Olen varmaan jo aika monta kertaa maininnut sen,että tärkein syy siihen miksi valitsimme juuri tämän paikan,tai voisi paremminkin sanoa miksi ihastuin juuri tähän paikkaan,on ympäröivä luonto.
En suinkaan ihastunut tähän hieman rähjäisessä kunnossa olevaan pikkuiseen taloon,se ei siis ollut rakkautta ensi silmäyksellä!;),mutta tämä ympäröivä luonto kyllä vei sydämeni heti ensimmäisellä kerralla kun kävimme katsomassa paikkaa silloin reilu kahdekasan vuotta sitten.
Tämä tila on aikanaan ollut ihan oikea erämaatila,lähellä kulkeva vanha Sevettijärventie valmistui vasta 6o-luvulla. Sitä ennen kuljettiin poropolkuja pitkin.Tila sijaitsi sopivan etäisyyden päässä Inarijärveltä,eikä Norjan puolelle Jäämeren rantaan ole kuin reilu 100km. Tila oli siis sopivasti kulkureitin varrella kun poroilla kuljetettiin tavaroita Norjan puolelta vaikkapa Inarin kirkonkylälle.
Ovat kyllä aikanaan osanneet valita hyvän paikan! Tässä on kaikki ympärillä mitä tarvitsee, pieni järvi,johon laskee pikkuinen puro,hillasuot,ja tietenkin metsää,ja hiljaisuutta:)
Meillä täällä Suomessa on ainakin vielä, puhdasta vettä,sekä puhdasta ilmaa hengittää ja jonkun verran vanhoja ikimetsiä jäljellä. Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät niiden arvon,sitä ei voi rahassa mitata. Puhdas luonto on kaikkein arvokkainta mitä voimme "omistaa".
Ainakin itselläni luonnon kunnioitus on kaiken perustana. Ihan sama olemmeko järvellä kalastamassa,vai metsässä pomimassa marjoja,tai vaikka hakemassa katajanoksia joulukoristeluihin,niin otamme vain sen verran kuin tarvitsemme. Ja muistan aina kiittää:)
Tänään kävimme pienimmän kanssa hakemassa jokusen katajanoksan koristeeksi ja myös antamaan suojausta(katajan on uskottu parantavan ja suojaavan),laitan nipun katajanoksia ulko-oveen,navetan oveen,sekä kanalan ovikin saa koristeen. Perinteinen joulukranssi on laitettu oveen onnea tuomaan,sekä suojaamaan taloa ja talonväkeä esim.kateilta. Minä en taida tehdä kransseja,vaan kaunis nippu oksia saa ajaa saman asian:)
Kataja on erittäin hidaskasvuinen,joten olen hyvin varovaisesti napsinut muutaman oksan sieltä täältä. Meidän pihapiirin lähistöllä kasvaa useita katajapensaita.
Syksyllä keräsimme tyttöjen kanssa myös katajanmarjoja,ja niitäkin otimme vain kourallisen ja kuivasin ne. Marjat ovat hyvää maustetta vaikkapa poronpaistin kanssa.
❤ Toivottelen oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!❤
Niin se viikonloppu taas vierähti kuin ohimennen,arkisia hommia tehden.
Saunanlämmitystä ja eläinten ulkoilutusta. Laskin lampaat ja Ompun jaloittelemaan aitaukseen,kun eilen oli niin mukava talvipäivä. Omppua onkin käsiteltävä ja taluteltava paljon,jotta totuu pienestä pitäen kaikenlaiseen touhuiluun..jos meinaa saada siitä hyvän lypsylehmän aikanaan:)
Pääsiskö sisään tupaan?
Ja juhlittiin täällä isänpäivääkin sen verran,että leivottiin suklaakakku ja laskettiin tyttöjen kanssa pulkalla mäkeä.
Suklaakakku ON hyvää:)
Tämä oli tällainen pikainen sunnuntain tervehdys kaikille lukijoille.
Toivottelen oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa aivan kaikille:)
No jo vain taisi talvi tulla jäädäkseen vähäksi aikaa! Ainakin lumimäärästä päätellen...
