perjantai 19. tammikuuta 2018

Muisteluksia 9 vuoden takaa

Tämä kirjoituksen aihe tuli mieleeni lueskellessani edelliseen kirjoitukseen tulleita komentteja.(kiitos kommenteista!:)
Pohdin siinä ääneen sitä  kuinka välillä on vaikea keksiä aiheita mistä kirjoitella,ja taas toisinaan tuntuu olevan pää täynnä ajatuksia ja ideoita.





Olin jo blogia aloittaessani päättänyt,että en tule kertoilemaan ja kuvailemaan perheemme kaikista arkisista asioista,vaan halusin ja haluan edelleenkin painottaa valokuvia,lähinnä ympäröivästä luonnosta. Juuri tuo luonnonläheisyys oli tärkein asia,joka minuun vaikutti tuolloin,kohta jo yhdeksän vuotta sitten kun olimme virallisesti tämän vanhan inarinsaamelaistilan uudet omistajat ja asukkaat:)

Taisi olla elokuun loppua,kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa paikkaa,juurikin sitä kauneinta ja "helpointa" vuodenaikaa..ei pakkasta,ei lunta ja järvi sulana,niityt vehreinä;)
Joten,oli helppo rakastua tämän paikan kauneuteen,ja tähän ympäröivään luontoon.

No,siitä elokuisesta tapaamisesta tämän Turvejärven tilan kanssa kului vielä vajaa puolisen vuotta eteenpäin,kunnes kaikki kaupantekoon liittyvät asiat oli saatu selvitettyä.
Vihdoinkin! Helmikuun alkupuolella pääsimme viettämään ensimmäistä yötä uudessa kodissamme. Muistan sen päivän kuin eilisen,oli kireä helmikuinen pakkaspäivä ja kauempana asuva naapuri oli edellispäivänä käynyt lämmittämässä torppaa valmiiksi. Pikkuruinen torppa oli näet ollut tyhjillään jo jonkin aikaa,ja sisään oli päässyt kylmä asumaan.
Täällä se nökötti lumen keskellä hieman surullisen oloisena,sisällä lämmittämisestä huolimatta oli viileää ja jotenkin tunkkaista.
Mutta kaikesta huolimatta oli päällimmäisenä tunteena ilo ja onnellisuus! :)





Nuorin tytöistä oli tuolloin vajaan kuukauden ikäinen,ja keskimmäinen 1-vuotias,vanhin taisi olla 2,5 ikäinen,siis kolme vaippaikäistä;)
Ei muuta kuin lapsukaiset sisälle ja makuupussit kammarin lattialle patjojen päälle,siinä oli meidän perheen peti ensimmäiset ajat. 

Ulkona riitti touhua ja ihmeteltävää,mahtava pulkkamäkikin omalla takapihalla! Ja kalaan pääsee heti kotirannasta,ja hiihtämään ja vaikka mitä! Voi sitä intoa!

Syksyn tullen tulikin muutama ikävämpi asia,huomattiin näet että yhden huoneen katto vuotaa pahasti,ihan niin kuin Aku ankassa,piti asettaa sanko vuotokohdan alle. Ja eikä siinä vielä kaikki,myös pihasaunan katto alkoi tiputtelemaan vettä..hyysikän katto myös ja heinävaraston katto(tästä olemme tehneet eläinsuojan),ja vanha hirsinavetta toimii kesäisin eläinten sää-ja räkkäsuojana. Hirsinavetan katto oli onneksi pellitetty,joten se ei vuotanut ja kotieläimet asuivat ensimmäiset vuodet siinä.

Niin,ne kotieläimet! Olin näet jo pitempään haaveillut asumisesta vanhassa talossa ympärillä paljon lapsia ja eläimiä. Ja niin minun haaveni sitten toteutui aika rytinällä.(mistä olen tänä päivänä kiitollinen)
Olin sen verran innoissani tästä kaikesta,että aloin ahnehtia hieman liikakin haaveitani.
Meillä oli hevonen,suomenhevostamma Sani silloin kun tytöt olivat pieniä(Sani myytiin hyvään kotiin sitten myöhemmin),kaksi lehmää ja vuohia. Ja talon isäntä joutui työnsä puolesta olemaan viikkokausia pois tilalta,ja minä hoitelin yksin lapset,eläimet ja tein tilalla vaadittavat pakolliset hommat. 




