Lunta tulvillaan..

No johan nyt tupruttelee lunta oikein urakalla! Yleensä tämä sama lumimäärä on vasta helmi-maaliskuussa,mutta nyt ovat säänhaltijat ajatelleet että tehdäänpäs kunnon lumikinokset jo jouluksi:)

Mukavahan se tietenkin on, että on lunta ja maa valkoisena. En muista yhtään joulua täällä pohjoisessa,etteikö olisi ollut lunta,edes hiukan. Yhtenä jouluna taisi tosin mennä aika jännäksi,kun oli niin pitkä lauha jakso ennen joulua että suurin osa lumista ehti sulaa kun satoi silkkaa vettä muutaman päivän ajan. Siitä joulusta on varmaan kymmenen vuotta aikaa,mutta on jäänyt mieleen. Sai joulupukki poroineen ja rekineen liukastella jäisillä poluilla:(

Vesiavanto on pysynyt hyvin sulana,lumikinos on hyvä eriste ja estää jäätymisen. Edes viime viikon kovat pakkaset eivät olleet jäädyttäneet avantoa kovin paksuun jäähän.
Joku taisi kysellä työvälineestä,millä jäätä hakataan..työkalu on nimeltään tuura,ihan varta vasten avannon tekoa varten,sillä on hyvä hakata paksumpaakin jäätä.

Muistelin viime vuoden hurjaa talvimyrskyä,joka puhalteli näihin samoihin aikoihin joulukuussa ,taisi olla joulukuun 9.päivä. Oli aika outoa aamulla herätä ja katsoa ulos ikkunasta,kun ei näkynyt juuri mitään koska lumi oli kinostunut ikkunan eteen.
Onneksi ei sentään ulko-oven eteen! Navetan oven edessä oli kyllä mukava lumikinos,jota sai hetken aikaa lapioida ennen kuin pääsi aamunavettaan viemään heiniä eläimille.
Toivotaan,ettei ihan samanlaista talvimyrskyä tulisi tälle talvelle!

Nämä kuvat ovat viime vuoden joulukuisen talvimyrskyn jälkeisenä aamuna otettuja. Joku tonttu näkyy kurkistelevan ikkunasta;)


Näihin lumisiin kuviin ja tunnelmiin lopettelen nyt tältä päivältä,ja toivottelen kaikille mukavaa loppuviikkoa! :)

Kotitontut

Meidän torpassamme asustelee(ainakin)kaksi kotitonttua,Onni ja Oskari. He ovat oikein mukavia veijareita ja pitävät hyvää huolta talosta ja talonväestä sekä tietenkin kotieläimistä.

Tonttujen tapaan Onni ja Oskari ovat kovia herkkujen perään ja kaikki makea maistuu:)

Jaahas..ja minä aina ihmettelin että miten ne piparkakut  katoavat niin nopeasti..

Kotitontut pitävät hyvää huolta eläimistä ja luulen että eläimet tykkäävät tonttujen seurasta:)

                        Ja mitähän täällä puuhaillaan,navetan nurkalta kurkistellaan;)

Valkoisessa lumihangessa näkyy pienten töppösten jälkiä enemmänkin..saattaahan ne olla joulutontutkin jo liikkeellä :)

Vähän on kyllä salaperäisen oloista puuhaa kun hipsitään ympäri pihamaata..

..Ja kurkistellaan tuvan ikkunasta sisälle,kovin ovat uteliaita veijareita!

No mutta,onhan kotitontuista apuakin monessa asiassa! Oli Onni käynyt sytyttämässä lyhdyn kotipolun varteen :)

      Sitten hipsitään takaisin tuvan lämpöön kun tontun askareet on suoritettu♥

Tonttu

"Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,puissa lunta on valkeanaan.

Kattojen päällä on lunta,tonttu ei vaan saa unta."

