Nyt kyllä taitaa olla jo melkein kevät,kun kanaset vihdoinkin aloittivat munintansa pitkän tauon jälkeen! Ihanaa!:)
Aamusella kuului kanalasta iloista Jussi-kukon kiekumista,mitä en ole kuullut aikoihin,ja siitä päättelin että kyllä ne kanaset pian alkavat taas munimaan,ja niin vain yläpesään oli ilmestynyt kaunis,vaaleanruskea muna. Iso ilo yhdestä munasta! :)..vaan ehkäpä munia alkaa pian ilmestymään enemmänkin. Taitaa olla meidän Marja-kana,joka oli pyöräyttänyt ekan munasen.
❤
Saattaa siis olla,että viikonloppuna saamme pitkästä aikaa omien kanojen munista leivottua kakkua♡
❤
Minä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Viime viikolla tuli ikävä muistutus siitä että jos ja kun jotakin ikävää sattuu,niin pitkä on matka tohtorin vastaanotolle.
Tottakai asia on tiedossa ja sitä aina välillä miettii,että kuinka toimitaan erilaisissa "hätätilanteissa". No,onneksi nyt ei sentään ollut mikään suuri hätä kyseessä,vaan pikku Nöpönen oli saanut varpaaseen syvän haavauman,jonka ilmeisesti oli aiheuttanut sukkahousuissa ollut puuvillalanka,joka oli kietoutunut varpaan ympärille tiukasti ja aiheuttanut turvotusta ja haavan.
Katsoimme kuitenkin paremmaksi ottaa varman päälle ja lähteä näyttämään haavaa päivystykseen,Ivaloon 110 km. päähän,siellä on lähin päivystys.
Soitin vielä etukäteen ja varmistin,että lääkäri on paikalla.
Muun porukan pilkkiretki läheisellä pikkujärvellä sai yllättäen toisenlaisen käänteen,kun soitin retkeläisiet kotiin ja kerroin tilanteen.
Ei auttanut muu kuin pakata pikkuinen kelkan rekeen ja hurauttaa tien varteen,ja sieltä isoveljen autokyydillä Ivaloon. Isosisko lähti mukaan pitämään seuraa ja muut siskot jäivät isän kanssa kotiin. Kotiin jäi myös juuri liinan alle nousemaan tehty leipätaikina..pyyhin enimmät taikinat sormista ja pikainen vaateiden vaihto ja menoksi!
Siinä matkalla mietin,että miten yhtäkkiä päivä voikin saada aivan toisenlaisen käänteen,vaikkei nyt tällä kertaa ollut onneksi mitään vakavampaa!
Näitä samoja ajatuksia kävin läpi melko lailla kaksi vuotta sitten,kun odotin viimeisilläni Nöpöstä ja lähimpään synnytyssairaalaan,Rovaniemelle on reilu 400 km. Sitä tietenkin toivoi ja ajatteli,että kaikki menee hyvin,mutta aina välillä,varsinkin iltaisin tuli mieleen"että mitä jos tuleekin yhtäkkinen lähtö",mitä sitten..No,onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin,ja lähdin odottelemaan tulevaa synnytystä Rovaniemelle viisi päivää ennen laskettua aikaa.
Ei kyllä yhtään olisi haluttanut lähteä kotoa ja jättää muuta perhettä ja kotieläimiä..
Ei sitä oikeastaan voi tehdä muuta kuin tiedostaa asian, ja jos vain mahdollista,niin pienentää riskejä isompaan onnettomuuteen,esim. yksin eläinten kanssa touhutessa tai puita tehdessä.
