Nyt kun valoa riittää vuorokauden ympäri,ei millään malttaisi mennä nukkumaan vaan mieluusti istuskelisi kuistin rappusilla ja kuuntelisi lintujen yöttömän yön konserttia aamuyön tunneille asti ja vain ihastelisi kaunista keväistä luontoa.
Järvi on vihdoinkin päässyt jääpeitteestään aivan kokonaan,viime päivien kovat tuulet pitivät huolen siitä,että auringon hapristamat jäälautat hajoilivat vähitellen järven pohjoispäähän ja aamuinen melkein myrskylukemissa puhkuva länsituuli rikkoi ja sulatti loputkin jäät kotirantaan.
Eipä ole viime aikoina oikein malttanut istua edes tietokoneen ääreen,ulkona on niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa ja sitten niitä vähemmän mukavia,mutta pakollisia hommia.
Lampaat pääsevät yksi kerrallaan paksusta talviturkistaan,täytyi kahteen kertaan keritä pahimmat villakasat. Huonommat villat ajattelin säästää eristemateriaaliksi ja paremmasta villasta kokeilla(sitten joskus)kehräyttää tai jopa itse kokeilla kehrätä lankaa. Täytyy ensin saada vain reilusti hyvälaatuista villaa talteen.
Ehkäpä kokeilen käyttää lampaanvillaa myös tyynyjen täytteenä,ei se ainakaan huonompaa voi olla kuin muovikuidut;)
Vene on jo laskettu vesille ja ensimmäiset ruokakalat saatu kotirannasta. Voi miten hyvältä tuore kala maistuikaan!:)
Pihapiiri alkaa pikkuhiljaa vihertämään ja aivan pikkiriikkiset hiirenkorvat odottavat lopullista puhkeamistaan.Vielä kun malttaisi odotella tuonne kesäkuun puolelle,ennenkuin uskaltaa istuttaa mitään ulos.Niin monesti on se lapin takatalvi yllättänyt vielä juhannuksenakin,tai eihän se enää yllätä,vaan sitä osaa jo melkein odottaa!;)
Minä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Täällä Turvejärven tilalla on kaksi vanhaa aittaa mäen päällä,ja olenkin aiemmin kirjoittanut oman kirjoituksen nuista aitoista.
Nämä kaunokaiset ovat aikoinaan palvelleet niin ruokavarastoina kuin vaateiden säilytyspaikkana.
Meidän aikanamme aitat ovat olleet kotieläinten ruokavarastoina,niihin on laitettu säilöön kesän aikana tehdyt lehdekset ja kuivaheinät.
Tässä muutama viikko sitten mäellä kahvia juodessani ja aittoja katsellessani mietin,että miksei pienempi aitta voisi kesällä toimittaa nukkuma-aitan virkaa..kuiten täällä käy kesävieraita ja torpassa ei tilaa ole aivan mahdottomasti,niin aitasta saisi kesän ajaksi yhden huoneen lisää:) Olipa hyvä ajatus! Kas,kun ei oltu aiemmin hoksattu!..
Ajattelimme,että laitamme aitan kuntoon sitten myöhemmin keväällä kunhan ilmat alkavat kunnolla lämpenemään ja lumet sulavat..,vaan arvatkaapa vain, kun asiasta mainittiin tytöille,niin hehän olivat valmiit siivoamaan aitan ja kantamaan patjat sunmuut tarvittavat tykötarpeet heti,eikä "sitten joskus";)
No,mikäs siinä,viime kesän kerput siirrettiin toiseen aittaan ja enimmät heinät lakaistiin lattialta,ja pyydettiin vielä aitanhaltijalta lupa muuttaa aitta kesähuoneeksi, kannoimme varastosta tarvittavat huonekalut mäelle ja muutaman tunnin urakan jälkeen aitta sai uuden elämän kesäaittana:)
Tytöt ovat jo kokeilleet aitan mahdollisuuksia niin läksyjentekopaikkana kuin eväsretkellä. On sinne kannettu makuupussitkin ja ehkäpä tällä viikolla saavat yöpyä aitassa jos haluavat. :)
Ja saatanpa minäkin joku kesäyö mennä aittaan kuuntelemaan kesän ääniä:)
Ja mikä parasta,mitään ei tarvinut ostaa tai hankkia,vaan kaikki tarpeellinen löytyi omasta takaa! No,ehkäpä kunnollinen sääskisuoja vielä täytyy jostakin keksiä;)
Minä toivottelen mukavaa toukokuista tiistaita kaikille lukijoille ja lähden mäelle aitan edustalle nauttimaan päiväkahvit! :)
Toukokuu on aluillaan,ja kevät tekee tuloaan oikein vauhdilla,ihanaa! Kyllä tätä onkin odoteltu. Tosin, nyt kun katson ulos ikkunasta,on maa peittynyt valkeaan. Aamulla oli niin soma auringonpaiste,ja pikkuhiljaa auennut sula houkutteli kotirantaan joutsenia ja metsähanhia.