Huh! Märän ja painavan lumen lapioiminen ja kolaaminen käy melkein työstä! No, ainakin kuntoilusta vai olisikohan hyötyliikunta osuvampi sana..hikihän siinä meinaa tulla kun pukkailee lumikasoja sinne tänne..
Ja tulikin siinä lunta lapioidessani mieleeni joku vuosi takaperin erään lääkärin minulle esittämä kommentti"että pienten lasten äidin olisi hyvä harrastaa kuntoilua,esim.käydä päivittäin lenkillä",siis mitä! Olin niin pöyristynyt,etten edes osannut vastata mitään lääkärin sanomisiin(Olin sitäpaitsi ihan muissa asioissa käymässä tohtorilla).
Nyt jos kuulisin saman kommentin,niin osaisin kyllä sanoa takaisin:)
Ei aivan ensimmäiseksi tulisi mieleeni iltasella,lasten jo nukkuessa,lähteä juoksulenkille. Kaiken päivän mittaan tehtyjen arkihommien jälkeen pitäsi vielä vetäistä muutaman kilsan lenkki! Ajatuskin saa hengästymään! Minä mieluummin vietän sen parin tunnin"oman ajan" vaikkapa kirjoittelemalla tätä blogia ja juomalla iltateen kaikessa rauhassa,ilman jatkuvaa juoksentelua Nöpösen perässä:)
Tavallisen arkipäivän mittaan tulee kuntoiltua aivan tarpeeksi ja haukattua raitista ilmaa,varsinkin näin talvella. Kannan vedet eläimille ja taloon,sekä heinäpaalien nostelukin katsotaan varmasti kuntoiluksi,ja entäpä lumien kolaaminen ja lapioiminen,polttopuiden vetäminen ahkiolla Nöpösen istuessa kyydissä..siinä kun suhailee ahkio perässään pitkin pihaa,niin melkein urheilustahan se käy.
Ja on paljon mukavampaa kuin turhan hölkkäily!:) Tämä on tällaista hidasta elämää,ja omaehtoista tekemistä ja puuhastelua pitkin päivää,ei missään muotoa tehokasta,eikä ole tarkoituskaan.
Joten,nauttikaahan iltateenne hyvällä omallatunolla,niin minäkin teen ja huomenna aamusella menen taas lapioimaan lunta..sitä nimittäin satelee koko ajan!
Lapset ainakin ovat aivan riemuissaan lumesta! :)
Kirjoittelin joskus kesällä vanhan talon korjaamisesta ja asumisesta vanhassa talossa.
Asuminen ja eläminen vanhassa talossa on kierrätystä parhaimmillaan.
Ja varmasti hyvin moni,joka on hankkinut itselleen vanhan kaunokaisen,on saanut kuulla lukuisia kommentteja"että eikö olisi parempi purkaa vanha pois ja rakentaa uusi?"
No,en ala nyt sen enempää remontti-ja korjaushommista kirjoittamaan,se olisikin loputon kirjoitus se...;)
Kyllähän meilläkin oli vaikka mitä ajatuksia ja suunnitelmia tämän vanhan torpan suhteen kun tänne muutettiin,mutta asumisen ja käytännön kokemuksen myötä sitä vähitellen huomattiin,että oikeasti emme tarvitse aivan kaikkea "nykyajan mukavuuksia"..
Suunnittelin perusteellista keittiöremonttiakin,eli toisinsanoen uutta varusteltua keittiötä jostakin keittiöfirmasta(nyt jo onneksi hieman naurattaa omat silloiset suunnitelmani),uusi keittiökaapisto olisi vienyt suurimman osan tupakeittiöstämme,ja ei vanhaan torppaan ole kovin helppoa ainakaan mitään standardimittojen mukaan tehtyä asentaa,kun joka nurkka on hieman vinksallaan:)..vähän niinkuin Peppi Pitkätossun talossa,kaikki on vähän vinksallaan ja saa ollakin!:)
Melkein kaikki kodin huonekalut ovat käytettyjä ja vanhoja, ainoa huonekalu mikä on ostettu uutena,on tyttöjen huoneen kerrossänky. Pitkään etsin sopivaa vanhaa sänkyä,mutta ei vain löytynyt,huonekorkeus on sen verran matala,että oli vaikea löytää juuri sopivan kokoista kerrossänkyä kolmelle. Kaikki muut ovat joko saatuja,tai kirpputoreilta löytyneitä aarteita ja taitaa pari ihanuutta olla jostakin antiikkikaupasta aikanaan hankittuja.
