lauantai 12. tammikuuta 2019

Tammikuisen päivän tunnelmia

Joko se kaamosaika meni jo..huomasin tänään ihmetteleväni asiaa katsellessani eteläistä taivaanrantaa,josta pilkahteli aavistuksen oranssia valonkajastusta.



Miten se muka näin nopeasti meni,sinisen hämärän aika,johtuikohan tunne siitä kun alkutalvi oli kovin vähäluminen ja lauha. Ei ollut kireitä pakkasia,sellaisia jotka saa koko ympäröivän maailman näyttämään kauniin satumaiselta,pakkashuurun kietoutuessa puiden oksille ja pohjoisen taivaan melkein loistavan sinisenä.




Viime yönä oli aikamoinen tuuli ja tuiverrus käynyt pihamaan läpi,tuisku oli pöllyttänyt lumet sinne tänne,ja koristellut rakennusten seinät uudelleen.



Ja kyllä sen vain huomasi ulkona touhuillessaan,että päivä on todellakin jo pidentynyt,valoisaa aikaa on hieman kauemmin kuin joulun tienoilla.


Hämärä alkaa laskeutua vasta iltapäivällä kolmen jälkeen,kun joulun aikaan hämärä tulee jo paljon aikaisemmin. 



Kävimme lasten kanssa kotiniemessä katsomassa,josko se aurinko jo näkyisi,vaan vielä täytyy malttaa odottaa jokunen päivä.
Ja onhan se aina yhtä hieno tunne,kun aurinko nousee läheisen Pyhävaaran ylle parin kuukauden tauon jälkeen!



Aurinkoa ei näkynyt,mutta poroja kylläkin.


Saas nähdä,tekeekö nyt tammikuun lopulle kovat pakkaset,kun alkutalven päästi niin helpolla pakkasten suhteen.Saattaa hyvinkin olla,että tammikuun loppu ja helmikuu tulee olemaan kylmiä,vaan mistäpä sitä tietää..


Ja vaikka tulisikin kovat pakkaset,niin sittenpähän tulee,kevättä kohti ollaan menossa kuiten! Ja se on mukavaa♡





                             Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille lukijoille!❤️

maanantai 7. tammikuuta 2019

Talvinen hiljaisuus on rikkaus

Aina välillä täytyy oikein ravistella itseä huomaamaan se kaikki kauneus mitä ympärillä on. 


Usein aivan huomaamattaan suorittaa tai tekee arkiset askareet ja vain vilkaisee ympärilleen kuin ohimennen..Nyt olen yrittänyt useammin pysähtyä näiden arkisten töiden lomassa ihailemaan kaikkea sitä kauneutta,mitä talvisessa luonnossa on.
Ja sitähän kyllä on! 




Kaikki ne kauniit värisävyt,jotka vaihtuvat vuorokauden aikana,sinisestä vaaleanpunaiseen.
Yksi tärkeimmistä asioista mikä sai meidät aikanaa valitsemaan juuri tämän paikan,on ihana,rauhoittava hiljaisuus,etenkin näin talviaikaan. Se on sellainen rikkaus,joka merkitsee minulle todella paljon.


Joskus tekee ihan hyvää käydä kylillä ja taas kotiin palatessa huomaa sen täydellisen hiljaisuuden ja muistaa miksi haluamme asua juuri täällä,vanhalla lapin tilalla erämaan laitamilla.
Tämän ympäröivän luonnon takia,se on se syy. Ja siitä lähtökohdasta teemme omat valintamme,tai jätämme tekemättä.
Moni on kysellyt ja joskus hieman ihmetellytkin,että eikö tämä meidän elämäntapamme ole aika työlästä. Voihan se joskus sitäkin olla,mutta meille se on nykyään tietoinen valinta ja haluamme asua ja elää oikeasti luonnon keskellä ja luontoa kunnioittaen. Kaikki se arkinen työ kuuluu tähän elämäntapaan,enkä olisi kovin helposti valmis luopumaan tästä tavasta elää.


Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja katsotaan mitä eteen tulee,nyt kuitenkin yritämme nauttia tästä kaikesta hyvästä ja kauniista mitä meillä ja meidän ympärillämme on♥️


Yhden tavoitteen olen kyllä itselleni asettanut,sen uuden kameran aion hankkia vielä tämän kevään aikana. Sillä kaikki tämä luonnon kauneus on myös mahdollisuus,josko vielä jonakin päivänä oppisin valokuvaamaan ja saisin pientä toimeentuloa valokuvien kautta. 
Työmaa aukeaa aivan kotiportailta,ei tarvitse lähteä kuvausmatkoille kauas.

Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille lukijoille ja kiitos ihanista kommenteistanne!♥️

tiistai 1. tammikuuta 2019

Tervetuloa uusi vuosi 2019!

 Uuden vuoden tervehdys Turvejärveltä!





Minun oli tarkoitus laitella joulukuulumisia ja valokuvia vielä aattona,mutta kamera alkoi temppuilemaan,enkä ikävä kyllä saanut siirrettyä uusimpia joulukuvia koneelle..,liekö sitten tällä tarkoitus että tänä vuonna hankintalistalle menee kauan haaveilemani uusi kamera.



Uusi vuosi alkoi säiden puolesta myrskyisästi ja täälläkin tuiskutti lunta ihan mukavasti. Toivotaan kuitenkin,että tulevasta vuodesta tulisi sellainen tasaisen rauhallinen kaikinpuolin,en kyllä yhtään kaipaa mitään suurempia yllätyksiä elämään juuri tällä hetkellä..vaan johan se on nähty ja koettu,ettei meiltä juuri kysellä mitä me haluamme tai emme halua. Sellaista se elämä on! 



Viime vuosi meni taas sellaisella vauhdilla,että hyvä jos kyydissä pysyi!
Meidän elämäämme tuli yllättäen  todella suuria muutoksia,sellaisia joita ei varmasti kovinkaan moni elämäänsä haluaisi eikä välttämättä osaisi ennalta varautua..en minä ainakaan. 
Olin kauan  haaveillut siitä,että joskus olisi ihanaa asua aivan oikeasti syrjässä luonnon keskellä,tiettömän taipaleen takana. Ja aina silloin tällöin  huviksemme juttelimme isännän kanssa asiasta,ja vitsailimme että ehkä sitten joskus vanhempina muutamme kahdestaan oikealle erämaatilalle asumaan.




Vaan nyt isännän sairastumisen takia nämä meidän nykyisetkin olosuhteet aiheuttavat välillä haasteita,sillä elämän yksi tärkein asia eli terveys  tai pikemminkin terveyden menettäminen,on vaikuttanut aivan kaikkeen sellaiseen tekemiseen mitkä ovat olleet  itsestäänselviä asioita ja helppoja hommia tehdä.




En siis enää haaveile tai haikaille mihinkään "oikeaan"erämaahan muuttamisesta vaan olen todella tyytyväinen ja onnellinen tästä nykyisestä tilanteesta ja siitä,että saamme perheen kanssa asua ja elää juuri täällä Turvejärven vanhalla tilalla. Tämä on meille aivan tarpeeksi erämainen paikka asua ja olla.




Tulevalta vuodelta toivon erityisesti sitä ettei isännän sairaus etenisi kovin nopeasti ja tietenkin aivan arkisia asioita,että saisimme taas pikkuaskeleen eteenpäin laitettua tätä tilaa,maalaushommia ja muuta pientä.
Sellaista tasaisen turvallista arkea,siinä on minun toiveeni♡