Miten ihanalta tuntuukaan talven hiljaisuuden jälkeen jäänreunalta kaikuvat lintujen äänet!
Eikä tarvitse lähteä omalta kotipihaltaan bongailemaan lintuja,vaan parhaimmassa tapauksessa voi aamukahvia hörppiessään katsella tuvan ikkunasta lintujen touhuja kotirannassa. Sanonkin,että meillä on oma "piilokoju",josta voimme tarkkailla luonnon tapahtumia:)
Ikkunalaudalla on kiikarit ja lintukirjat aina valmiina.
Onpahan joskus meinannut mennä aamukahvit väärään kurkkuun,huomatessaan ahman katselevan niemen nokasta,ei sellaista pääse kovin usein kokemaan omilta kotirappusilta...tai kohdatessa sarvipöllön terävän ja viisaan katseen tai vanhan merikotkan istumassa kotipihan männynlatvassa ja tarkkailevan ympäristöään.
Vapun aikoihin nähtiin oikea kevääntuoja,nimittäin iloisesti hyppelevä västäräkki navetan katolla,ja toissapäivänä haarapääsky tekemässä huikeita lentonäytöksiään:)
..Mitenkäs se vanha loru menikään"västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään",no ehkäpä en vielä kuiten arvaa laittaa pottuja maahan;) Vasta sitten juhannuksena!
Toivon,että nämä kotiympäristössä koetut luontokokemukset jättävät lapsiinkin pienen kipinän,joka säilyisi läpi elämän.♥️
Pikkuinen koiralapsikin on päässyt ulos tutkimaan ja haistelemaan kevään hajuja,ja voi sitä intoa millä juostaan,lyhyistä töppösistä huolimatta!:)
Jäätelökausikin on jo avattu,ja hiihtokausi päätetty;)
♥️ Aurinkoisia toukokuun päiviä kaikille!♥️
Tämä aihe tuntuu nousevan useasti kirjoituksissani esille,nimittäin kohtuullisuus. Mitä se itse kullekin tarkoittaa ja merkitsee. Joillekin sanasta kohtuullisuus saattaa tulla mieleen vaikkapa nuukailu tai jopa kurjuus..
Kohtuullisuus ja kiitollisuus,kaksi kaunista sanaa,jotka kuvaavat hyvin nykyistä elämänasennettani ja suhtautumista pieniin arkisiin asioihin.
Tähän sopisi hyvin esimerkiksi puhdas vesi,jota meillä (vielä)täällä kotosuomessa riittää,meillä on koko maa täynnä pieniä ja suuria järviä,jokia,puroja..ja varsinkin täällä pohjoisessa vesi on monin paikoin niin puhdasta,että sitä voi huoletta juoda. Ajatelkaa,miten etuoikeutettuja olemmekaan! Meilläkin tuossa pikkuinen metsäjärvi,josta voimme hakea puhdasta juomavettä:)Yksi suuri kiitollisuuden aihe myös♡
Mutta vaikka meillä täällä Suomessa vettä riittää yllinkyllin,niin ei kai sen silti tarvitse tarkoittaa ylenmääräistä tuhlaamista,sitä että lasketaan suihkusta kerralla satoja litroja lämmintä vettä;) Ja minä olen itse aikoinaan ollut aivan kauhea tuhluri! ..Melkein jo hävettää ihan,kun muistelee!
Nyt kun melkein kaiken käyttö-ja juomaveden joutuu,(tai saa) kantaa,niin sitä vähitellen pakostakin huomaa että aika vähällä vesimäärällä tulee oikein hyvin toimeen. Ja etenkin,kun kaikki likavedetkin on vielä kannettava pihalle kompostin taakse.