Näin jälkikäteen kun muistelen tuota aikaa,oikeastaan kaikkein raskaimmalta tuntui se että toinen on jossain kaukana Jäämerellä,eikä tietoa siitä koska taas pääsee kotiin.
Silloin saattoi välillä iskeä epätoivoinen tunne"että tätäkö tämä nyt sitten on",yksin asun vanhaa tilaa ja toinen kulkee töissä merten takana. Ei ollut aina kovin helppoa,mutta kaikesta huolimatta taisi niistäkin ajoista jäädä enemmän plussan puolelle kuin miinukselle:)..tai sitten muistini on pyyhkinyt pois kaiken ikävän;)

Silloin kun tytöt olivat pieniä,minäkin saatoin autolla suhauttaa kylille ja kaupoille,mutta nykyään salaa haaveilen että voisimme elää ilman autoa. Tuntuu,että siitä on vain kuluja ja harmia,ja huolta. Varsinkin,kun meistä kummankaan ei tarvitse(onneksi!)päivittäin kulkea missään tai lähteä joka aamu tilan ulkopuolelle töihin. Sitäkin olen aikanaan tehnyt,ja nykyään osaan olla kiitollinen siitä,että SAAN ja minulla on mahdollisuus olla kotona♥
No,ehkäpä lasten vuoksi voimme pitää ainakin kesäkäytössä meidän vanhan maastoautomme. Sitten kun olemme kahdestaan,voimme luopua autosta kokonaan.

Nykyään hoidan kauppareissut Ivaloon bussilla,ehkäpä kerran kuukaudessa. Ja onneksi on nettikaupat! Sitä kautta tulee tilattua esim.kuivaruokia. Ja isäntä tuo työreissuiltaan Norjan herkkuja.
Hyvin ollaan pärjätty! :)

Harmi,kun ei ole tallessa yhtään valokuvia siltä ajalta kun muutimme tänne. Kaikki kuvat ovat ukkosen rikkomassa tietokoneessa,ehkäpä ne joskus saadaan vielä katsottaviksi.
Olisi mukava itsekin katsella niitä kuvia!





Mutta niin kuin olen jo aikaisemmin maininnut,emme ole tehneet täällä vanhalla tilalla mitään isompia remontteja,toki ne akuutit vuotavat katot on korjattu ja se yksi huone kuivatettiin kunnolla,siitä tuleekin meidän työhuoneemme. 

Tämä vanha talo on opettanut meidät huomaamaan,että vähemmälläkin voi pärjätä ja elää hyvää arkea ja elämää:) Kiitos siitä! Nämä kuluneet 9 vuotta ovat myös kasvattaneet minua(ja kärsivällisyyttäni!) ihmisenä,henkisesti,sekä olen oppinut huomaamaan että pärjään tällaisissa hieman "yksinkertaisemmissakin" oloissa. Se tietoisuus lisää kummasti itseluottamusta ja myös jälleen kerran kiitollisuutta kaikesta kokemastaan. ♥

                      Oikein ihanaa ja rauhallista viikonloppua kaikille lukijoille!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Aurinkoa odotellessa

Voihan! Välillä tulee sellainen olo,että mitähän sitä oikein kirjoittelisi tänne.., tuntuu kaikki aiheet olevan hukassa,tai ei oikein keksi mitään järkevää?,tai kiinnostavaa..,välistä tuntuu siltä että aina vain näitä samoja aiheita kirjoittelee ja samoja kuvia..
Kun taas välillä on pää täynnä vaikka mitä aiheita mistä haluaisi kirjoittaa! 




