Niin se vain viikonloppu meni että hurahti! Sunnuntaina oli meidän pikkuinen tupamme täynnä lapsia ja muutama aikuinenkin kyläilemässä ja pikkujouluherkkuja maistelemassa.
Oli oikein mukavaa,kiitos vielä vieraille! :)
Ja onneksi säänhaltijat olivat taas suotuisia, oli aivan ihana talvinen päivä,muutama aste pakkasta ja melkein tyyni ilma. Hieman etukäteen jännitin,josko sattuukin kovat pakkaset juuri viikonlopulle,mutta eipähän sentään!
Lapset pääsivät laskemaan pulkkamäkeä täysikuun ja lyhtyjen loisteessa :)
No,nyt tulivat ne pakkaset sitten,ja arkiset askareet kutsuvat.
Huomenna kuiten aiomme juhlistaa Suomen 100 v. juhlaa leipomalla tyttöjen kanssa kakun ja sytyttämällä kynttilät kaikkiin pihapiirin lyhtyihin . Taitaakin tulla melko kirpeä pakkaspäivä!
Toivottelenkin kaikille lukijoille oikein hyvää huomista Suomen Itsenäisyyspäivää ja mukavaa loppuviikkoa! ❤
Kaipa sitä voi jo pikkuhiljaa alkaa laitella torppaa jouluisaan asuun,huomenna on ensimmäinen adventtisunnuntai,ja virallinen joulunodotus alkaa silloin.
..Vaikka välillä tuntuu siltä,että täällä on jouluista melkein aina;) Tykkään voimakkaista väreistä,ja punainen ja metsänvihreä ovat yksiä lempivärejäni!:)
Ekat piparit ja joulutortut leivoimme tyttöjen kanssa jo viikko sitten,ja tänään leivotaan lisää kun tytöt järjestävät huomenna pikkujoulujuhlat kavereilleen. Huomenna siis meidän pieni torppamme täyttyy lapsista:)
❤
❤
❤
❤
Tämä oli tällainen pikainen kuvapäivitys,nyt täytyy lähteä saunanlämmityspuuhiin ja viemään eläimille vedet ja heinät.
❤ Oikein leppoisaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!❤
Kohta on taas täydenkuun aika,ja nouseva kuu valaisee kauniisti.
Olen aina pitänyt kuutamosta ja kirkkaasta tähtitaivaasta. Niitä voisi ihailla loputtomiin..ainakin niin kauan ennenkuin alkaa varpaita kipristellä ja sormenpäissä tuntua pakkanen:)
Kynttilät ja lyhdyt tuovat tähän hämärään aikaan myös tunnelmaa,ja josko ne tontutkin löytäisivät paremmin tänne kun kotipolku on valaistu lyhdyin:)
Nämä yllä olevat kuvat otin tänään iltapäivällä joskus kolmen aikoihin,joten kyllä alkaa päivä olemaan lyhyt. Muutama tunti valoisaa hetkeä ennen hämärän laskeutumista.
Rauhallisia loppuviikon päiviä kaikille !
Kirpeä pakkasilma houkutteli pienimmäisen kanssa päiväkävelylle katsastamaan josko vaikka tontut ovat jo olleet liikkeellä:)..No,ei näkynyt tonttujen jälkiä vaan kotiriekot olivat kipitelleet hangella. Riekkoja onkin ollut parina viime vuonna todella vähän.
Yllä olevassa kuvassa näkyy meidän kotijänkämme. Hieman eri tunnelma kuin elokuisena hellepäivänä valtaisan sääskiparven ympäröimänä;)
Riekko on lumikengillään juossut hangella
Oikein hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille!
Voihan mahoton! Kuinka se aika rientääkin nopeasti,nyt tulee vuosi siitä kun aloitin blogin pitämisen.