Ja jos mielii ja tarvitsee lämmintä vettä,on se ensin lämmitettävä,joko hellalla tai vesipadassa. Hellan päällä isossa kattilassa vesi pysyy mukavan lämpöisenä pitkään.
En ole sen kummemmin laskenut vedenkulutustamme,mutta näin äkkiseltään arvioisin keittiöhommiin kuluvan parikymmentä litraa vettä,eli kaksi sankollista päivässä. Ja jos sattuu tiskauspäivä,niin silloin varmaan 3 ämpärillistä.
Kotieläimille tarvitsee päivittäin jo useamman sangollisen,suurin vedenjuoja on lehmä,vaikkei vielä ole edes lypsyssä. Lampaat eivät itse asiassa juo kovin paljon,paitsi kovilla pakkasilla lämmin vesi maistuu.
Ja saunapäivä tieten sitten erikseen,ja pyykinpesu,joka talviaikaan suoritetaan saunapäivänä ja silloinkin pestään vain kaikki pakolliset pyykit.. Ei ainakaan toistaiseksi ole tyttöjen tarvinut mennä kouluun likaisilla vaatteilla;)
Isommat lakanapyykit oddottelevat kevättä ja raitista ulkoilmaa kuivaamaan:)
Ja nyt onkin jo jonkin aikaa ollut aivan mukavat pyykinkuivatusilmat.
Miten sitä osaakaan talven jälkeen nauttia siitä,kun voi ottaa pulsaattorin käyttöön,eikä tarvitse pestä nyrkkipyykkiä. Pyykinpeseminen tuntuu suorastaan mukavalta ja helpolta;)
Kaipa sekin on jonkinlaista kohtuullisuutta,kun asumisneliöitä ei ole kovin paljoa. Meidän kuusihenkinen perheemme mahtuu aivan hyvin 55 neliön torppaan;kylmä porstua,tupakeittiö,makuualkovi sekä kaksi kammaria. Ainakin toistaiseksi olemme pärjänneet aivan hyvin. Ja mikä tärkeintä ja parasta,kuistilta aukeaa aivan mahdottoman suuri olohuone,josta ei tila lopu kesken;)
Luulen,että tämä sama neliömäärä vaikkapa kerrostaloasunnossa,alkaisi ahdistamaan,mutta täällä tilaa ja kotia on myös ympäröivä luonto.
Ja sähkönkulutus on yksi asia,missä olemme yrittäneet olla kohtuullisia,vaikka se näillä nykyisillä sähkönsiirtohinnoilla on miltei mahdotonta. Ainoa kodinkone keittiössä on kahvinkeitin ja kaapista löytyy sähkövatkain. Torpassa on pakastin mutta ei jääkaappia. Valaistus ja pakastin,sekä talvisin käytössä oleva patteri ovat suurimmat sähkönkuluttajat. Tavoitteena olisi olla joskus omavarainen sähkön suhteen..mutta siihen saattaa mennä vielä jokunen vuosi..
Olemme nyt tehneet sellaisen kohtuullisen päätöksen,että meillä on auto käytössä vain puolisen vuotta,eli toukokuulta lokakuun loppuun.Talviaika järjestetään niin,että pärjäämme julkisilla ja mahdollisesti joskus vuokraamme autoa tarvittaessa. Haluankin tässä yhteydessä esittää kiitokset kaikille heille,jotka ovat lainanneet kulkuvälinettään kuluvan talven aikana,kiitos!:)
Ensi talvi täytyy suunnitella hieman paremmin ja kaikki isommat hankinnat tehdään ennen kuin lumet satavat maahan. Lokakuun loppuun mennessä täytyy olla eläinten heinät,mahdolliset rakennustarvikkeet,polttopuut ym.tuotuna kotipihalle.
..Mutta,onneksi nyt on vasta toukokuu tuloillaan!
Tästä kohtuullisuudesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon,ja luulenkin että palaan aiheeseen tuonnempana.
..ja vielä sellainen huomautus,että joskus kyllä saattaa hieman nyppiä esimerkiksi vesien kantaminen tai kuravaatteiden peseminen,mutta ne hetket ovat onneksi vain ohimeneviä,ja useimmiten tästä kaikesta nauttii. Halusin vain huomauttaa,ettei tämä kohtuullinen elämä aina niin ruusuista ole vaan aika työntäyteistä ja niitä piikkejäkin niissä ruusuissa on toisinaan;)
Minä toivottelen kaikille kohtuullista vappua ja alkavaa toukokuuta!:)
Tämä kevättalven aika on kyllä aivan ihanaa aikaa! Valoa riittää melkein kellon ympäri,ja pari viikkoa vielä,niin ei tule pimeää öisinkään,vaan alkaa pohjoisen valoisat yöt.