Ja sitä samaa minä toivotan teillekin,terveyttä,rakkautta ja tasaisen rauhallista arkea vuoteenne 2019!♡






lauantai 22. joulukuuta 2018

Punainen on joulun väri

Joulunpunainen tervehdys Turvejärveltä!♥️




Täällä aletaan pikkuhiljaa valmistautumaan joulun viettoon,vielä on muutama tärkeä askare tekemättä,tänään mennään lasten kanssa hakemaan joulumänty omasta metsästä. Joulumännyksi valikoitui pikkuruinen mänty,joka kasvaa sähkölinjojen alla,joten ei tunnu ihan niin kurjalta kaataa pikkupuuta,koska sähkölinjojen alustat on jokatapauksessa pidettävä siisteinä,eikä linjojen alla voi kasvaa suuria puita.
Kävimme merkitsemässä pikkupuun jo aiemmin talvella ja samalla myös pyysimme luvan,josko saamme puun ottaa joulumännyksi. 


Tänään on ohjelmassa myös pipareiden ja joulutorttujen leipomista ja jouluruokien valmistelua.
Tänä vuonna joulupöydässä on paljon lähiruokaa;kotijärvestä pyydettyä siikaa,hilloja,mustikoita,oman sonnin lihaa ja sieniä 
kotimetsästä.


Minä toivottelen kaikille lukijoille ihanaa ja rauhallista joulunaikaa ja yritän ehtiä kirjoittelemaan vielä joulunakin!


                                Ja Kippura,kiitos aivan ihanasta joulukortista!♥️
                                                         

tiistai 18. joulukuuta 2018

Saunanlämmitystä kuutamon loisteessa

No tulivathan ne kaipaamani pakkaset ja vielä kaunis kuutamokin valaisi tunnelmallisesti talvista maisemaa.♡



Sunnuntai on meillä aina erityinen päivä,nimittäin saunapäivä. Toki kesäisin sauna saattaa lämmetä useammankin kerran viikossa,mutta talviaikaan saunan lämmitys on sen verran aikaa vievää puuhaa,että sunnuntai on pyhitetty saunomiseen ja siihen liittyvään touhuun ja tekemiseen.


Sunnuntaina sattui olemaan aivan täydellinen päivä saunanlämmitykseen, mukava pakkasilma,melkein tuuleton ja vielä aivan kirkas tähtitaivas ja kuutamo. 


Vesien kantamisen ja muun touhun välissä oli pakko aina välillä pysähtyä kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta..kunnella kun mitään ei kuulu,ei edes koira haukahtele. Nostaa katse ylös taivaalle ja ihastella tähtien loistetta. 






                      Rauhallista joulunodotusaikaa kaikille lukijoille!♡


lauantai 15. joulukuuta 2018

Kaamoksen hämärää ja joulun odotusta

Piparkakkujen ihana tuoksu on tänään täyttänyt Turvejärven pienen tuvan,ja purnukat saatiin mukavasti täyteen,vaan epäilenpä etteivät 
jouluun asti säästy..




..Ehtiihän sitä vielä onneksi ensi viikollakin leipoa taikinan tai pari♥️







Meillä on ollut tapana näin joulun aikaan viedä tontuillekin ja haltijoille omansa,kiitokseksi kuluneesta vuodesta ja huolenpidosta. Saunatontuille tietenkin saunalle,saavat lautasellisen piparkakkuja ja suklaata,metsänhaltija löytää omansa kotikuusen alta,aitanhaltijalle viedään omat herkut mäen päällä olevaan aittaan. Kotieläimistä huolenpitävälle viedään omat herkut lampolaan,sellaiseen paikkaan etteivät määkijät ylety..




Joskus laitoimme tuvan nurkkaan sievästi pienelle pöydälle kodinhaltijaa varten hieman naposteltavaa..vaan arvaatkaapa menivätkö ne herkut parempiin suihin?.. taisivat koirat ja kissat löytää ne ennen kotitonttuja!




Leipomisen lisäksi ollaan jo muitakin jouluvalmisteluja tehty,vaikka täytyy kyllä myöntää,että jotenkin on tänä vuonna ollut hieman hukassa sellainen jouluinen olo..vaan nyt kun vihdoinkin saimme maan valkoiseksi,niin heti jo kummasti piristi!