Ainahan voi sattua mitä tahansa ja melkein missä tahansa,vaikkapa kekellä kaupunkia sairaalan vieressä! Jos näitä asioita alkaa liikaa miettimään ja pelkäämään,niin eihän elämästä silloin tulisi yhtään mitään. Ja kaikesta huolimatta,voisin edelleen kuvitella asuvani oikeasti syrjässä,tiettömän taipaleen takana;)
Ja suurin asia on varmasti luottamus siihen, että meillä taitaa kuitenkin olla hyvät suojelijat,kiitos!♡
Ai niin,pikku potilas sai lääkäriltä ohjeet jalkakylpyihin ja tuubin antibioottisalvaa,jotka ovat jo auttaneet. Ja oli sillä lääkärireissulla toinenkin tarkoitus,tapasin nimittäin päivystyksessä aivan hurmaavan vanhan naisen,joka oli pyöratuolissa ja mieluusti seurasi Nöpösen touhuja ja halusi hetken pitää pikkuista kädestä♡
Minua niin jäi vaivaamaan naisen hyväntuulinen olemus,enkä huomannut silloin kysyä hänen nimeään,mutta ajattelin yrittää selvittää asian ja lähettää hänelle postia vanhaintaloon♡
❤ Turvallista viikkoa kaikille!❤
Hei vaan,niin se meni talvilomaviikkokin,että hujahti!
Talvi ei vielä ole hellittänyt otettaan,vaan viime viikolla oli oikein kirpeitä pakkaspäiviä ja öisin pakkanen kiristyi reiluun -30,parina yönä oli melkein -36,hyi!
..Saisihan se Neiti Kevät jo pikkuhiljaa saapua tännekin pohjoisen perukoille:)
Käytiin keräämässä ensimmäiset pajunoksat rantapajukosta ja koristelin ne riekonsulilla.
Tänä vuonna ei kaupasta osteta värjättyjä höyheniä,vaan ajattelin että koristelemme oksat löytämillämme kauniilla lintujen sulilla ja höyhenillä sekä omien kanojen höyhenillä♥
Olikin muuten erikoista,että jo näin aikaisin talvella pajunkissat olivat nupuillaan!
Kanalassa on vielä aika hiljaista,varmaan tämä kylmä talvi on lykännyt kanojen munintaa.Pieni toivo on kuitenkin että pian alkaisivat munimaan,sillä pesään oli ilmaantunut sellainen mukava kuoppa:)
Oli sen verran kylmä viikko,että eläimetkin viettivät enimmän osan sisätiloissa,tuvan lämmössä.
Siitäkin huomaa että kevät jo koputtelee nurkan takana,kun mielessä alkavat pyörimään ensi kesän istutushommat,että mitähän sitä laittaisi ruukkuihin itämään,yrttejä ainakin!
En ole mikään viherpeukalo,mutta joka vuosi sitä oppii aina jotain uutta ja meidän kotitarveviljely on melko pienimuotoista. Pottumaakin on melko pikkiriikkinen!
Muutenkin,tämä paikka asettaa haasteita,eikä vähiten usein vierailevan hallan takia.Monet sadot on menetetty keskellä kesää yllättävien yöpakkasten takia tai aikaisin syksyllä hiipivän hallan vuoksi.
Olemmekin päätyneet siihen,että kasvatamme täällä tilalla vain sellaisia lajeja,jotka luonnostaan pärjäävät ja kasvavat arktisissa olosuhteissa:)
Toki,jossakin vaiheessa pieni kasvihuonekin olisi ihan kätevä. Mutta nyt tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista muutakin puuhaa,että meidän kotitarveviljelykset tulevat "siinä sivussa".
Ja sitäpaitsi tykkään sellaisesta luonnontilallisesta pihapiiristä,jossa luonnonkukat saavat kukkia ja jossakin myös"rikkaruohotkin" kasvaa! ♥..tai sitten olen vain liian laiska!;)
Ja näitä luonnon omia "rikkaruohoja" täällä onneksi riittää! Nokkonen on lisääntynyt aivan valtavasti.Silloin kun muutimme tänne,ei täällä näkynyt nokkosen nokkosta,mutta nyt saa aikaisin keväällä kerätä pienet nokkosenversot kuivattaviksi.