Minä niin pidän siitä tonttu-laulusta(san. Viktor Rydberg),varsinkin Vesa-Matti Loirin esittämänä. Se on melkein yksi minun suosikeistani jos joululauluista puhutaan:)

                         ❤ Taianomaista joulunodotusta kaikille lukijoille!❤

                                                             

Kuvia Norjasta,vuorenpeikkojen maasta

Jos me asumme täällä metsien ja tuntureiden ja maahisten maassa,niin Norja on vuorenpeikkojen maa,karuine kallioseinämineen ja jyrkkine vuorenrinteineen. 

Olenkin varmaan maininnut sen,että tällä hetkellä perheemme toimeentulo tulee pääasiassa siitä että tilan isäntä,Janne ajaa kalarekkaa Finnmarkin alueella,Norjassa.

Työ on jakautunut niin,että hänellä on kaksi viikoa töitä Norjassa ja viikko kotona,eli silloin viikon aikana tehdään täällä tilalla sellaisia hommia,mitkä vaativat meidän molempien työpanosta tai vaikka puuhommia,mitkä tilan isäntä osaa minua paremmin:)

Sen kahden viikon aikana minulla on päävastuu tilan arjen pyörittämisestä,eli hoidan lapset,kotieläimet ja muut arkiset askareet,ja teen sen erittäin mielelläni:)

Tämä homma on toiminut ihan hyvin. Toisin kuin silloin alkuaikoina,kun Janne kävi töissä kalastusaluksilla Norjassa,niin ne pestit saattoivat parhaimmillaan(pahimmillaan!)kestää 7 viikkoa. Se oli aivan liian pitkä aika hoitaa tilaa yksin,ja ei se varmasti ollut helppoa siellä merelläkään.
Mutta kaikesta oppii,ja totesimme että jotain on asialle tehtävä ja jostain kuiten toimeentulo hankittava.
Nyt siis toimeentulo tulee tuoreen kalan kuljettamisesta Norjassa,ja pieni osa kalastuksesta täällä kotosuomessa:)
Haavena ja tarkoituksena on jonkun vuoden päästä kasvattaa toimeentuloa täältä tilalta käsin,mutta vielä se ei ole mahdollista.

Aikanaan oli ihan tavallista,että tilojen isännät täällä Inarin alueella  kulkivat Norjan puolella sesonkitöissä,milloin merellä kalastamassa tai rannikolla olevilla kalatehtailla. Ja emännät hoitivat tilaa sillä aikaa.

Jos talviset keliolosuhteet ovat joskus haastavia täällä pohjoisessa Suomessa,niin Norjan puolella ne vasta ovatkin! Meillä sentään on metsää suojana pahimmilta tuiskuilta,mutta Finnmarkin alueella ei puita kovin paljoa kasva,eli maisema on enimmäkseen avointa ja karua, matalaa tunturiylänköä. Karua ja kaunista.

Ja kun Jäämereltä alkaa puhuri puhaltaa,niin silloin on parempi varautua ihan mihin tahansa. Ei ole mitenkään tavatonta,että osa teistä joudutaan sulkemaan puomeilla,koska edes aura-autot eivät pysty pitämään teitä auki,sillä puhaltava tuuli tuiskuttaa ylänköjen yli tiet samantien umpeen ja silloin on parempi jäädä puomin taakse odottelemaan myrskyn asettumista.
Ja oman lisänsä näihin jännittäviin keliolosuhteisiin tuo meri,joka huokuu kosteutta ja saattaa jäädyttää mutkaiset tienpinnat aivan peilijäälle. 
Luulen kuitenkin,että täällä kotona jännitetään enemmän kuin siellä rekan nupissa. Tulee seurattua aika tarkoin Norjan puolen sääennusteita;)Varsinkin näin talviaikaan.