Jos kaamosaika on sitä hämärää aikaa ja päivä tuntuu loppuvan kesken,ennen kuin on edes alkanutkaan,niin tämä kevättalven aika puolestaan oikein tulvii valoa,ja päivä jatkuu pitkälle iltaan.
Ja suurin arkinen asia mistä huomaa että kevät on saapunut,on se kun ei heti herättyään tarvitse laitella tulia puuhellaan,vaan voi keittää vaikkapa kahvit ja käydä ruokkimassa eläimet ja vasta sen jälkeen laitella tulet uuniin kaikessa rauhassa.
Ylipäätänsä tähän kevääseen kuuluu sellainen "huoleton"olo talven jälkeen,kun ei ole enää kovin kylmää ja pimeää. Voi hieman huokaista helpotuksesta! Ja ihastuksesta! Ja vaikka nuuhkia kevään tuoksuja iltamyöhäisellä samalla kun käy viemässä iltaheinät eläimille,ilman otsalamppua! Niitä tarvitaan taas vasta syksyn pimeiden tultua,siihen saakka saavat roikkua eteisen naulakossa;)
Lunta vielä riittää aivan nokko.Öisin on ollut pakkasia,ja lumien sulaminen on ollut hidasta,mikä on ihan hyvä asia.
Tänään oli oikein mukavan lämmin ja tuuleton päivä,joten päästimme eläimet ulos hankeen kahlailemaan. Omena raasu ei päässyt kunnolla hyppelemään ja juoksentelemaan kun pehmeä hanki hieman hidasti menoa. No,jokunen aika vielä,niin menoa ei hanki hidasta!
Eläimistä puheenollen,tilalla on taas yksi uusi eläin lisää. Omena sai kauan odotetun sulhasen,Olaf-sonnipoika muuti meille viikonlopun aikana ja totuttelee nyt uuteen kotiinsa.
Olaf on vielä nuorukainen ja pääsevät Omenan kanssa vasta myöhemmin kesällä samoille kesälaitumille.
Keväiset terveiset kaikille lukijoille täältä Turvejärveltä!
Viimeiset pakastetut,itsepyydetyt kalat syötiin maaliskuun alkupuolella.Isot siiat savustettiin nuotiolla ja makoisalta maistuivat.
On se vaan kumma,että aina kevään edetessä alkaa tehdä mieli tuoretta kalaa,vaikkapa paistettuja ahvenfileitä tai kalasoppaa vasta pyydetystä siiasta,nam!:)..ja sitten syksyllä kun on koko kesän syönyt tuoretta kotijärvestä pyydettyä kalaa,niin alkaa jo tuntumaan siltä "että voishan sitä jotain muutakin välillä syödä";)
Meidän perheessä kotitarvekalastuksella on merkkittävä rooli ruuanhankinnan suhteen. Heti kun jäät lähtevät järvestä,niin uitamme ensimmäiset verkot kotirantaan. Ja veden hieman lämmettyä viemme jokusen katiskan pyytämään ahvenia. Niitä sitten toivonmukaan saadaan syödä pitkin kesää. Todellista lähiruokaa! Ja vieläpä puhdasta ja terveellistä:)
Tuoreen kalan toivossa isäntä ja lapset uittivat verkon jään alle muutama viikko sitten.Kovin hiljaista on vielä juomuksilla ollut.Taitaa olla liian kylmä kaloillakin.Eiköhän tämä kevään edistyminen ja lisääntyvä valo saa pian kalatkin liikkumaan. Toivotaan niin!
Sen verran ollaan sentään päästy tuoreen kalan makuun,kun pilkillä on saatu pikkuisia ahvenia..niitä saakin tällä porukalla olla melkoinen saalis,jotta kaikille riittää syötävää:)
Ja kun siellä talviverkoilla oli vielä niin kovin hiljaista,ajatteli isäntä pelata varman päälle ja laittoivat lasten kanssa muutaman iskukoukun hauelle. Eipä ehtinyt kuin selkänsä kääntää,niin oli hauki käynyt pyydykseen. Kiitos Ahdille ja ahkerille kalastajille!:)
Hyviin kalastustapoihin kuuluu saaliin,eli kalan kunnioittaminen siten,että heti kun kala on irroitettu pyydyksestä,tainnutetaan kala ja lasketaan veret. Ja sitäpaitsi,kala säilyy parempana pitempään,varsinkin kesähelteillä,kun veret on laskettu mahdollisimman nopeasti.