Mutta kuulkaas! Nyt se on sitten kaamos ihan virallisesti ohi,eli aurinko nousee jälleen ja päivän pituus on huimat 2 tuntia! :)

Tähän meille ei vielä aurinko näy,kuin vasta loppuviikosta(jos on kirkas keli). Mäen päälle täytyy silloinkin kiivetä ja kurkotella,jos haluaa nähdä keltaisena loistavan valopallon. Nyt aurinngonsäteet vain hieman kajastavat taivaanrannasta ,mutta pari viikkoa,niin saattaapa säteet ulottua ihan torppaan asti,ihanaa!



Ulkona väritkin ovat muuttuneet,kaamoksen sininen hämärä on alkanut vaihtua hieman hempeämpiin sävyihin,sellaista melkein utuisen vaaleanpunaista.
Mutta eipä anneta värisävyjen hämätä,vielä tulevat ne kireät pakkasetkin,sillä yleensä tammi-ja helmikuu ovat vuoden kylmintä aikaa. Hieman helpotusta sentään tuo auringon pilkistäminen,vaikkei vielä kovin paljoa lämmitä,paitsi mieltä!:)

Ne vuosisadan ennätyspakkasetkin(-52,hyi!) osuivat tammikuun loppulle,ja toivon todellakin ettei toista kertaa tarvitse moista kokea!

Jokohan ne kanasetkin alkavat pian taas munimaan,ainakin toiveissa olisi.♥




Kotieläimet eivät ole päässeet ulkoilemaan vähään aikaan,on ollut sen verran tuulisia päiviä,että suoraan järven puolelta puhaltava tuuli on kinostanut ja kovettanut hangen juurikin navetan puoleiselle seinustalle ja eläinten jaloitteluaitaukseen. Täytyy ensin hieman lapioida enimmät lumet,niin saavat sitten juoksennella puhtaassa lumihangessa! Vaikka,eipä kai niillä mikään hätä ole sisälläkään kun on hyvin tilaa liikkua ja köllötellä. Ja mikä tärkeintä,ruokaa rouskuteltavana!:)
Muutenkin tuntuu siltä,että viihtyvät enemmän sisällä vaikka ovi olisi auki,käyvät hieman jaloittelemassa ja haistelemassa pakkasilmaa,ja sitten tulevat mielellään sisälle syömään.


Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Kyllä se aurinko vielä tännekin paistaa:)

maanantai 8. tammikuuta 2018

Paluu arkeen

Ehkä hieman väärin kirjoitettu otsikko,että paluu arkeen,sillä sitähän se elämä täällä tilalla on joka päivä♡,ihanaa ja välillä hieman vähemmän ihanaa,mutta arkea jokatapauksessa!




Arkinen työmaa kutsuu,tosin isoimmat tiskivuoret oli jo tiskattu ennen kuvan ottamista:)

 Varsinainen arki tuntuu kuitenkin alkavan silloin kun lapset menevät kouluun,eli päivän aikataulut kulkevat sen mukaan.Tänään oli ensimmäinen koulupäivä joululoman jälkeen.
Aamulla taisi olla hieman tahmeaa herätä aikaisin,kun on saanut pari viikkoa valvoa ja aamuisin nukkua hieman pitempään.



Hiisu-kissaa ei paljon hetkauta joululomat ja paluut arkeen,osaa aina ottaa rennosti:)
(osaispa itsekin!;)

No,kyllä se siitä taas alkaa sujumaan ja varsinkin kun muutaman viikon päästä alkaa kaamosaika olla ohi ja ihana aurinkokin näyttäytyy jälleen!:)





Viikonloppuna sanottiin heihei joululle ja pakkailtiin joulutavarat laatikoihin,sekä vietiin joulumänty ulos eläinaitaukseen lampaiden jyrsittäväksi. Männyllä on monta elämää,lopuksi pääsee vielä aidantolpaksi,kiitos vain:)



Tontut lähtivät tyttöjen huoneen ikkunasta ja luonto koristeli ikkunan uudestaan:)

Kyllä minä olen senverran jouluihminen,että on se vain aina mukavampi tunne hakea joululaatikot ja koristella kotia jouluisaan asuun,kuin sitten joulun jälkeen riisua koti joulukoristeista ja pakkailla ne laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua. Nyyh!
No,kohtahan saa jo suunnitella keväisempiä juttuja,kuten yrttien istuttamista ja sen sellaista!;)

                          Minä toivotan ihanaa arkiviikkoa jokaiselle lukijalle! :)

maanantai 1. tammikuuta 2018

Tervetuloa uusi vuosi 2018!