Ja vaikka mitä muita luonnonyrttejä löytyy aivan omasta pihapiiristä,kanervaa,siankärsämöä,valkoapilankukkia,mesimarjaa,mustikkaa,
mesiangervoa ja vaikka mitä!
No,eiköhän se kevät sieltä tule,niin kuin aina ennenkin! Ehkäpä jo ensi viikolla voisi tilata ekat yrttien siemenet..
♥Oikein ihanaa kevättalvista viikkoa kaikille lukijoille!♥
Niin kuin moni blogin lukija on varmasti huomannut kuvia katsellessaan,että tässä torpassa ei juuri valkoisia hohtavia pintoja näy,niitä kun ei ole. Ainoa mikä hohtaa valkoisena,on keväinen lumihanki! Täällä vallitsee enemmänkin sellainen peppi pitkätossun iloinen sekamelska:)
En tiedä miksi minua niin kovin viehättää sellainen hieman rosoinen ja elämää nähnyt tyyli,oli kyseessä sitten jokin huonekalu,esine tai talo.
Minun sydän oikein sykähtää katsellessani esimerkiksi vanhoja karjalaistaloja,niiden kuluneet ikkunanpielet,vähän vinksallaan olevat rappuset,auringon ja sateen kuluttama ja haalistunut mutta niin kaunis hirsipinta. Ja entäpä ne kaikki kukkakuvioiset tapetit ja pöytäliinat.,tuulessa lepattavat pitsiverhot,ja hieman kolhiintuneet emaliastiat! Ruusuja siellä ja täällä! Jotain niin kaunista ja elämänmakuista :)
Jokaisella kolhulla tarina kerrottavanaan..jokainen painallus ja jälki lattiassa,pöydän pinnassa,kaikki ne kuuluvat elämään ja saavat näkyä,ainakin tässä torpassa.
❤
❤Oikein hyvää alkanutta maaliskuuta kaikille lukijoille!❤
Ihanaa pitkästä aikaa kirjoitella tänne! Nyt tulikin pitkä tauko blogipäivityksiin. Jos kerran kanat pitivät munintataukonsa,niin minulla taisi olla blogitauko;)
Haluaisin kovasti jotenkin uudistaa tätä blogia ja sen ulkoasua,mutta minä onneton olen aivan tunari näissä asioissa,ideoita olisi vaikka kuinka paljon,mutta toteutus on sitten aivan jotain muuta..,pitäisi varmasti hieman enemmän paneutua tietokoneiden sielunelämään ja kuvankäsittelyyn ja blogin työkaluihin..,mutta kun ei taida kärsivällisyys ja mielenkiinto riittää. Olen aina ollut hieman vastentahtoinen kaikenlaisia koneita ja vempaimia kohtaan,ja sitten kun tulee jotain ongelmia niin olen aivan sormet suussa ihmettelemässä"että mitäs nyt pitäisi tehdä!"
Tämä tietokonekin jolla kirjoittelen tätä blogia,on varmaan jo melkein antiikkia!;)..toivon,että kone kestää vielä jokusen vuoden,ettei tarvitsisi taas opetella yhteiseloa uuden koneen kanssa. Tuttu ja turvallinen sen olla pitää! ..tai sitten minä olen itse ihan antiikkia! :)
Arki on kulkenut hieman normaalista poiketen,sillä isäntä on elämänsä ensimmäisellä sairaslomalla(lomalla,kaikkea muuta!) Ei kai pientilalla voi koskaan olla lomalla,aina on jotain pientä tai vähän suurempaa tekemistä ja laittamista.
Mutta niin se vain toinen käsi päätti,ettei rekan rattiin ole vähään aikaan menemistä,ja nyt sitten katsotaan tekeekö "lepo" hyvää vai huonoa.
Mutta sentään jotain hyvää pienestä tauosta on ollut,nyt isännällä on ollut aikaa kirjoittaa. Ja niinkuin olen tainnut joskus mainita,on meillä ollut haaveena ja suunnitelmissa että joskus voisimme molemmat työskennellä täällä tilalla,ja kirjailijan ammatti on yksi( hyvä?) toimeentulon lähde,ja juuri talviaika on omiaan kirjoittamiseen,sillä kesä on kaikkea muuta touhua täynnä.
