maanantai 15. lokakuuta 2018

Syksyinen tervehdys Turvejärveltä!

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt hetki jos toinenkin..,ja tuntuu siltä kuin vain hetki olisi viime vuoden lokakuuhun näihin samoihin aikoihin,kun meidän perheestä oli juttua Lapin Kansassa. 
Moni blogin lukija taisi löytää tiensä tänne juurikin lehdessä olleen jutun myötä. Lokakuun loppua elettiin ja valmistauduttiin talven tuloon ja niin tänäkin vuonna,vaikka tänä syksynä moni asia onkin toisin kuin viime syksynä.



Täällä Turvejärvellä talvi saa tulla vaikka huomenna! Kotieläimille on talven heinät haettu ja kuivaa polttopuuta on riittävästi pihatien varressa,vaikka tulisi oikea pakkastalvi! Pakastimessa on kotijärvestä pyydettyä siikaa ihan mukavasti. Ensi talvena syödään myös omakasvattamaa sonnipojan lihaa. Kaunis Olaf sai päättää päivänsä kauraa rouskutellen,omassa karsinassaan. Pyysin Olafilta anteeksi ja kiitin että saamme perheelle ruokaa.
Aina yhtä vaikeita ne teurastuspäivät. 

Nyt näyttää siltä,että minun haaveeni lehmienpidosta saa tällä hetkellä jäädä,ihan vain käytännön pakottamana. Jannella on todettu etenevä hermostosairaus,jonka etenemistä ei voi tietää,mutta se on varmaa,ettei hän pysty enää tekemään käsillään kovin fyysisiä hommia,joten minun apuani ja työtäni tarvitaan pientilalla enemmän,siksi olemme päättäneet luopua lehmienpidosta.
 Omena on etsinyt uutta kotia jo pitemmän aikaa,mutta kovin vaikeaa tuntuu kodin löytyminen olevan. 



Jatkossa keskitymme lampaisiin ja kanoihin. Ensimmäinen erä omien lampaiden villaa lähtee lähiaikoina kehräämölle. Ja tarkoitus on ensi keväänä hankkia muutama lammas lisää,ihan vain villantuotantoa ajatellen.Lampaiden hoitaminen ja ruokkiminen on tässä tilanteessa huomattavasti helpompaa kuin lehmän.Ja onhan se myös taloudellinen asiakin,lehmä tarvitsee huomattavasti enemmän heinää kuin muutama lammas. 
Olin alunperin haaveillut kotitarvelehmästä,että saisimme perheelle maitoa,vaan tiedän kokemuksen kautta,että lypsäminen varsinkin talviaikaan on aikaa vievää puuhaa,ja pakko jopa minunkin nyt ajatella järkevästi. Aina se ei ole kovin helppoa;)




Elämä se tosiaankin osaa yllättää. Olen usein täälläkin kirjoitellut siitä"että elämä on juuri tässä ja nyt",ja oikeastaan vasta Jannen sairastumisen myötä tämä asia on konkretisoitunut,siis täyttä totta! Meillä on juuri vain tämä hetki tässä,huomisesta ei kukaan vielä tiedä,eikä menneeseen kannata palata,eikä varsinkaan turhaan murehtia menneitä asioita,niitä ei voi enää muuksi muuttaa,elettyä elämää.Oikeastaan ainoa mihin voi vaikuttaa,on juurikin tämä hetki elämän polulla,tässä istun kynttilänvalossa kirjoittelemassa blogia ja nautin hiljaisuudesta. 




Elämän pienet arkiset asiat saavat suuremman merkityksen,niihin alkaa kiinnittää enemmän huomiota,ja ylipäätänsä huomion kiinnittäminen siihen mitä ympärillä on sen sijaan,että murehtisi kaikkea sitä mitä ei ole. 
Ja minusta meillä on paljon! Kaunis,ympäröivä luonto,puhdas vesi,kirkas tähtitaivas ja revontulet,hohtavan valkoiset hanget..onhan siinä asioita mistä on aihetta olla kiitollinen.
Ja  jotenkin lohduttavaa ja ihanaa ajatella,että olemme vain osa tätä kaikkea suurta,jokainen oman hetken verran täällä kulkee omia polkujaan,eikä sillä matkan pituudella ole väliä,tärkeintä on se matka. Luonto jatkaa elämäänsä kaikesta huolimatta,kevät ja syksy saapuvat vuosi toisensa jälkeen,joutsenten keväinen riemuhuuto ja syksyn usvassa suolta kantautuvat kurkien kirkaisut.




