Vanhan torpan kunnostamisesta

Ajattelinpa vaihteeksi kirjoitella hieman muustakin kuin kotieläimistä ja heinähommista;),eli ylipäätänsä asumisesta ja arjesta lapsiperheenä vanhassa torpassa.

Nyt on jo kahdeksas vuosi menossa täällä Turvejärvellä. Ostaessamme tilan,meillä oli ajatuksena remontoida ja peruskorjata vanha talo melkein kokonaan(laittaa vesijohdot,tehdä kylpyhuone,vesivessa jne...),mutta kiitos jo alkuvaiheessa mönkään menneen talon lisä-osan rakentamisen,niin jouduimme pakostakin hiljentämään tahtia ja pysähtymään miettimään,että mitä oikeasti haluamme ja mihin meillä varat riittävät. 

Oikeasti halusimme ja haluamme säilyttää tämän vanhan puolen mahdollisimman alkuperäisenä,ja mitään muuta emme ole tehneet,kuin maalanneet ja tapetoineet pintoja.
 Tupakeittiössä puuhellan vieressä on käsipumppu,jolla saamme kylmän veden sisälle tupaan. Viemäröintiä ei ole,eikä tule!:)

Sen verran mukavuuksia kuitenkin on tiedossa,että teemme eteiseen pienen kuivakäymälän,niin on talvella mukavampi kun ei tarvitse juosta pihan poikki huussiin.

Pihasauna kesällä

Peseytyminen on suoritettu pihasaunassa ja siellä onkin erityisen makoisat löylyt,kiitos hyvien saunatonttujen:)

Tämän kesän yksi tärkeimmistä hommista on uusia pihasaunan lattia,se on palvellut jo monen monta vuotta ja alkaa olemaan jo väsynyt,notkahtelee ikävästi jalkojen alla.

Pihasauna talvella,tammikuun pakkasilla

Meidän työhuoneemme(vanha hirsiseinä on talon vanhaa ulkoseinää)

Tämä rakkaaksi käynyt torppa ei ole koolla pilattu,neliöitä on vajaa 60 ja kattokorkeuttakin vain nippanappa 2m. Lämmityksen kannalta vain hyvä asia,että tila on suht.pieni.
Lämmitämme enimmäkseen puilla,keittiössä on avotakka sekä puuhella ja meidän työhuoneessamme kamina,joka lämmittää todella tehokkaasti. Tyttöjen huoneessa on sähköpatteri kovimmilla pakkasilla pitämässä peruslämpöä yllä.


Ja vielä tuli mieleeni yksi tärkeä asia tai pikemminkin oma havainto tässä vuosien varrelta,että kummasti sitä sopeutuu elämään vanhan talon ehdoilla ja huomaa että pärjätään vähemmälläkin. Näin jälkiviisana voin huokaista helpotuksesta kun emme ehtineet "pilata"vanhaa taloa valtavalla remontilla,vaan jatkamme tilan elämäntapaa,kotieläimineen kaikkineen:)

Sillä sitähän se on asuminen ja eläminen vanhassa talossa,se on elämäntapa,tapa elää ja olla.
Ja myös ekologinen vaihtoehto,kierrätystä parhaimmillaan..,mutta siitä aiheesta kirjoitan aivan oman kirjoituksen,jahka kerkiän:)

Heinäntekoa heinäkuussa

Otsikkokin sen jo kertoo,eli mitäpä muutakaan heinäkuun kuivina päivinä tehdään,kuin heinähommia!;)

Meidän tilukset ovat enimmäkseen laitumina eläimille,mutta osa niityistä ollaan niitetty ja kuivattu tai syötetty tuoreena karsinoihin lehmille. (vaikka miten minusta tuntuu siltä,että kuivaheinä maistuu paremmin;)

Pieni viikate ja sirppi ovat oikein hyviä työkaluja pienimuotoiseen niittämiseen.

Lasten tehtävänä on ollut haravoida heinät ja kasata ne pressun päälle kuivumaan.
Muutaman päivän aikana käännellään ja möyhitään heiniä,niin kuivuvat nopeasti.
Ja kuivuneet heinät viedään kuvassa näkyvään aittaan odottamaan syksyä.

Toisessa aitassa ovat lehdekset kuivumassa. Ne ovat suurta herkkua,erityisesti lampaat pitävät kuivatuista koivunoksista.

