Kotivarasta ja varautumisesta

Kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan ns.kotivarasta,eli varautumisesta jonkinlaiseen erityistilanteeseen tai kriisiin,mikä saattaa koskettaa suurta joukkoa kansalaisia,jopa koko maata.

Oikeastaan minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo aiemminkin. Ja nyt kun uutisissa on ollut juttua vuoden 1999 tammikuun ennätyspakkasista täällä pohjoisessa,niin aihe tuli taas mieleen,että kirjoitanpa nyt,ettei taas unohdu..
Itse muuten asuin silloin Nellimin pienessä kylässä,kun oli nämä yli-50 asteen pakkaset. Ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa,että kylmää oli! Kaunista,mutta todella hyytävän kylmää.

Meidän pienellä tilallamme kova pakkanen on suurin "ongelma",tarkoitan sillä sitä jos pakkanen alkaa olemaan useamman päivän ajan yli -40 asteessa,niin silloin on oltava erityisvalmiudessa,lähinnä kotieläinten suhteen. Sellaisina pakkasöinä nukun aika levottomasti,ja käyn myöhään illalla ja todella aikaisin aamusta tarkistamassa,että lämpölamput palavat,ja eläimillä on reilusti kuivaheinää syötävänä,sekä vien lämmintä vettä. 
Usein tällaisiin pitempiin pakkasjaksoihin liittyy sähkökatkokset,ja se onkin suurin ongelma ja uhka,varsinkin kaupungeissa ja taajamissa,missä oikeastaan koko asuminen ja eläminen perustuu sähkön varaan. Jos tulee pitempi sähkökatkos,niin vesi lakkaa tulemasta hanasta,vessat eivät toimi ilman sähköä,lämmitysjärjestelmät jäähtyvät jne...

Meidän tilalla sähkökatkos ei aiheuta dramaattista muutosta normaaliin arkeen,suurin haitta on eläintiloissa olevat lämpölamput,jotka toimivat sähköllä. Meillä on pieni agregaatti sitä varten,jos tarvitsee ladata puhelimen tai tietokoneen akut pitemmän sähkökatkoksen aikana. ( Ehkäpä joskus tulevaisuudessa voisimme olla sähköntuotannon suhteen omavaraisia, hankkia pienen tuulimyllyn sekä toimivan aurinkosähköjärjestelmän) Ja jos asuisimme kahdestaan,niin emme edes tarvitsisi sähköjä;),mutta kun on lapsia perheessä,niin suotakoon kohtuullinen sähkönkulutus(valaistus ja pakastin):)

Talviaikana torppaa lämmitetään päivittäin,ja ruuanlaitto tapahtuu enimmäkseen puuliedellä,sekä lisäksi meiltä löytyy pieni kaasuliesi. 

Vesi haetaan järvestä.Tuvan nurkassa on myös käsipumppu,jolla pumpataan kylmä vesi kaivosta. Joskus käy kuiten niin,että pakkasjakson jälkeen ilman lauhtuessa,meidän talon ainoa vesiputki jäätyy,ja silloin kaikki käyttövesi on haettava avannosta. 
Onneksi tähän osaa jo varautua!:)

Hädän tullen kipitämme pihan perällä olevaan perinteiseen huussiin,ja on meillä nykyään porstuan yhteydessä pieni kuivakäymälä,lähinnä lapsia ja vieraita varten:)
Se on hyvin pieni ja vaatii tyhjentämistä useasti,mutta siitä tulee hyvää ainesta meidän kompostiin,minne viedään kaikki eläintenkin lannat.

Nälkään ei varmasti kuoltaisi ihan heti,vaikka jokin isompi kriisi tulisi. Ruokakomerossa on aina kuivatarvikkeita,sekä omasta kanalasta saamme munia,ja onhan meillä lampaita ja lehmävasikka kasvamassa. Omena-vasikasta on tarkoitus saada aikanaan kotitarvelehmä eli maitoa perheelle:)

Ja vieressä on järvi,josta voimme kalastaa ja mikä tärkeintä,asumme puhtaan veden äärellä!

Kaapissa on aina tulitikkuja,kynttilöitä,sekä lamppuöljyä valaistukseen.

Ja polttopuita löytyy omasta metsästä,jos pihan puupino alkaa hupenemaan.

Olenkin aina vastannut kyselijöille,jotka kysyvät ja ihmettelevät" Ai, te asutte siellä keskellä ei mitään?"

 Häh!? Mehän juurikin asumme keskellä kaikkea! :)

                         Mukavaa päivää kaikille lukijoille !