Joskus elämä pakottaa meidät pysähtymään ja miettimään sitä mitä oikeasti haluamme tehdä,niin kävi meillekin. Ja erityisesti Jannelle,hän oli jo pitkään haaveillut siitä että voisi olla kotona ja kirjoittaa,ettei tarvitsisi aina lähteä reissuhommiin. 
Olisimme tietenkin valinneet hieman toisen syyn hänen jäädä kotia,vaan elämä ei mene meidän ihmisten asettamien suunnitelmien ja toiveiden mukaan,mutta nytpähän on aikaa kirjoitella! Ja elämme päivän kerrallaan.



                                                                                     


Minä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihania ja aurinkoisia syyspäiviä! Kirjoittelen tänne blogiin kuulumisia jatkossakin. ♥️

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Tuulahdus historiaa

Meillä on tapana joka kesä käydä lasten kanssa Inarissa Saamelaismuseo Siidassa. Erityisesti kesä-aikaan avoinna oleva ulkomuseo-alue on viehättävä paikka,ja vaikka siellä on tullut vietettyä aikaa enemmänkin,niin ainakaan minä en ole kyllästynyt vanhojen rakennusten tunnelmaan. Sinne on aina yhtä mukava tehdä päiväretki! :)

Hieman kyllä huvitti,kun samanmoisia emalikippoja ja sankoja ym.vanhaa kapistusta löytyy täältä kotoakin..ja ehkäpä juuri siksi viihdynkin niissä matalissa hirsituvissa..




                        ..Voisin melkein kuvitella itseni tuvan pöydän ääreen istumaan;)




                 Lapsistakin museo on ihan kiva paikka käydä viettämässä kesäinen päivä. 



                           "Kato nyt,ihan niinkuin meillä kotonakin!" tytöt näyttävät :)



Museoalue sijaisee kauniilla mäntykankaalla,ja siellä on mukava kaikessa rauhassa käveleskellä. Omat eväät vain mukaan ja tietenkin jäätelöt kahvilassa kyläpäivän kunniaksi:)



Meidän perheen kesälomareissut ovat monesti kotiseutumatkailua,oikeastaan jo ihan käytännön syistäkin. Kun asuu vanhaa tilaa ja on kotieläimiä,niin ei tule kovin usein lähdettyä pidemmille reissuille ja onhan se myös taloudellinen kysymyskin,kun on iso perhe,niin ei sitä niin vain lähdetä kovin kauas matkustelemaan. No! Vanhin tytär on sitten täysi-ikäisenä matkustellut jo varmaan puoli maapalloa..mutta aina mielellään tulee tänne kotiin maailmalta ja nauttii puhtaasta luonnosta ja hiljaisuudesta:)

Ja onhan meillä lasten kanssa vielä kesämarkkinareissukin edessä! Sitä on jo odotettukin!


Minä toivottelen kaikille lukijoille aurinkoisia ja ihania kesälomaretkiä,vaikka ihan lähelle! :)

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Hitaasta elämästä vieläkin hitaampaa..

No nyt kyllä tuli aivan mahdottoman pitkä tauko blogiin kirjoittamisessa,oikeastaan aivan liian pitkä.
Syitä blogihiljaisuuteen on useampiakin,päällimmäisenä on kuitenkin arkielämässä tapahtuneet tai tapahtumassa olevat muutokset,johtuen isännän pitkästä sairaslomasta..eikä taida hänellä enää olla paluuta entiseen työhönsä,vaan nyt täytyy toteuttaa haave kokopäiväisestä kirjailijan ammatista. Oikeastaan sairastuminen pysäytti isännän ja myös minutkin miettimään mitä oikeasti haluamme tehdä. Vaan täytyy kyllä sanoa,että mielestämme olemme koko ajan eläneet"unelmaamme todeksi",emme ole  sitkutelleet tai jossitelleet;) 