Itselläni rakkaus vanhoihin esineisiin ja huonekaluihin syttyi opiskellessani huonekalupuusepäksi parikymppisenä (ei tosin uskoisi että tässä talossa asuu puuseppä!),tykkään näet kaikesta hieman rosoisesta ja patinasta pinnassa vaikkapa huonekaluissa.
Jos esine on muuten ehjä ja tukeva,niin en oikein raaski laittaa uutta maalipintaa,vaan pidän siitä että käytön jäljet ovat näkyvillä.
Ja onhan näissä vanhoissa huonekaluissa sekin hyvä puoli kauneutensa lisäksi,kun ovat jo kestäneet jopa sen 100 vuotta,niin todennäköisesti kestävät vielä toisenkin 100 vuotta!:)
Siis eläköön vanhat narisevat lautalattiat sekä hieman vetoiset torpat,ja vanhat aarteet !
Nyt on sitten keksitty sopiva nimi tällaisille päiville,kun ulkona sataa märkää lunta ja osa porukasta on kipeänä,eikä ulkona voi tehdä kuin pikaisesti pakolliset hommat..Olkoon siis pannukakkupäivä!
Olenkin varmasti jo maininnut,että tässä torpassa paistetaan lettuja useamman kerran viikossa(lasten mielestä jo varmaan kyllästymiseen asti;),ja tänään ihan vaihtelun vuoksi paistettiin puuhellan uunissa pannukakkua.
Ulkona on nyt kauniin valkoista,ja luulen että nämä lumet tulivat jäädäkseen,vaikka loppuviikosta sataisi hieman vettäkin.
Meidän ulkona viihtyvä koiramme Luna tuli hetkeksi kuivattelemaan turkkiaan ja touhottamaan sisälle.
Nyt voi hyvällä omallatunnolla nauttia kupillisen kuumaa kaakaota ja pannukakkua kynttilänvalossa,kun ulkona tulee taivaantäydeltä lunta ja kaikki tämän päivän tärkeät hommat on tehty,eli eläimet juotettu ja ruokittu,sekä käyty lapioimassa lumet tienvarresta,jotta koulutaksi pääsee aamulla hakemaan lapset kouluun.
...Saas nähdä kuinka paljon lunta on satanut yön aikana !
Lumisin terveisin, Katja
Harvoinpa näin sattuu,että juuri Pyhäinpäivänä on myös täydenkuun aika!
Meidän perheessä Pyhäinpäivää ei vietetä mitenkään erityisesti,sytytämme muutaman kynttilän edesmenneille rakkaille,sekä ihmisille että eläimille.
Itse ajattelen niin,että nämä meidän rakkaat edesmenneet ovat läsnä meidän elämässämme koko ajan,minusta se on ihana ajtus. Ovat vähän "niinkuin verhon tuolla puolen";) Toki se ei poista sitä surua ja ikävää,mutta ajatuksena lohduttaa kyllä.
Ja mistäpä sen koskaan tietää,kun vaikka pikkulintu koputtelee ikkunan takana,että josko se olisikin viesti ystävältä:)
Meilä on tapana aina silloin tällöin jättää saunomisen jäkeen jälkilöylyt vielä saunanhaltijoille,eli saunatontuille. Varsinkin joulusauna lämmitetään myös saunatonttuja varten:)
Näin Pyhäinpäivän kunniaksi jätämme kunnon löylyt tonttujen lisäksi vielä tämän vanhan tilan entisille isännille ja emännille.
Oikein rauhallista Pyhäinpäivää sekä ihania kuutamohetkiä! :)
Kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan ns.kotivarasta,eli varautumisesta jonkinlaiseen erityistilanteeseen tai kriisiin,mikä saattaa koskettaa suurta joukkoa kansalaisia,jopa koko maata.
