keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kierrätystä ja vanhoja aarteita

Kirjoittelin joskus kesällä vanhan talon korjaamisesta ja asumisesta vanhassa talossa.
Asuminen ja eläminen vanhassa talossa on kierrätystä parhaimmillaan.






Ja varmasti hyvin moni,joka on hankkinut itselleen vanhan kaunokaisen,on saanut kuulla lukuisia kommentteja"että eikö olisi parempi purkaa vanha pois ja rakentaa uusi?"

No,en ala nyt sen enempää remontti-ja korjaushommista kirjoittamaan,se olisikin loputon kirjoitus se...;)

Kyllähän meilläkin oli vaikka mitä ajatuksia ja suunnitelmia tämän vanhan torpan suhteen kun tänne muutettiin,mutta asumisen ja käytännön kokemuksen myötä sitä vähitellen  huomattiin,että oikeasti emme tarvitse aivan kaikkea "nykyajan mukavuuksia"..





Suunnittelin perusteellista keittiöremonttiakin,eli toisinsanoen uutta varusteltua keittiötä jostakin keittiöfirmasta(nyt jo onneksi hieman naurattaa omat silloiset suunnitelmani),uusi keittiökaapisto olisi vienyt suurimman osan tupakeittiöstämme,ja ei vanhaan torppaan ole kovin helppoa ainakaan mitään standardimittojen mukaan tehtyä asentaa,kun joka nurkka on hieman vinksallaan:)..vähän niinkuin Peppi Pitkätossun talossa,kaikki on vähän vinksallaan ja saa ollakin!:)






Melkein kaikki kodin huonekalut ovat käytettyjä ja vanhoja, ainoa huonekalu mikä on ostettu uutena,on tyttöjen huoneen kerrossänky. Pitkään etsin sopivaa vanhaa sänkyä,mutta ei vain löytynyt,huonekorkeus on sen verran matala,että oli vaikea löytää juuri sopivan kokoista kerrossänkyä kolmelle. Kaikki muut ovat joko saatuja,tai kirpputoreilta löytyneitä aarteita ja taitaa pari ihanuutta olla jostakin antiikkikaupasta aikanaan hankittuja.








Itselläni rakkaus vanhoihin esineisiin ja huonekaluihin syttyi opiskellessani huonekalupuusepäksi parikymppisenä (ei tosin uskoisi että tässä talossa asuu puuseppä!),tykkään näet kaikesta hieman rosoisesta ja patinasta pinnassa vaikkapa huonekaluissa.
Jos esine on muuten ehjä ja tukeva,niin en oikein raaski laittaa uutta maalipintaa,vaan pidän siitä että käytön jäljet ovat näkyvillä.

Ja onhan näissä vanhoissa huonekaluissa sekin hyvä puoli kauneutensa lisäksi,kun ovat jo kestäneet jopa sen 100 vuotta,niin todennäköisesti kestävät vielä toisenkin 100 vuotta!:)





  Siis  eläköön vanhat narisevat lautalattiat sekä hieman vetoiset torpat,ja vanhat aarteet !





8 kommenttia:

  1. Onneksi säilytitte vanhan keittiön!! Nuo vanhat kunnon puiset kaapit on ihania. Ihan säälittää, kun niin usein ne hävitetään ja hommataan jotain hötökaappeja tilalle vaan. Mietityttää kovasti, kun vanha mummolani menee myyntiin, että mitä mahtavat uudet omistajat sitten tehdä niillekin kaapeille, pitäisikö koittaa pelastaa ne sieltä pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,nuissa vanhoissa kaapeissa on tunnelmaa,ainakin minä pidän!:)Ja eipä sitä loppujen lopuksi kovin paljoa säilytystilaa astioille ja muille keittiötilpehööreille tarvitse,mahtuvat muutamaan kaappiin ja komeroon. Jopa meidän tavarat,vaikka niitä tuntuu välillä olevan liikaa!;)..Voithan varovasti sitten kysellä,josko haluaisivat antaa vanhat kaapit pois,jos eivät itse aio säilyttää. Se on todella surullista,kun niin usein hävitetään vanhaa ja kaunista,ja aivan käyttökelpoista:(

      Poista
  2. Mäkin niin pidän kaikesta vanhasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla,että meitä vanhoihin tykästyneitä on enemmänkin!:)

      Poista
  3. Moi! Sain vinkin blogistasi tuossa yllä kommetoivalta Heliltä. Olenkin lukenut jo melkein kaikki postauksesi ja pitänyt niistä kovasti! Ihanan antoisalta ja onnentäyteiseltä, mutta rankaltakin teidän elämänne vaikuttaa.
    Jään mielelläni seurailemaan touhujanne siellä pohjoisessa. Tule ihmeessä vierailulle lukemaan juttuja meidän touhuistamme. Omavaraistelua harrastellaan, mutta ei suinkaan ihan niin askeettisesti elellä kuin te!

    Mukavaa loppuviikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marketta,
      ja kiitos viestistäsi! Kävinkin jo vierailulla teillä,ja aion käydä vastaisuudessakin:)Oikeassa olet,ihanaa tämä useimmiten on mutta tottakai välillä tulee niitäkin hetkiä kun on "vähemmän kivaa"Ja kyllä ovat ne vaaleanpunaiset lasit kadonneet jonnekin tässä matkan varrella;)

      Poista
  4. Hei Katja!
    Näin viikko takaperin teistä jutun Aamulehdessä ja nyt sattuman kaupalla vastaan tuli myös ihana bloginne! Teen tällä hetkellä opinnäytetyötä omavaraisuudesta ja olisi upeaa kuulla teidän tarinanne. Olisiko mahdollista saada sähköpostisi, niin voisin ottaa yhteyttä siellä? Kiitos paljon!

    VastaaPoista
  5. Hei Teresa,
    ja kiitos viestistäsi! Voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen;katja.jomppanen@gmail.com Katsotaan siitä sitten eteenpäin:)

    VastaaPoista