Joten,aivan aluksi toivotan teidät lukijat tervetulleeksi Maahisten maahan ja istukaahan alas ja nauttikaa kuppi kuumaa ja vastaleivottuja joulutorttuja:)
Silloin vuosi sitten mietin hyvin pitkään,että aloitanko blogin pitämisen,tottapuhuen en ole mikään "somessa"viihtyvä ihminen,eikä minulla oikein ole sellaiseen aikaakaan,on niin paljon muuta tekemistä:)
Mutta mitä enemmän asiaa ajattelin,niin alkoi tuntua siltä,että miksipä ei,voisihan tätä blogin pitämistä ainakin kokeilla. Ja aivan päällimmäisenä ajatuksena oli se että jos edes yksikin ihminen saa iloa ja inspiraatioita omaan elämäänsä ja on kiinnostunut tällaisesta elämäntavasta,niin blogi on tehnyt tehtävänsä:)
Ja onhan tämä vähän kuin avaisi ovet vieraille ihmisille omaan kotiinsa,ja toivottaisi tervetulleeksi♥
Tähän matkan varrelle on mahtunut monia mutkia,kivisiä polkuja ja kaatumisia,mutta aina on noustu ylös ja jatkettu tallustamista. Voin suoraan sanoa,että ensimmäiset vuodet eivät olleet pelkkää ruusuilla tanssimista,vaan oikeastaan kaikkein raskainta aikaa. Osin aivan siitä syystä,että itsellä oli niin paljon "suuria suunnitelmia" ja haaveita tällaisesta luonnonläheisestä elämästä,ja todellisuus kyllä oli jotain aivan muuta,kovaa arkista työtä kolmen pikkulapsen ja eläinlauman kanssa. Ja hieman huolta siitä,että pitäsi torppaakin laitella kuntoon..Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa itselleen,että ehkä aivan kaikkea haaveilemaansa ei kannata ahnehtia samaan syssyyn;)
Ja ennen kaikkea rohkaisuna kaikille,että ei kannata heti lannistua ja heittää hyvästejä unelmilleen,vaan tekee asiat pikkuhiljaa ja yrittää muistaa nauttia juuri siitä hetkestä ja elämäntilanteesta,eihän se elämä muutoinkaan ole koskaan valmis(itsellä vielä hieman opettelemista tämän asian suhteen;)
Mutta nyt kun elämä on asettunut uomilleen ja meillä molemmilla on varmuus siitä,että juuri tämä on sellaista elämää mitä haluamme,niin sitä jaksaa aivan eri tavalla ja nauttii joka hetkestä(ainakin melkein!;),ja ennen kaikkea on kiitollinen siitä,että kaikesta huolimatta tuli valittua juuri tämä mutkainen polku,eikä sitä suorinta tietä:)
Pienin askelin kohti haaveita ja unelmia,ja ehkäpä hitunen rohkeutta myös,siinäpä minun neuvoni♥
Ja kiitos aivan kaikille lukijoille,jotka käytte meillä kyläilemässä tämän blogin kautta,on mukava avata ovet teille! ♥
Vielä jokunen päivä,niin täällä pohjoisessa Lapissa alkaa kaamosaika,eli aurinkoa ei näy pariin kuukauteen,vasta tammikuun loppupuolella taas aurinko pilkistää horisontin takaa ja alkaa vähitellen lämmittämään.
Kaamosajassa on ihan oma tunnelmansa ja värisävyt. Iltapäivällä on ns.sininen hetki,jolloin ulkona on kauniin sinisen sävyjä. Ja toisinaan taivaanranta hehkuu voimakkaan vaaleanpunaisena.
Ja tänään aamulla oli kaikkialla häikäisevän valkoista. Kaamosaika ei siis tarkoita täydellistä pimeytttä,päinvastoin, silloin luonnossa voi nähdä sellaisia värisävyjä ja hetkiä,jotka ovat ainutlaatuisia ja upeita:) Harmi vain,kun tällä minun vanhalla kameralla ei saa tallennettua kuviin juuri sitä oikeaa kaamoksen tunnelmaa,mutta ehkä edes aavistuksen verran ;)
Mikäs kummajainen tuossa yllä olevassa kuvassa oikein on?!.. Piti pukea meidän pienimmäinen parin villapeiton ja luhkan alle,jotta tarkeni istua hetken aikaa ahkiossa,kun kävimme viemässä tienvarteen kynttilät lyhtyihin ja odottelimme sisikoja koulutaksin kyydistä:) Ne on aina nämä talven ekat pakkaset mukamas niin kylmiä! Sitten pakkaseen taas tottuu pikkuhiljaa:)
Oikein mukavaa torstaita täältä pakkasen ja hämärän keskeltä!