Mutta nyt kyllä konkretisoitui sanonta ja omakin ajatus siitä"että elämä on juuri tässä ja nyt",ei kannata jättää haaveitaan jonnekin kauas tulevaisuuteen,sillä sitä päivää ei välttämättä koskaan tule. Eli,jos vain mahdollista niin toteuttakaa unelmianne ja haaveitanne vaikka pieni askel kerrallaan,juuri tänään:)
Ja itsellekin tuli taas muistutus siitä,että elämää ei voi suunnitella etukäteen,monet asiat eivät todellakaan mene omien suunnitelmien mukaan. Toisaalta se voi olla myös helpottavaakin ajatella,että asiat kyllä järjestyvät parhain päin ja juuri niinkuin on tarkoitettukin..vaikka tämän asian huomaa vasta ehkäpä vuosien päästä tapahtuneesta.




Isännän sairastumisesta vielä sen verran,että ikävä kyllä kyseessä ei ollutkaan mikään tavallinen rasitusvamma tai muu selkeästi hoidettavissa oleva syy tai sairaus,vaan ilmeisesti jotakin hermostoon liittyvää,mutta aika näyttää ja tarkemmat tutkimukset syksymmällä ,että miten tässä mennään eteenpäin,mutta eteenpäin mennään jokatapauksessa.
Voi olla,että pieniä arkielämän muutoksia on pakko tehdä,mutta nyt on vain elettävä päivä kerrallaan juuri tätä meidänlaistamme elämää,ja isännän totuteltava kirjailijan hommiin.
Ja kaipa häntä voi jo kutsua kirjailijaksi,sillä kustannusyhtiö Karisto julkaisee syyskuussa Jannen esikoisteoksen Pyhävaara.




Ja on tähän blogihiljaisuuteen ihan luonnollinenkin syy,nimittäin Lapin kesä ja yötön yö,ja kesän loputtomat puuhat ja tekemiset ulkona. En oikeasti millään malttaisi istua koneen ääressä kirjoittelemassa tai muutenkaan liikoja sisällä. Sitä kun tietää,että pian tämä valoisa aika on ohitse,niin haluaa ottaa ihanista kesäpäivistä-ja öistä kaiken irti! Oikein imeä itseensä kesäöiden valoa ja tuoksuja:)
Minulle on jotenkin paljon luontevampaa kirjoitella syksyn ja kaamoksen hämärässä,sillä silloin ulkona on paljon vähemmän takemistä,sitä malttaa paljon paremmin kaivautua sohvan nurkkaan teekupin kanssa ja kirjoitella vaikkapa tänne blogiin kuulumisia:)




No,ehkäpä nyt kuitenkin päivitän tätä blogia hiukan ahkerammin,kesästä huolimatta;),kun sain itseni tänne pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Arki jatkuu täällä Turvejärven tilalla,ehkäpä hieman hitaampana kuin ennen,mutta ei kai tässä kiire ole mihinkään.




Kiitos teille blogin lukijat,kun olette jaksaneet seurata tauosta huolimatta,ja muistakaa pitää hyvää huolta läheisistänne ja unelmistanne,sillä mikään asia elämässä ei ole itsestäänselvyys!♡

maanantai 21. toukokuuta 2018

Yöttömän yön aikaan

Nyt kun valoa riittää vuorokauden ympäri,ei millään malttaisi mennä nukkumaan vaan mieluusti istuskelisi kuistin rappusilla ja kuuntelisi lintujen yöttömän yön konserttia aamuyön tunneille asti ja vain ihastelisi kaunista keväistä luontoa.




Järvi on vihdoinkin päässyt jääpeitteestään aivan kokonaan,viime päivien kovat tuulet pitivät huolen siitä,että auringon hapristamat jäälautat hajoilivat vähitellen järven pohjoispäähän ja aamuinen melkein myrskylukemissa puhkuva länsituuli rikkoi ja sulatti loputkin jäät kotirantaan.



Eipä ole viime aikoina oikein malttanut istua edes tietokoneen ääreen,ulkona on niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa ja sitten niitä vähemmän mukavia,mutta pakollisia hommia.