Niin se vain yksi vuosi taas vierähti kuin ohimennen,vastahan se oli syksy ja kokonainen talvi vielä edessäpäin. Ja nyt on jo uuden vuoden tammikuun ensimmäinen päivä. Miten se aika kuluukin niin nopeasti!




Joskus,ja aika usein tuntuu siltä,että voisipa hieman hidastaa ajan kulumista,ei olisi aivan niin hoppu viikosta toiseen,kuukaudesta toiseen..,siitäkin huolimatta vaikka asumme ja elämme täällä luonnon keskellä ja luonnonkiertoa ja vuodenaikoja seuraten,niin meidän ihmisten asettama aika vain tuntuu juoksevan aivan liian hurjalla vaudilla-ainakin minun mielestäni! 
Joskus kesäisin kun lapsilla on pitkä kesävapaa koulusta,eikä ole sen puolesta aikatauluja ja niin nuukaa mikä viikonpäivä on, silloin saattaa melkein unohtaa kellon ja meidän ihmisten asettamat "rajat",ja sitä elää luonnon tahdissa,ja mikä ihana tunne kun joskus täytyy oikein miettiä,"että mikäs päivä nyt olikaan":)

Ja näitä asioita kun pohtii,niin jälleen korostuu se, että ainakin minulle ne elämän pienet,arkiset asiat ovat tärkeintä. ♥




Minulla ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia,enkä oikeastaan odota tältä uudelta vuodelta mitään erityistä,vaan toivon että kaikki saisimme olla terveinä ja josko saisimme taas jotakin laiteltua ja korjailtua täällä torpassa ja tilalla. 

No,tokihan niitä haaveitakin täytyy olla,eihän siitäkään mitään tulisi jos ei edes pieniä haaveita ja unelmanripauksia mahtuisi arjen sekaan:)
Minun haaveeni liittyvät tähän tilan tulevaisuuteen,ja omaan työhöni täällä tilalla. Että joskus,ehkä parin-kolmen vuoden päästä meillä olisi tilat parille lapinlehmälle,ja voisin valmistaa omien lehmien maidosta leipäjuustoa,ja tehdä käsitöitä myyntiin. 




Otan tämän uuden vuoden vastaan uteliaana ja avoimin mielin,ja jään jännityksellä odottamaan mitä kaikkea vuosi tuo tullessaan:)
Niin,ja kiitän menneestä vuodesta,kaikkine hyvine ja raskaine asioineen,elämä on matka tai polku. Tärkentä ei ole määränpää vaan se miten matkan on kulkenut ja mitä kaikkea siihen matkan varrelle on mahtunut♥



♡Toivotan teille kaikille lukijoille oikein hyvää vuotta 2018 ja kiitos teille kun jaksatte lukea juttujani ja kiitos myös ihanista kommenteista!♡

tiistai 26. joulukuuta 2017

Taivaanvalkeat

No nyt oli pitkästä aikaa sopivan rauhallinen hetki istahtaa hetkeksi koneen ääreen. Joulunpyhät ovat jo takanapäin,miten ne kuluivatkin taas niin nopeaan!
Meillä oli tupa täynnä jouluvieraita,ja vilinää ja touhua riitti,ja tietenkin myös herkuteltiin ja syötiin hyvin:) Kiitos vielä jouluvieraille! Ja haluan kiittää myös teitä lukijat ja kaikkia niitä jotka muistivat meitä ja lähettivät kortin ja toivottivat hyvät joulut:)Eli,kiitos vielä kerran♥
Ja voisin vielä kiittää säänhaltijoitakin,kun loihtivat sellaiset pakkaset juuri joulunpäiville,että taivaalla riitti ihasteltavaa ja ihmeteltävää,ja ylipäätänsä luonto näytti kauneutensa jälleen kerran.