Mutta sehän juuri on se rikkaus täällä pohjoisessa,vaihtuvat vuodenajat ja se että luonto ja säätila vaikuttaa aivan kaikkeen,ihan konkreettisesti,sen mukaan tehdään..tai jätetään tekemättä:)

Nyt oli aikaa istua koneella ja kirjoittaa,lapset nukkuvat ja seinäkello raksuttaa taustalla.
Taidan minäkin kömpiä petiin,jotta jaksaa aamulla nousta pirteänä,vaikka houkutus olisi jäädä lueskelemaan tai kirjoittelemaan:)

                                                                 Hyviä öitä!

Vanhassa vara parempi?

Kuulun siihen ihmisjoukkoon,joka vannoon vanhan ja perinteisen nimeen aika monessa asiassa.

Tämä aihe tuli mieleeni koskien edellistä kirjoitustani kovista pakkasista. Täällä pohjoisessa on ollut oikeastaan pakko sopeutua koviinkin pakkasjaksoihin,ei täällä elämisestä muuten tulisi yhtään mitään,tai ainakin menisi elämä hieman "ahtaaksi",jos vain istuisi pirtissä odottelemassa aurinkoisia kevättalven kelejä:)

Onneksi pitkiä pakkasjaksoja sattuu talvelle vain joitakin,useimmiten pakkasasteet vaihtelevat-5 - -15 asteen välillä. Joskus sattuu oikein kylmiä pakkaspäiviä,jolloin elohopea putoaa lähemmäs - 40,ja se tarkoittaa silloin sitä,että ulkona käydään pikaisesti tekemässä vain pakolliset työt.Ei silloin huvita olla ulkona yhtään pitempään kuin on pakko. Poikkeuksena ovat poromiehet,joiden on liikuttava ulkona luonnossa,oli pakkaslukemat millaiset tahansa. Mutta heillä on kokemusta kylmistä olusuhteista ja siitä miten pakkaseen varustaudutaan.

Vanhat hyväksi havaitut konstit ja vaatetus toimivat vielä tänä päivänäkin!

...Kahta en vaihda; karvakengät ja luhka! Molemmat perinteisiä käyttövaatteita ja aivan ehdottomat kovilla pakkasilla.

Poronnahasta tehdyt karvakengät eli nutukkaat,ne ovat kuivilla pakkaskeleillä parhaat jalkineet. Niihin kun laittaa sisälle lampaanvillasta huovutetun sisätossun ja parit villasukat,niin jo vain tarkenee! Ja tuntuvat mukavilta jaloissa,ihan kuin ei olisi kenkiä lainkaan:)
Ennen niihin oli tapana laittaa kuivat heinät ja jalka vain nutukkaan sisään,niin tarkeni oikein mainiosti. Ja jos heinät pääsivät kastumaan,niin repusta kaivettiin uudet kuivat heinät tilalle. Niin minäkin muistan pappani tehneen ja minulle laittaneen kengän sisälle heinää kun lähdettiin tunturiin poroja katsomaan,en muista että varpaita olisi palellut niillä reissuilla:)

Toinen ehdoton suosikkini perinnevaatteista on luhka,paksusta villakankaasta tehty hupullinen"viitta",se antaa hyvin suojaa tuulelta ja tuiskulta.

                        

                          Otin pienimmäisen malliksi,nutukkaat jalassa ja luhka yllään:)

Ja kaipa tähän vanhaan ja perinteiseen sopii nämä meidän kotieläimetkin,vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja,jotka ovat kestäneet ja kulkeneet meidän rinnallamme satojen vuosien ajan♥

                                  Ihanat suomenlampaamme ja lapinlehmämme

Tänään olikin todella ihana talvipäivä,vain muutama aste pakkasta,joten eläimet pääsivät hetkeksi ulos lumihankeen juoksentelemaan. Tekee hyvää sekä sorkille että mielelle!:)

                      Minä toivottelen oikein hyvää uutta alkavaa viikkoa kaikille!