Lampaat pääsevät yksi kerrallaan paksusta talviturkistaan,täytyi kahteen kertaan keritä pahimmat villakasat. Huonommat villat ajattelin säästää eristemateriaaliksi ja paremmasta villasta kokeilla(sitten joskus)kehräyttää tai jopa itse kokeilla kehrätä lankaa. Täytyy ensin saada vain reilusti hyvälaatuista villaa talteen.
Ehkäpä kokeilen käyttää lampaanvillaa myös tyynyjen täytteenä,ei se ainakaan huonompaa voi olla kuin muovikuidut;)




Vene on jo laskettu vesille ja ensimmäiset ruokakalat saatu kotirannasta. Voi miten hyvältä tuore kala maistuikaan!:) 

Pihapiiri alkaa pikkuhiljaa vihertämään ja aivan pikkiriikkiset hiirenkorvat odottavat lopullista puhkeamistaan.Vielä kun malttaisi odotella tuonne kesäkuun puolelle,ennenkuin uskaltaa istuttaa mitään ulos.Niin monesti on se lapin takatalvi yllättänyt vielä juhannuksenakin,tai eihän se enää yllätä,vaan sitä osaa jo melkein odottaa!;)




                 Minä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä!


tiistai 8. toukokuuta 2018

Vanhan aitan monta elämää

Täällä Turvejärven tilalla on kaksi vanhaa aittaa mäen päällä,ja olenkin aiemmin kirjoittanut oman kirjoituksen nuista aitoista.




Nämä kaunokaiset ovat aikoinaan palvelleet niin ruokavarastoina kuin vaateiden säilytyspaikkana.



Meidän aikanamme aitat ovat olleet kotieläinten ruokavarastoina,niihin on laitettu säilöön kesän aikana tehdyt lehdekset ja kuivaheinät.




Tässä muutama viikko sitten mäellä kahvia juodessani ja aittoja katsellessani mietin,että miksei pienempi aitta voisi kesällä toimittaa nukkuma-aitan virkaa..kuiten täällä käy kesävieraita ja torpassa ei tilaa ole aivan mahdottomasti,niin aitasta saisi kesän ajaksi yhden huoneen lisää:) Olipa hyvä ajatus! Kas,kun ei oltu aiemmin hoksattu!..




Ajattelimme,että laitamme aitan kuntoon sitten myöhemmin keväällä kunhan ilmat alkavat kunnolla lämpenemään ja lumet sulavat..,vaan arvatkaapa vain, kun asiasta mainittiin tytöille,niin hehän olivat valmiit siivoamaan aitan ja kantamaan patjat sunmuut tarvittavat tykötarpeet heti,eikä "sitten joskus";)




No,mikäs siinä,viime kesän kerput siirrettiin toiseen aittaan ja enimmät heinät lakaistiin lattialta,ja pyydettiin vielä aitanhaltijalta lupa muuttaa aitta kesähuoneeksi, kannoimme varastosta tarvittavat huonekalut mäelle ja muutaman tunnin urakan jälkeen aitta sai uuden elämän kesäaittana:)




Tytöt ovat jo kokeilleet aitan mahdollisuuksia niin läksyjentekopaikkana kuin eväsretkellä. On sinne kannettu makuupussitkin ja ehkäpä tällä viikolla saavat yöpyä aitassa jos haluavat. :)




Ja saatanpa minäkin joku kesäyö mennä aittaan kuuntelemaan kesän ääniä:)




Ja mikä parasta,mitään ei tarvinut ostaa tai hankkia,vaan kaikki tarpeellinen löytyi omasta takaa! No,ehkäpä kunnollinen sääskisuoja vielä täytyy jostakin keksiä;)




Minä toivottelen mukavaa toukokuista tiistaita kaikille lukijoille ja lähden mäelle aitan edustalle nauttimaan päiväkahvit! :)

maanantai 7. toukokuuta 2018

Toukokuun touhuja ja luontohavaintoja

Toukokuu on aluillaan,ja kevät tekee tuloaan oikein vauhdilla,ihanaa! Kyllä tätä onkin odoteltu. Tosin, nyt kun katson ulos ikkunasta,on maa peittynyt valkeaan. Aamulla oli niin soma auringonpaiste,ja pikkuhiljaa auennut sula houkutteli kotirantaan joutsenia ja metsähanhia. 