Tuntuihan se kovin oudolta kun ei marraskuussa ole jo valtavat kinokset lunta! Vettä sataa tihutteli usempaankin otteeseen ja alkoi jo hieman epäilyttää että saadaankohan lunta edes jouluksi..nyt näyttäisi ihan mukavalta,sentään muutama sentti lunta!
Ja pakkasta! Voitteko kuvitella,että minä jopa kaipailin pakkasia?



Kaamosajan pakkaspäivän värisävyt ovat niin kauniita ja erityisiä.Useimmiten se menee niin että mitä kireämpi pakkanen,sitä kauniimpana kaikki hohtaa ja kimaltelee.
Vaan ainahan luonto on kaunis♥️



Tällaisia pikaisia joulunajan kuulumisia tänään ja yritän ehtiä(viitsiä)laitella vielä lisää tässä ihan lähipäivinä.





Voikaahan hyvin kaikki lukijat ja ihanan tunnelmallista joulunodotusta!♥️



torstai 22. marraskuuta 2018

Elämää ilman lehmiä

Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut,että lehmienpidosta täytyy luopua. Olin ajatellut  kaiken jo melkein valmiiksi; Omenan tulevan kantavaksi Olafista ja ensi kesälle syntyvän kauniin valkoisen,mustapilkullisen vasikan ja itseni lypsämässä perheelle maitoa aamupöytään.


Vaan niin se elämä yllätti ja pisti miettimään,tai oikeastaan pakotti miettimään,mitä arkisia hommia on nyt talven alla karsittava,jotta arjen pyörittäminen sujuu ilman suurempia erityisjärjestelyjä eikä käy liian raskaaksi,etenkään talviaikaan. Talvi on se vuodenaika joka määrittelee melkein kaiken täällä pohjoisessa. 


Täällä tilalla on ollut lehmiä melkein koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Minä halusin ensimmäiset lehmävasikat jo samana syksynä kun olimme muuttaneet.Tuskin oli saatu muuttokuormaa purettua,kun jo piti lähteä Pelsolta vasikoita hakemaan,lokakuun räntäsateessa..,no jotain sentään olen minäkin tässä matkan varrella oppinut,että jos aikoo kotieläimiä hankkia,niin mieluummin keväällä kuin talven alla;)
Mutta sitä nuoruuden innolla piti saada kaikki ja heti! 

Tytöt ovat siis kasvaneet yhdessä lehmien ja vasikoiden kanssa,toivottavasti heille on jäänyt tuosta ajasta jotakin mukaviakin muistoja,muutakin kuin ainaisen kaakaon ja riisipuuron kittaamisen silloin kun lehmä on ollut lypsyssä,tai karkulaisten jahtaamisen kotijängän laitamilta..


Hieman ristiriitaiset tunteet ovat viime aikoina pyörineet omassa mielessä.Toisaalta ihana helpotuksen tunne siitä,ettei tarvitse talvipakkasilla huolehtia kuinka lehmät pärjäävät,riittääkö heinä kevääseen,talvella lypsämisestä puhumattakaan,toisaalta taas ihan mahdottoman haikeaa 
kun ei navetan ohi kulkiessa kuuluu lehmän ammumista.
Jotenkin sitä on pitänyt niin selvänä asiana,että kun asustaa tällaista vanhaa tilaa,niin tottakai täytyy ainakin yksi tai muutama lehmä olla!


..Vaan,onhan se jo nähty,että elämä tosiaan osaa aina välillä yllättää! Joten en suinkaan halua ajatella etteikö enää koskaan täällä Turvejärven tilalla kuultaisi kauniin,valkoisen lapinlehmän ammumista,jätän siis sillekin mahdollisuudelle portin hieman raolleen..

Pitäkää haaveistanne kiinni ja oikein ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille lukijoille!♡