maanantai 13. marraskuuta 2017

Luonnon aarreaitta

Olen varmaan jo aika monta kertaa maininnut sen,että tärkein syy siihen miksi valitsimme juuri tämän paikan,tai voisi paremminkin sanoa miksi ihastuin juuri tähän paikkaan,on ympäröivä luonto.
En suinkaan ihastunut tähän hieman rähjäisessä kunnossa olevaan pikkuiseen taloon,se ei siis ollut rakkautta ensi silmäyksellä!;),mutta tämä ympäröivä luonto kyllä vei sydämeni heti ensimmäisellä kerralla kun kävimme katsomassa paikkaa silloin reilu kahdekasan vuotta sitten.





Tämä tila on aikanaan ollut ihan oikea erämaatila,lähellä kulkeva vanha Sevettijärventie valmistui vasta 6o-luvulla. Sitä ennen kuljettiin poropolkuja pitkin.Tila sijaitsi sopivan etäisyyden päässä Inarijärveltä,eikä Norjan puolelle Jäämeren rantaan ole kuin reilu 100km. Tila oli siis sopivasti kulkureitin varrella kun poroilla kuljetettiin tavaroita Norjan puolelta vaikkapa Inarin kirkonkylälle. 

Ovat kyllä aikanaan osanneet valita hyvän paikan! Tässä on kaikki ympärillä mitä tarvitsee, pieni järvi,johon laskee pikkuinen puro,hillasuot,ja tietenkin metsää,ja hiljaisuutta:)





Meillä täällä Suomessa on ainakin vielä, puhdasta vettä,sekä puhdasta ilmaa hengittää ja jonkun verran vanhoja ikimetsiä jäljellä. Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät niiden arvon,sitä ei voi rahassa mitata. Puhdas luonto on kaikkein arvokkainta mitä voimme "omistaa".

Ainakin itselläni luonnon kunnioitus on kaiken perustana. Ihan sama olemmeko järvellä kalastamassa,vai metsässä pomimassa marjoja,tai vaikka hakemassa katajanoksia joulukoristeluihin,niin otamme vain sen verran kuin tarvitsemme. Ja muistan aina kiittää:)

Tänään kävimme pienimmän kanssa hakemassa jokusen katajanoksan koristeeksi ja myös antamaan suojausta(katajan on uskottu parantavan ja suojaavan),laitan nipun katajanoksia ulko-oveen,navetan oveen,sekä kanalan ovikin saa koristeen. Perinteinen joulukranssi on laitettu oveen onnea tuomaan,sekä suojaamaan taloa ja talonväkeä esim.kateilta. Minä en taida tehdä kransseja,vaan kaunis nippu oksia saa ajaa saman asian:)











Kataja on erittäin hidaskasvuinen,joten olen hyvin varovaisesti napsinut muutaman oksan sieltä täältä. Meidän pihapiirin lähistöllä kasvaa useita katajapensaita. 
Syksyllä keräsimme tyttöjen kanssa myös katajanmarjoja,ja niitäkin otimme vain kourallisen ja kuivasin ne. Marjat ovat hyvää maustetta vaikkapa poronpaistin kanssa.




                           ❤  Toivottelen oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!❤



6 kommenttia:

  1. Juuri noin pitäisi kaikkien suhtautua luontoon; otetaan vaan se, mitä tarvitaan. ♥ (Kumpa esim metsäteollisuus tajuaisi tämän asian...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Heli!
      Niinpä,olet aivan oikeassa! Ikävä kyllä hieman pelkään,että esim.metsien arvo huomataan vasta sitten kun niitä ei enää ole:(Jos hieman maltillisemmin ottaisimme luonnosta vain sen mitä oikeasti tarvitsemme,niin ehkäpä seuraavatkin sukupolvet voisivat nauttia puhtaasta luonnosta ja vanhoista metsistä. Luonto on arvokas juuri sellaisenaan:)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hei Pasi!
      Meidän perheellä ei ole poroja. Minun papallani vielä oli,mutta ovat myyneet porokarjan pois jo vuosia sitten. Joskus on ollut muutama pihaporo ajoporoiksi kesytettävänä.

      Poista
  3. Kiitos taas kirjoituksestasi,olinkin jo useaan otteeseen käynyt kurkkaamassa oletko jo kirjoitellut uusia juttuja.Meilläkin täällä Tampereen lähestöllä on hiukan nyt lumehkoa maassa.Kivaa päivää sinulle ja katraallesi!

    VastaaPoista
  4. Hei Kippura,
    ja kiitos viestistäsi!Mukava kuulla,jos blogista on iloa.Oikein ihanaa talven odotusta sinne Tampereen seudulle!:)

    VastaaPoista