vuodenaika joka määrittelee melkein kaiken täällä pohjoisessa. 


Täällä tilalla on ollut lehmiä melkein koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Minä halusin ensimmäiset lehmävasikat jo samana syksynä kun olimme muuttaneet.Tuskin oli saatu muuttokuormaa purettua,kun jo piti lähteä Pelsolta vasikoita hakemaan,lokakuun räntäsateessa..,no jotain sentään olen minäkin tässä matkan varrella oppinut,että jos aikoo kotieläimiä hankkia,niin mieluummin keväällä kuin talven alla;)
Mutta sitä nuoruuden innolla piti saada kaikki ja heti! 

Tytöt ovat siis kasvaneet yhdessä lehmien ja vasikoiden kanssa,toivottavasti heille on jäänyt tuosta ajasta jotakin mukaviakin muistoja,muutakin kuin ainaisen kaakaon ja riisipuuron kittaamisen silloin kun lehmä on ollut lypsyssä,tai karkulaisten jahtaamisen kotijängän laitamilta..


Hieman ristiriitaiset tunteet ovat viime aikoina pyörineet omassa mielessä.Toisaalta ihana helpotuksen tunne siitä,ettei tarvitse talvipakkasilla huolehtia kuinka lehmät pärjäävät,riittääkö heinä kevääseen,talvella lypsämisestä puhumattakaan,toisaalta taas ihan mahdottoman haikeaa 
kun ei navetan ohi kulkiessa kuuluu lehmän ammumista.
Jotenkin sitä on pitänyt niin selvänä asiana,että kun asustaa tällaista vanhaa tilaa,niin tottakai täytyy ainakin yksi tai muutama lehmä olla!


..Vaan,onhan se jo nähty,että elämä tosiaan osaa aina välillä yllättää! Joten en suinkaan halua ajatella etteikö enää koskaan täällä Turvejärven tilalla kuultaisi kauniin,valkoisen lapinlehmän ammumista,jätän siis sillekin mahdollisuudelle portin hieman raolleen..

Pitäkää haaveistanne kiinni ja oikein ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille lukijoille!♡

6 kommenttia:

  1. Ihanaa vkonloppua teille sinnekkin.!!!! <3
    Ja koskaanhan ei voi tietää, että mikä haave kulloinkin toteutuu.

    VastaaPoista
  2. Eläimistä luopuminen on tottatosiaan joskus vaikeaa, niistä tulee lähes perheenjäseniä, mutta joskus se on ainoa oikea vaihtoehto. Joulun odotusta sinne pohjoiseen

    VastaaPoista
  3. Voi sentään,surullista,onhan se tietty pakko joskus katsoa tarkkaan mikä milloinkin on mahdollista ja mitä todella jaksaa.Kyllä siinä vieläkin on kovin hommaa kun on tytöt,puoliso,pikkueläimet ja lampaat......Hengessä mukana ja jouluntuloa odotellessa,jaksamista Sinulle!

    VastaaPoista
  4. Jotenkin niin haikeutta ilmassa tuossa kirjoituksessasi ja niin herttaisia kuvia. Nythän siellä Pelsolla olisi lehmiä tarjolla kun herrat eivät siedä niitä tulevassa vankilassa ja kumminkin geenit pitäisi tallentaa. Paikalliset sen ymmärtää, mutta ei herrat Helsingin. Kaikesta huolimatta, haaveilla kannattaa aina ja ymmärrän tuon helpotuksen tunteenkin vallankin talvella. Eläimistä kun pitää pitää huoli 24 tuntia vuorokaudessa. Lämpöistä joulun odotusta ja mukavaa viikonloppua. Toivottavasti teillä ei sentään sada vettä.

    VastaaPoista
  5. Ihana kuva tuo, missä lypsät lehmää!

    VastaaPoista
  6. Uutta postausta olen odottanut kovasti,koko blogi tullut viime viikkoina kahlattua läpi.Ihanaa joulun aikaa koko perheelle.Terveisin eräs lukija täältä etelä-pohjanmaalta

    VastaaPoista