Pakkaspäivän tunnelmia

Jopas olikin kylmää parin päivän ajan! Pakkanen kiristyi eilen reilusti - 30 asteen paremmalle puolen. Vaikka eihän tuo -30 sentään nyt niin kylmää ole,mutta alkaa se vähitellen vaikuttamaan moneenkin arkiseen asiaan ja totta puhuen mielialaankin,sitä mukaa kun pakkanen kiristyy,alkaa tämän emännän pinnakin kiristyä;). 
Huoli eläimistä on tieten,vaikka aivan hyvin ovat pärjänneet,kun on koko ajan kuivaa heinää reilusti tarjolla ja vien monta kertaa päivässä lämmintä vettä.
Viikonloppuna pääsevät ulos jaloittelemaan,kunhan vähän lauhtuu ensin.
Onneksi ovat suomalaisia maatiasirotuja,alunperin juuri meidän pohjoisiin olosuhteisiin jalostuneita ja sopeutuneita hienoja eläimiä♡

...Ja polttopuita,niitä menee kovalla pakkasella vaikka kuinka,ja kuumaa teetä!:)

Muistelin eilen, että kylmintä täällä Turvejärvellä on ollut muutama vuosi sitten,kun pakkaslukemat alkoivat olla-42 asteen tuntumassa muutaman päivän ajan ja se on kyllä aivan liian kylmää se!

Sentään jotkut osaavat ottaa pakkasesta huolimatta rennosti;)

Minä toivottelen oikein hyvää alkavaa viikonloppua täältä pakkasen ja lumen keskeltä!
...nyt hakemaan kuppi kuumaa teetä ja sen jälkeen ulos hommiin! :)

Arkea ja juhlaa

Niin se vain viikonloppu meni että hurahti! Sunnuntaina  oli meidän pikkuinen tupamme täynnä lapsia ja muutama aikuinenkin kyläilemässä ja pikkujouluherkkuja maistelemassa.
Oli oikein mukavaa,kiitos vielä vieraille! :)

Ja onneksi säänhaltijat olivat taas suotuisia, oli aivan ihana talvinen päivä,muutama aste pakkasta ja melkein tyyni ilma. Hieman etukäteen jännitin,josko sattuukin kovat pakkaset juuri viikonlopulle,mutta eipähän sentään!

Lapset pääsivät laskemaan pulkkamäkeä täysikuun ja lyhtyjen loisteessa :)

                           No,nyt tulivat ne pakkaset sitten,ja arkiset askareet kutsuvat. 

Huomenna kuiten aiomme juhlistaa Suomen 100 v. juhlaa leipomalla tyttöjen kanssa kakun ja sytyttämällä kynttilät kaikkiin pihapiirin lyhtyihin . Taitaakin tulla melko kirpeä pakkaspäivä!

Toivottelenkin kaikille lukijoille oikein hyvää huomista Suomen Itsenäisyyspäivää ja mukavaa loppuviikkoa! ❤

Joulu hiipii tupaan

Kaipa sitä voi jo pikkuhiljaa alkaa laitella torppaa jouluisaan asuun,huomenna on ensimmäinen adventtisunnuntai,ja virallinen joulunodotus alkaa silloin. 
..Vaikka välillä tuntuu siltä,että täällä on jouluista melkein aina;) Tykkään voimakkaista väreistä,ja punainen ja metsänvihreä ovat yksiä lempivärejäni!:)

Ekat piparit ja joulutortut leivoimme tyttöjen kanssa jo viikko sitten,ja tänään leivotaan lisää kun tytöt järjestävät huomenna pikkujoulujuhlat kavereilleen. Huomenna siis meidän pieni torppamme täyttyy lapsista:)

                                                               
                                                                   

❤

                                                                      ❤

❤

❤

Tämä oli tällainen pikainen kuvapäivitys,nyt täytyy lähteä saunanlämmityspuuhiin ja viemään eläimille vedet ja heinät. 

                    ❤ Oikein leppoisaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!❤