Jos huomenna säänhaltijat suosivat,niin taidamme lähteä pilkkiretkelle koko perhe. josko vaikka saataisiin ruokapöytään paistettuja ahvenia:)
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Varmasti kaikki joilla on kotieläimiä ja lemmikkieläimiä,tietävät että eläimistä on valtavasti iloa,mutta myös huolta ja suruakin.
Monet naurut ja ilonhetket on koettu täälläkin seuratessa eläinten touhuja,ja välillä taas suru ja huoli valtaavat torpan ja mielen,kun joku eläimistä vaikkapa sairastuu.
Viikko sitten,kiirastorstaina meille muutti uusi perheenjäsen,joka on oikea ilopilleri ja hyvänmielen tuoja,pikkuinen koiranpentu Martta. ♥️
Martan matka Turvejärvelle alkoi Tervolasta kohti Rovaniemeä,ja sieltä bussikyydillä Ivaloon,ja loput reilu 110 km. auton kyydillä. Hyvin oli pikkuisen matka mennyt.
Kiitos vielä huolenpitäjille turvallisesta matkasta!
Nyt on sitten totuttelemista kaikilla perheenjäsenillä uuteen tulokkaaseen,niin ihmisillä kuin eläimillä. Ja tietenkin pikkukoiralla riittää ihmeteltävää ja haisteltavaa uudessa kodissaan.
Mutta eiköhän ajan kanssa kaikki löydä oman paikkansa,kunhan on kunnolla tutusteltu,puolin ja toisin.
Martta on ensimmäinen meidän perheemme "seurakoira". Kaikki perheen aiemmat ja nykyiset koirat ovat enemmän tai vähemmän paimenkoiria.
Martta on kolmas koiranpentu tässä talossa. Nappi ja Luna ovat kasvaneet pennuista asti meillä ja Martan touhut tuovat muistoja Napin ja Lunan hurjista pentuajoista;)
No,eipähän ainakaan käy aika pitkäksi ja touhua riittää!
Martta tuntuu oppivan nopeasti uusia asioita vaikka on vasta parin kuukauden ikäinen.
Pääsiäisloma meni tytöillä Martan kanssa touhutessa ja temppuja opettaessa:)
Kevättalvi on sopiva aika pentukoiran kanssa harjoitella ulkoilua ja pisulla käymistä,jonka Martta osaa jo aika mukavasti. Oikeastaan on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni,jotta viitsii tarpeeksi usein viedä pikkuisen ulos.
Jos on iloa,niin välillä on niitä huoliakin eläinten kanssa. Meidän Ruusu-kana oli eilen kovin apean oloinen,eikä oikein jaksanut syödä ja juoda. Päätin ottaa Ruusun yöksi sisälle tupaan ja tarjosin lämmintä hunajavettä sekä herkkuja.
Aamulla olikin tilanne jo toinen,Ruusu jaksoi jo syödä normaalisti ja kotkotustakin alkoi kuulua,huh! Ehdin jo huolestua. Meille jokainen kana on tärkeä,ja ehkäpä tosiaan ensi kesänä yritämme saada jokusen kanan tai nuorikon lisää kanaparveen.
Ensi yöksi Ruusu pääsee takaisin kanalaan muiden seuraan.
Tässä torpassa on hoidettu ja syötetty ihmislapsien lisäksi jokunen eläinlapsikin. Vuohien kilejä ja lampaan karitsakin on saanut ensihoivaa tuvan lämmössä. Ja joskus on kasvatettu kanantipuja lämpölampun alla pikkuhuoneessa,mutta se olikin aika pölyistä puuhaa,joten jatkossa täytyy mahdolliset haudontahommat suunnitella toisella tavalla.
Lapset oppivat,että eläimistä on myös vastuuta ja joskus täytyy tehdä päätöksiä,jottei eläin turhaan kärsi. Niinhän se elämässä menee,suruja ja iloja vuorotellen..ja toivottavasti kuiten enmmän niitä iloja!♥️
Minä toivottelen iloja jokaisen loppuviikkoon!