Miten ihanalta tuntuukaan talven hiljaisuuden jälkeen jäänreunalta kaikuvat lintujen äänet! 
Eikä tarvitse lähteä omalta kotipihaltaan bongailemaan lintuja,vaan parhaimmassa tapauksessa voi aamukahvia hörppiessään katsella tuvan ikkunasta lintujen touhuja kotirannassa. Sanonkin,että meillä on oma "piilokoju",josta voimme tarkkailla luonnon tapahtumia:)
Ikkunalaudalla on kiikarit ja lintukirjat aina valmiina.

Onpahan joskus meinannut mennä aamukahvit väärään kurkkuun,huomatessaan ahman katselevan niemen nokasta,ei sellaista pääse kovin usein kokemaan omilta kotirappusilta...tai kohdatessa sarvipöllön terävän ja viisaan katseen tai vanhan merikotkan istumassa kotipihan männynlatvassa ja tarkkailevan ympäristöään.




Vapun aikoihin nähtiin oikea kevääntuoja,nimittäin iloisesti hyppelevä västäräkki navetan katolla,ja toissapäivänä haarapääsky tekemässä huikeita lentonäytöksiään:)
..Mitenkäs se vanha loru menikään"västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään",no ehkäpä en vielä kuiten arvaa laittaa pottuja maahan;) Vasta sitten juhannuksena!


Toivon,että nämä kotiympäristössä koetut luontokokemukset jättävät lapsiinkin pienen kipinän,joka säilyisi läpi elämän.♥️


Pikkuinen koiralapsikin on päässyt ulos tutkimaan ja haistelemaan kevään hajuja,ja voi sitä intoa millä juostaan,lyhyistä töppösistä huolimatta!:)



                                             
                                Jäätelökausikin on jo avattu,ja hiihtokausi päätetty;)





                                      
                                       ♥️  Aurinkoisia toukokuun päiviä kaikille!♥️



perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kohtuullista arkea ja elämää

Tämä aihe tuntuu nousevan useasti kirjoituksissani esille,nimittäin kohtuullisuus. Mitä se itse kullekin tarkoittaa ja merkitsee. Joillekin sanasta kohtuullisuus saattaa tulla mieleen vaikkapa nuukailu tai jopa kurjuus..





Kohtuullisuus ja kiitollisuus,kaksi kaunista sanaa,jotka kuvaavat hyvin nykyistä elämänasennettani ja suhtautumista pieniin arkisiin asioihin. 

Tähän sopisi hyvin esimerkiksi puhdas vesi,jota meillä (vielä)täällä kotosuomessa riittää,meillä on koko maa täynnä pieniä ja suuria järviä,jokia,puroja..ja varsinkin täällä pohjoisessa vesi on monin paikoin niin puhdasta,että sitä voi huoletta juoda. Ajatelkaa,miten etuoikeutettuja olemmekaan! Meilläkin tuossa pikkuinen metsäjärvi,josta voimme hakea puhdasta juomavettä:)Yksi suuri kiitollisuuden aihe myös♡




Mutta vaikka meillä täällä Suomessa vettä riittää yllinkyllin,niin ei kai sen silti tarvitse tarkoittaa ylenmääräistä tuhlaamista,sitä että lasketaan suihkusta kerralla satoja litroja lämmintä vettä;) Ja minä olen itse aikoinaan ollut aivan kauhea tuhluri! ..Melkein jo hävettää ihan,kun muistelee!


Nyt kun melkein kaiken käyttö-ja juomaveden joutuu,(tai saa) kantaa,niin sitä vähitellen pakostakin huomaa että aika vähällä vesimäärällä tulee oikein hyvin toimeen. Ja etenkin,kun kaikki likavedetkin on vielä kannettava pihalle kompostin taakse.
Ja jos mielii ja tarvitsee lämmintä vettä,on se ensin lämmitettävä,joko hellalla tai vesipadassa. Hellan päällä isossa kattilassa vesi pysyy mukavan lämpöisenä pitkään.