Tässä joitakin kuvia leiskuvista taivaanvalkeista,kuvaajana minun vanhin tytär.
Hän jaksoi kuvailla kirpeästä pakkasilmasta huolimatta. 






Revontulet valaisevat niin kirkkaasti,ettei tarvitse edes otsalamppua kun käy tekemässä iltahommat.Eilenkin hain avannosta vettä revontulien valaistessa polkua♡









Saas nähdä,tekeekö vielä loppuviikolle kirpeän pakkasjakson,kun on nouseva kuu,täydenkuun aika on viikon päästä. Ja yleensä ennen kuin kuu on täysi,niin pakkanen kiristyy reilusti(tämä siis oma huomioni). Sitä oppii lukemaan ja tarkkailemaan luonnon- ja taivaanmerkkejä ja säätiloja ihan eritavalla kun asuu ja elää luonnon keskellä:)





                       Oikein ihanaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoille!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulupuuhia

Ajattelin laittaa pikaisia joulukuulumisia,onkin ollut melkoista vilinää tämä loppuviikko.




Tänään oli ohjelmassa joulupuun haku kotisuon laidalta,täällä pohjoisessa ei juuri kuusia kasva,joten joulupuu on tietenkin mänty. Tytöt olivat käyneet jo aiemmin valitsemassa mieleisensä puun ja merkinneet sen punaisella sillkinauhalla:)





Joulusaunakin lämmitettiin tänään,meillä saunanlämmitys ja saunominen vie melkein koko päivän tällä porukalla,joten olemme jo vuosia lämmittäneet joulusaunan aatonaattona.








Pipareita ja joulutorttujakin leivottiin,ties kuinka monennen kerran jo tälle joululle,mutta kun ne herkut aina vain katoavat parempiin suihin melkein samantien..;)

..Onpa jännää,kohta on jo jouluaatto ja saas nähdä löytääkö joulutontut tänne metsätorppaan.♡

                     ♥Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoille! ♥



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulun pieniä suuria iloja

Voi miten iloiseksi sitä tulee ihan pienistä asioista! Ei tarvitse olla mitään suurta ja kovin ihmeellistä,riittää että joku muistaa,vaikkapa joulokortilla ♥

Josko terveiset ja kiitokset menisivät tätä kautta perille Tampereelle,eräs blogin lukija muisti meitä ja lähetti kauniin joulukortin,kiitos oikein paljon! :)




Meillä on tapana joka vuosi ripustaa edellisten vuosien joulukortteja takan reunalle roikkumaan. Jokainen lapsi saa valita muutaman mieleisensä korttilaatikosta. Kortteja on mukava katsella ja muistella kuka minkäkin kortin on lähettänyt:)


Nykyään sitä osaa arvostaa aivan pieniä arkisia asioita ihan eri tavalla,kuin joskus nuorempana. Voi löytää ilon vaikkapa kupillisesta hyvää kahvia ja tuoreesta pullasta,siitä että tuvassa on mukavan kotoista ja lämmintä,vaikka ulkona paukkuu pakkanen.



Eläimet ja pienet lapset ovat kyllä hyvä esimerkki ja muistutus siitä mikä elämässä on tärkeintä. Kun on lämmintä,turvallista ja masu täynnä,niin silloin elämä hymyilee:)

Yritän ehtiä kirjoittamaan tänne joulukuulumisia vielä ennen joulua,vaikka tulevalla viikolla taitaa olla melkoista vilinää ja vilskettä. Torstaina pieni torppamme täyttyy jouluvieraista,ja joulupuuhista.
Joulumäntykin on vielä hakematta. Tytöt ovat käyneet valitsemassa ja merkitsemässä sopivan pienen joulumännyn tuosta kotisuon laidalta ja käymme sitten loppuviikosta sen yhdessä hakemassa. Ehkäpä otetaan kamera puunhakureissuun mukaan;)

Minä toivotan oikein mukavaa joulunalusviikkoa ja yritetään kaiken kiireen keskellä muistaa nauttia pienistä arkisista asioista ja läheisistämme ♥