Ulkona paukkuu pakkanen,ja aamusella oli tuvassakin aika viileää. Siispä aivan ensimmäiseksi tulet hellaan ja teepannu sekä puurokattila liedelle porisemaan. Näin nämä aamut usein alkavat tässä torpassa.
❤
Meillä on pääasiallisena lämmönlähteenä vanha puuhella,joka oli talossa tänne muutettuamme. Taitaapa olla Siro nimeltään..,vaikkei minusta kovin siro ollut silloin kun muutimme ja asetuimme taloon. Ei mikään huikea kaunokainen,niin kuin jotkut vanhat valurautaiset puuhellat ovat,mutta pikkuhiljaa aloin tykkäämään tästä meidän hellasta ja unohdin turhan haaveilun "jostakin uudesta kauniimmasta". Tämä meidän Siro on oikein näppärä ja käytännöllinen! Pieneen puupesään menee juuri sopivan kokoisia pieniä,pyöreitä koivupuita,joita on raivattu sieltä täältä ympäri tonttia,jotta on saatu eläimille lisää laidunalueita. Hella lämpiää nopeasti ja levittää ihanaa lämpöänsä ympäri tupaa:)
Joskus oikein tuulisilla ilmoilla puuhellan lämpö tosin taitaa haihtua harakoille,ja sellaisina myrskypäivinä lieden uunikaan ei oikein tahdo lämmetä tarpeeksi,jotta siinä voisi paistaa leivonnaisia. Hauduttaminen kyllä onnistuu oli keli ulkona millainen tahansa.
Yleensäkin ruuanvalmistus puuhellalla ei ole hätäisen hommaa,menee oma aikansa että hella ja varsinkin uuni lämpiää sopivan lämpöiseksi ja tietenkin on muistettava ruokkia tulta,etteivät pannukakut lätsähdä uunissa! :)
Ja niinkuin jokainen vanha tulipesä,ovat nämä vanhat puuhellatkin yksilöitä,jokainen juuri omanlaisensa♡,ja meneekin aina aikaa että oppii tuntemaan oman hellansa läpikotaisin ja tutustuu hellan sielunelämään♡
Voi että! Minultakin meni varmasti pari-kolme vuotta ennen kuin opin "käyttämään"puuhellan uunia ruuanvalmistuksessa ja paistamisessa. Hieman epäilin uunin kykyjä vaikkapa pullien paistamisen suhteen..Vaan turhaanpa epäilin,puu-uunissa paistuu maailman parhaimmat pullat,sämpylät,pannukakut ym.herkut! :)
Ja ruokien hauduttamisessa hella on vertaansa vailla! Talvisin meillä syödäänkin aika paljon pataruokia ja keittoja. On niin helppo laittaa ruoka-aineet isoon pataan hautumaan ja sillä aikaa tehdä muita hommia. Ruoka valmistuu melkein itsekseen:)
Täytyy tässä vielä mainita,että meidän perheessä tällainen tapa elää ei olisi mahdollista,jos me molemmat kävisimme tilan ulkopuolella töissä. Eli,jommankumman on oltava kotosalla melkein koko ajan. Ja minä mielelläni olen:)Varsinkin talvella taloa on lämmitettävä aamusta iltaan ja eläimet on hoidettava,vedet kannettava ja lämmitettävä.
Ei tästä tulisi kertakaikkiaan mitään muuten,eipä olisi aikaa laitella ruokaa puuhellalla ja leipoa lapsille välipalaksi tuoreita sämpylöitä. Olen kiitollinen siitä,että minulla on mahdollisuus olla kotona lasten ja eläinten kanssa❤
Ensi viikonloppuna paistetaan uunissa ekat piparkakut ja joulutortut. Paitsi jos sattuu myrskykelit,niin sitten on tyytyminen lettuihin! ;)
Oikein hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille lukijoille!