En ole sen kummemmin laskenut vedenkulutustamme,mutta näin äkkiseltään arvioisin keittiöhommiin kuluvan parikymmentä litraa vettä,eli kaksi sankollista päivässä. Ja jos sattuu tiskauspäivä,niin silloin varmaan 3 ämpärillistä.

Kotieläimille tarvitsee päivittäin jo useamman sangollisen,suurin vedenjuoja on lehmä,vaikkei vielä ole edes lypsyssä. Lampaat eivät itse asiassa juo kovin paljon,paitsi kovilla pakkasilla lämmin vesi maistuu.

Ja saunapäivä tieten sitten erikseen,ja pyykinpesu,joka  talviaikaan suoritetaan saunapäivänä ja silloinkin pestään vain kaikki pakolliset pyykit.. Ei ainakaan toistaiseksi ole tyttöjen tarvinut mennä kouluun likaisilla vaatteilla;)
Isommat lakanapyykit oddottelevat kevättä ja raitista ulkoilmaa kuivaamaan:)

Ja nyt onkin jo jonkin aikaa ollut aivan mukavat pyykinkuivatusilmat.




Miten sitä osaakaan talven jälkeen nauttia siitä,kun voi ottaa pulsaattorin käyttöön,eikä tarvitse pestä nyrkkipyykkiä. Pyykinpeseminen tuntuu suorastaan mukavalta ja helpolta;)

Kaipa sekin on jonkinlaista kohtuullisuutta,kun asumisneliöitä ei ole kovin paljoa. Meidän kuusihenkinen perheemme mahtuu aivan hyvin 55 neliön torppaan;kylmä porstua,tupakeittiö,makuualkovi sekä kaksi kammaria. Ainakin toistaiseksi olemme pärjänneet aivan hyvin. Ja mikä tärkeintä ja parasta,kuistilta aukeaa aivan mahdottoman suuri olohuone,josta ei tila lopu kesken;)
Luulen,että tämä sama neliömäärä vaikkapa kerrostaloasunnossa,alkaisi ahdistamaan,mutta täällä tilaa ja kotia on myös ympäröivä luonto.

Ja sähkönkulutus on yksi asia,missä olemme yrittäneet olla kohtuullisia,vaikka se näillä nykyisillä sähkönsiirtohinnoilla on miltei mahdotonta. Ainoa kodinkone keittiössä on kahvinkeitin ja kaapista löytyy sähkövatkain. Torpassa on pakastin mutta ei jääkaappia. Valaistus ja pakastin,sekä talvisin käytössä oleva patteri ovat suurimmat sähkönkuluttajat. Tavoitteena olisi olla joskus omavarainen sähkön suhteen..mutta siihen saattaa mennä vielä jokunen vuosi.. 


Olemme nyt tehneet sellaisen kohtuullisen päätöksen,että meillä on auto käytössä vain puolisen vuotta,eli toukokuulta lokakuun loppuun.Talviaika järjestetään niin,että pärjäämme julkisilla ja mahdollisesti joskus vuokraamme autoa tarvittaessa. Haluankin tässä yhteydessä esittää kiitokset kaikille heille,jotka ovat lainanneet kulkuvälinettään kuluvan talven aikana,kiitos!:)
Ensi talvi täytyy suunnitella hieman paremmin ja kaikki isommat hankinnat tehdään ennen kuin lumet satavat maahan. Lokakuun loppuun mennessä täytyy olla eläinten heinät,mahdolliset rakennustarvikkeet,polttopuut ym.tuotuna kotipihalle.
..Mutta,onneksi nyt on vasta toukokuu tuloillaan!




Tästä kohtuullisuudesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon,ja luulenkin että palaan aiheeseen tuonnempana.


..ja vielä sellainen huomautus,että joskus kyllä saattaa hieman nyppiä esimerkiksi vesien kantaminen tai kuravaatteiden peseminen,mutta ne hetket ovat onneksi vain ohimeneviä,ja useimmiten tästä kaikesta nauttii.  Halusin vain huomauttaa,ettei tämä kohtuullinen elämä aina niin ruusuista ole vaan aika työntäyteistä ja niitä piikkejäkin niissä ruusuissa on toisinaan;)


Minä toivottelen kaikille kohtuullista vappua ja alkavaa toukokuuta!:)