Eläinten laidunnus ja niittäminen ovat muuttaneet pihapiirin kasvustoa,siinä missä ennen kasvoi pelkästään pitkäkortista heinää,kasvaa nykyään pieniä luonnonkukkia,kuten orvokkeja,kellosinilatvaa,mesimarjaa..saas nädä tekeekö mesimarja marjoja tänä vuonna.
Viime kesänä saatiin maistiaisia.:)

Kellosinilatva kukkii

Lähiruokaa

Tänä keväänä ja alkukesästä on ollut paljon hiljaisempaa kalastuksen suhteen. Meillä on kotirannassa jokunen katiska,niistä ollaan saatu ahventa ja haukea ruokapöytään.
Mutta aika hiljaista on ollut,kalat luurailevat jossain aivan muualla kuin kotiranannan tuntumassa. Vesi on niin korkealla tänä kesänä,että se vaikuttaa kalojen liikkumiseen.

Olemme kuiten pysyneet kalassa ja olemme kiitollisia Ahdille:)

Syksyllä laitamme siikaverkot kotijärveen,ja joka syksy olemme saaneet mukavasti kalaa pakastimeen laitettavaksi. Saas nähdä,kuinka tänä syksynä!

Hyvää kalapihviainesta

Hauki on oikein hyvää tuoreena paistettuna,tai sitten jauhettuna kalapihveiksi.

Paistettu ahvenfile katoaa parempiin suihin samantien;)

Paistettuja ahvenfileitä,nam!

Tuoreita munia olemme saaneet päivittäin,kanat ovat olleet ahkeria munijoita,kiitos kanasille!

Tuoreita,lämpimiä munia

Tässä torpassa tuoksuu paistetut letut  monta kertaa viikossa. Letut ovat erityisen maukkaita omien kanojen munista tehtyinä. Ja toivottavasti saataisiin lettutaikinaan oman lehmän maitoa parin vuoden päästä,kunhan Omppu hieman kasvaa:)

Maitoastioita

Josko näille maitoastioille olisi taas käyttöä parin vuoden päästä,toivotaan niin!

Muutama viiko vielä,niin marjat alkavat olla kypsiä poimittaviksi. Nyt näyttäisi hillaa tulevan ihan kivasti,ainakin raakileita on näkynyt enemmän kuin parina edellisenä vuotena. Kävimme kotijängällä katsomassa tulevaa hillasatoa.

Hiisukin kävi tarkistamassa hillatilanteen

Käyttämämme lihan kasvatamme itse ja ostamme jonkin verran poronlihaa paikallisilta poroperheiltä.

Meidän kyyttöhiehomme Mansikki päätyi keväällä omaan pakastimeen. On ainakin luomulihaa ja tiedämme mitä eläin on syönyt ja millaisen elämän elänyt. Mielestämme ihan hyvän lehmänelämän,saaden olla vapaana karsinassa ja käydä ulkona jaloittelemassa.

Eikä tarvitse kuljettaa eläimiä teuraaksi satojen kilometrien päähän. Jokainen eläin ansaitsee hyvän ja arvokkaan elämän ja arvoisensa lopun,ilman turhaa kipua ja stressiä.

.

Kesäkuulumisia

Kesäinen tervehdys täältä Turvejärveltä! 

Onkin vierähtänyt jokunen aika siitä kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Tuntuu,että kesäpäivät menevät aivan liian nopeasti,vaikka vain yrittäisi olla tekemättä mitään ja nauttia ympärillä olevasta vihreydestä ja kesäisistä tuoksuista ja äänistä.

...Ja parempikin välillä yrittää ottaa aivan rennosti,ja lähteä lasten kanssa vaikkapa oman järven hiekkarannalle,niin kuin tänään. Eivät ne pyykkivuoret ja tiskit karkaa mihinkään,vaikka jäävät odottelemaan sadepäiviä.
Sitten on tietenkin ne lukemattomat pakolliset pientilan työt,jotka on vain tehtävä,vaikka ei huvittaisikaan. Kuten kerput eli lehdekset eläimille talveksi(saavat sitten talvipakkasilla rouskutella kuivattuja koivunoksia),aitahommat,torpan kunnostustyöt,heinätyöt...onhan siinä tekemistä:),mutta onhan se mukavaa omaa pientä tilaa laittaa kuntoon pikkuhiljaa.

Meille on muuttanut juhannusviikolla oikea ihanuus,lapinlehmävasikka Omena,josta taitaa tulle meidän perheelle kotitarvelypsikki:)