sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kuvia Norjasta,vuorenpeikkojen maasta

Jos me asumme täällä metsien ja tuntureiden ja maahisten maassa,niin Norja on vuorenpeikkojen maa,karuine kallioseinämineen ja jyrkkine vuorenrinteineen. 




Olenkin varmaan maininnut sen,että tällä hetkellä perheemme toimeentulo tulee pääasiassa siitä että tilan isäntä,Janne ajaa kalarekkaa Finnmarkin alueella,Norjassa.







Työ on jakautunut niin,että hänellä on kaksi viikoa töitä Norjassa ja viikko kotona,eli silloin viikon aikana tehdään täällä tilalla sellaisia hommia,mitkä vaativat meidän molempien työpanosta tai vaikka puuhommia,mitkä tilan isäntä osaa minua paremmin:)

Sen kahden viikon aikana minulla on päävastuu tilan arjen pyörittämisestä,eli hoidan lapset,kotieläimet ja muut arkiset askareet,ja teen sen erittäin mielelläni:)

Tämä homma on toiminut ihan hyvin. Toisin kuin silloin alkuaikoina,kun Janne kävi töissä kalastusaluksilla Norjassa,niin ne pestit saattoivat parhaimmillaan(pahimmillaan!)kestää 7 viikkoa. Se oli aivan liian pitkä aika hoitaa tilaa yksin,ja ei se varmasti ollut helppoa siellä merelläkään.
Mutta kaikesta oppii,ja totesimme että jotain on asialle tehtävä ja jostain kuiten toimeentulo hankittava.
Nyt siis toimeentulo tulee tuoreen kalan kuljettamisesta Norjassa,ja pieni osa kalastuksesta täällä kotosuomessa:)
Haavena ja tarkoituksena on jonkun vuoden päästä kasvattaa toimeentuloa täältä tilalta käsin,mutta vielä se ei ole mahdollista.

Aikanaan oli ihan tavallista,että tilojen isännät täällä Inarin alueella  kulkivat Norjan puolella sesonkitöissä,milloin merellä kalastamassa tai rannikolla olevilla kalatehtailla. Ja emännät hoitivat tilaa sillä aikaa.

Jos talviset keliolosuhteet ovat joskus haastavia täällä pohjoisessa Suomessa,niin Norjan puolella ne vasta ovatkin! Meillä sentään on metsää suojana pahimmilta tuiskuilta,mutta Finnmarkin alueella ei puita kovin paljoa kasva,eli maisema on enimmäkseen avointa ja karua, matalaa tunturiylänköä. Karua ja kaunista.








Ja kun Jäämereltä alkaa puhuri puhaltaa,niin silloin on parempi varautua ihan mihin tahansa. Ei ole mitenkään tavatonta,että osa teistä joudutaan sulkemaan puomeilla,koska edes aura-autot eivät pysty pitämään teitä auki,sillä puhaltava tuuli tuiskuttaa ylänköjen yli tiet samantien umpeen ja silloin on parempi jäädä puomin taakse odottelemaan myrskyn asettumista.
Ja oman lisänsä näihin jännittäviin keliolosuhteisiin tuo meri,joka huokuu kosteutta ja saattaa jäädyttää mutkaiset tienpinnat aivan peilijäälle. 
Luulen kuitenkin,että täällä kotona jännitetään enemmän kuin siellä rekan nupissa. Tulee seurattua aika tarkoin Norjan puolen sääennusteita;)Varsinkin näin talviaikaan.

Mutta sehän juuri on se rikkaus täällä pohjoisessa,vaihtuvat vuodenajat ja se että luonto ja säätila vaikuttaa aivan kaikkeen,ihan konkreettisesti,sen mukaan tehdään..tai jätetään tekemättä:)

Nyt oli aikaa istua koneella ja kirjoittaa,lapset nukkuvat ja seinäkello raksuttaa taustalla.
Taidan minäkin kömpiä petiin,jotta jaksaa aamulla nousta pirteänä,vaikka houkutus olisi jäädä lueskelemaan tai kirjoittelemaan:)

                                                                 Hyviä öitä!


5 kommenttia:

  1. Ihania kuvia tekstin kera. Kyllä mieli ja sielu alkaa sinne Lappiin halajamaan ihan urakalla.! <3
    Ihanaa viikkoa teille.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nicola,
      ja kiitos viestistäsi,mukava kuulla että tykkäät lueskella juttujani:)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Eipä se helpolta tunnu tuo teidän elämänne,olis paljon opittavaa meikäläisellekkin.Viime talven aikaan tuli Tv-sarja Norjan talviteistä auraajien maailmasta.Kyllä se onvaativaa tuo isojen kala-ja muittenkin rekkojen kuljettaminen.Ollaan kesällä menty niitä teitä ja on ne huimat tiet ja maisemat.Toivottavasti saatte Joulun viettää yhdessä koko perhe......taas seuraavaan blogiin.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Kippura,
      Juu,Norjan puolella tiet ja maisemat ovat hieman erilaisia kuin täällä kotimaassa.Meiltä on Norjan rajalle vain reilu 70 km.,ja maisema muuttuu melkein heti kun mennään naapurimaan puolelle.:)

      Poista