Oikeastaan minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo aiemminkin. Ja nyt kun uutisissa on ollut juttua vuoden 1999 tammikuun ennätyspakkasista täällä pohjoisessa,niin aihe tuli taas mieleen,että kirjoitanpa nyt,ettei taas unohdu..
Itse muuten asuin silloin Nellimin pienessä kylässä,kun oli nämä yli-50 asteen pakkaset. Ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa,että kylmää oli! Kaunista,mutta todella hyytävän kylmää.
Meidän pienellä tilallamme kova pakkanen on suurin "ongelma",tarkoitan sillä sitä jos pakkanen alkaa olemaan useamman päivän ajan yli -40 asteessa,niin silloin on oltava erityisvalmiudessa,lähinnä kotieläinten suhteen. Sellaisina pakkasöinä nukun aika levottomasti,ja käyn myöhään illalla ja todella aikaisin aamusta tarkistamassa,että lämpölamput palavat,ja eläimillä on reilusti kuivaheinää syötävänä,sekä vien lämmintä vettä.
Usein tällaisiin pitempiin pakkasjaksoihin liittyy sähkökatkokset,ja se onkin suurin ongelma ja uhka,varsinkin kaupungeissa ja taajamissa,missä oikeastaan koko asuminen ja eläminen perustuu sähkön varaan. Jos tulee pitempi sähkökatkos,niin vesi lakkaa tulemasta hanasta,vessat eivät toimi ilman sähköä,lämmitysjärjestelmät jäähtyvät jne...
Meidän tilalla sähkökatkos ei aiheuta dramaattista muutosta normaaliin arkeen,suurin haitta on eläintiloissa olevat lämpölamput,jotka toimivat sähköllä. Meillä on pieni agregaatti sitä varten,jos tarvitsee ladata puhelimen tai tietokoneen akut pitemmän sähkökatkoksen aikana. ( Ehkäpä joskus tulevaisuudessa voisimme olla sähköntuotannon suhteen omavaraisia, hankkia pienen tuulimyllyn sekä toimivan aurinkosähköjärjestelmän) Ja jos asuisimme kahdestaan,niin emme edes tarvitsisi sähköjä;),mutta kun on lapsia perheessä,niin suotakoon kohtuullinen sähkönkulutus(valaistus ja pakastin):)
Talviaikana torppaa lämmitetään päivittäin,ja ruuanlaitto tapahtuu enimmäkseen puuliedellä,sekä lisäksi meiltä löytyy pieni kaasuliesi.
Vesi haetaan järvestä.Tuvan nurkassa on myös käsipumppu,jolla pumpataan kylmä vesi kaivosta. Joskus käy kuiten niin,että pakkasjakson jälkeen ilman lauhtuessa,meidän talon ainoa vesiputki jäätyy,ja silloin kaikki käyttövesi on haettava avannosta.
Onneksi tähän osaa jo varautua!:)
Hädän tullen kipitämme pihan perällä olevaan perinteiseen huussiin,ja on meillä nykyään porstuan yhteydessä pieni kuivakäymälä,lähinnä lapsia ja vieraita varten:)
Se on hyvin pieni ja vaatii tyhjentämistä useasti,mutta siitä tulee hyvää ainesta meidän kompostiin,minne viedään kaikki eläintenkin lannat.
Nälkään ei varmasti kuoltaisi ihan heti,vaikka jokin isompi kriisi tulisi. Ruokakomerossa on aina kuivatarvikkeita,sekä omasta kanalasta saamme munia,ja onhan meillä lampaita ja lehmävasikka kasvamassa. Omena-vasikasta on tarkoitus saada aikanaan kotitarvelehmä eli maitoa perheelle:)
Ja vieressä on järvi,josta voimme kalastaa ja mikä tärkeintä,asumme puhtaan veden äärellä!
Kaapissa on aina tulitikkuja,kynttilöitä,sekä lamppuöljyä valaistukseen.
Ja polttopuita löytyy omasta metsästä,jos pihan puupino alkaa hupenemaan.
Olenkin aina vastannut kyselijöille,jotka kysyvät ja ihmettelevät" Ai, te asutte siellä keskellä ei mitään?"
Häh!? Mehän juurikin asumme keskellä kaikkea! :)
Mukavaa päivää kaikille lukijoille !