Tämä kulunut helmikuu hipsi vähän kuin ohimennen,ja huomenna on jo maaliskuun ensimmäinen päivä. Ensimmäinen kevättalvikuukausi! Ihanaa! :)
Ja ensi viikko on Lapin lapsilla talvilomaviikko. Meillä ei ole mitään ihmeempiä lomasuunnitelimia,ulkoillaan ja nautitaan keväthangista,ehkä tehdään tulet kotiniemeen ja kahvistellaan ja paistetaan makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla:)
Minä toivotan oikein ihanaa ja aurinkoista maaliskuun alkua kaikille lukijoille ja kiitos kun olette jaksaneet käydä kurkistelemassa ja lueskelemassa! ♡
Helmikuu on jo ehtinyt vaikka mihin asti,enkä minä ole saanut aikaiseksi,tai ei mukamas ole ollut aikaa kirjoitella.
Tämä kuukausi alkoikin aika kylmänä,kireitä pakkasia jaksoi pitää ihan riittävän kauan. Toivotaan,että tämän talven kovat pakkaset menivät jo menojaan..ja tulisivat jälleen vasta ensi talvena;)
Nyt on ollut muutaman päivän ajan oikein mukavat ulkoiluilmat,ja valoa riittää pitkälle iltapäivään asti. Ihanaa! :) Helmikuinen valo on jo aivan erilaista kuin tammikuun valo,hanget oikein hohtavat auringonsäteistä,aivan kuin pienenpieniä helmiä kimaltelisi hangella.
Ja ihanasti aurinko jaksaa jo paistaa tupaan sisällekin!
Viime vuonna tähän aikaan kanaset olivat jo aloittaneet muninnan talvitauon jälkeen,mutta nyt ei vielä ole merkkiäkään muninnan alkamisesta. On ollut sen verran kylmempää kuin vuosi sitten näihin aikoihin. Arvelen,että menee vielä pari viikkoa,niin ehkäpä sitten saamme jälleen omien kanojen munia:)
Maatiaiskanoilla menee aika yksiin kaamosajan kanssa sulkasato ja munintatauko,eli talven pimein ja kylmin aika on taukoa muninnassa. Hyvin järkevää ja luonnollista! Munintatauon aikana tulee vähemmän leivottua sellaisia leivonnaisia,mihin tarvitsee kananmunia,kun ei kauhean mielellään ostaisi munia kaupasta,vaikka kuinka olisivat luomuja tai vapaita..tai mitä nyt ovatkin.
Leipomisesta puheenollen,tänään paistui puuhellan uunissa leipää,sitä tulee näin talviaikaan paistettua melko usein:)
Minä toivottelen oikein ihanaa tulevaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoille!
On se vain tuo aurinko aikamoinen piristys,tänäänkin niin ihanasti lämmitti mieltä ja sai jo melkein unohtamaan viime päivien ikävät uutiset ratahankkeesta.
Palailen varmasti asian tiimoilta kertoilemaan tänne blogiin..toivottavasti sitten hyviä uutisia!
Pakkasta on jaksanut pitää jo useamman päivän ajan,eikä taida ihan lähipäiville kovin lauhaa olla lupeissa..mutta nautitaan nyt näistä huikaisevan kauniista talvipäivistä!
Tänään sentään hetkeksi lauhtui sen verran,että kävimme pienen retken tässä kotitilan laitamilla katselemassa mitä näkyy..,ja arvatkaapa vain,aurinkohan se hehkui Pyhävaaran takana,niin että silmiä melkein häikäisi:)
Aurinkoa ihmettelemässä
Minä toivottelenkin oikein aurinkoista loppuviikkoa kaikille lukijoille,ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista viesteistänne,olette ihania!♡
