lauantai 10. helmikuuta 2018

Helmikuun tunnelmia

Helmikuu on jo ehtinyt vaikka mihin asti,enkä minä ole saanut aikaiseksi,tai ei mukamas ole ollut aikaa kirjoitella. 




Tämä kuukausi alkoikin aika kylmänä,kireitä pakkasia jaksoi pitää ihan riittävän kauan. Toivotaan,että tämän talven kovat pakkaset menivät jo menojaan..ja tulisivat jälleen vasta ensi talvena;)







Nyt on ollut muutaman päivän ajan oikein mukavat ulkoiluilmat,ja valoa riittää pitkälle iltapäivään asti. Ihanaa! :) Helmikuinen valo on jo aivan erilaista kuin tammikuun valo,hanget oikein hohtavat auringonsäteistä,aivan kuin pienenpieniä helmiä kimaltelisi hangella.




                              Ja ihanasti aurinko jaksaa jo paistaa tupaan sisällekin!




Viime vuonna tähän aikaan kanaset olivat jo aloittaneet muninnan talvitauon jälkeen,mutta nyt ei vielä ole merkkiäkään muninnan alkamisesta. On ollut sen verran kylmempää kuin vuosi sitten näihin aikoihin. Arvelen,että menee vielä pari viikkoa,niin ehkäpä sitten saamme jälleen omien kanojen munia:) 
Maatiaiskanoilla menee aika yksiin kaamosajan kanssa sulkasato ja munintatauko,eli talven pimein ja kylmin aika on taukoa muninnassa. Hyvin järkevää ja luonnollista! Munintatauon aikana tulee vähemmän leivottua sellaisia leivonnaisia,mihin tarvitsee kananmunia,kun ei kauhean mielellään ostaisi munia kaupasta,vaikka kuinka olisivat luomuja tai vapaita..tai mitä nyt ovatkin. 

Leipomisesta puheenollen,tänään paistui puuhellan uunissa leipää,sitä tulee näin talviaikaan paistettua melko usein:)




              Minä toivottelen oikein ihanaa  tulevaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoille!

3 kommenttia:

  1. Hienosti aurinko pilkistelee puiden raosta, ja jospa ne kanasetkin kohta sen huomaavat ja alkavat munimaan. Kyllä täällä Kainuun rajallakin - 30 oli muutaman päivän, ja muistutti miten kylmää silloin on, ja vielä kun tuuli samaan aikaan. Kyllä oma tekemä ja paistama leipä on herkkua. Oletko kokeillut tehdä ruisleipää juuren avulla? Mukavaa alkavaa viikkoa sinne Turvejärvelle. Miksihän muuten tuo nimi, on järvelle aikoinaan annettu?

    VastaaPoista
  2. Siinäpä olikin vastausta munapähkäilyihini. Kyllä se niin on, että kun on omien kanojen makuun tottunut, niin "kaupan munat" on aika vastenmielisiä. Kun ei paremmasta tiennyt, söi kaupan munia nurisematta.
    Minulla on nyt meneillään sisäinen kamppailu sen asian kanssa, että kovasti tekisi mieli laittaa hautomakone pöhisemään. Koneella haudottujen pikkutipujen liittäminen vanhaan parveen on aina sujunut ilman suurempia ongelmia. Meillä on tällä hetkellä 18 kanaa ja kaksi kukkoa, mutta kanalassa saisi enemmänkin asukkaita olla. Lähinnä mietityttää se muutaman viikon vaihe, kun pikkutiput joutuvat majailemaan häkissä täällä sisätiloissa ja se pikkuinen huone, missä tipuhäkki sitten olisi, on ihan järkyttävän työläs siivota tipujen kanalaan siirtämisen jälkeen. Mutta voi se olla, että kevät ei ole mitään ilman kananpoikia.
    Kiitos taas kivoista kuulumisista! Tekstisi ja kuvasi aina kovasti piristävät mieltä.

    VastaaPoista
  3. Hyötyeläinten hoito on palkitsevaa ja kannattavaa, minulla on ollut viiriäisiä tyhjässä autotallissa joskin siitä on jo aikaa. Mutta kaupunkialueella vaaditaan kesäkanojenkin pitoon oma lupansa, jotenka meillä on sisäkani joka on lastenlapsille alkujaan otettu, kanikin tarvitsisi lajiseuraa mutta sen on tyytyminen kolmen koiran porukkaan kun heinät ja muu sotku on vielä siivottavissa. Leivon myös sämpylöitä ahkeraan itse ja tänään tuli väännettyä pikaporkkanasämpylät leivinjauhetta käyttäen. Mietin pakkasten aikaan että siellä se emäntä turvejärvellä lämmittää eläimille juotavaa, toivotaan ettei enää iske paukkupakkaset ja kohta jo voi vaihtaa vaikka sisäkukille uudet mullat. kiitos terveisistä niitä on antoisaa seurata.

    VastaaPoista