Aivan kuin ihan vasta olisin aloittanut blogin pitämisen,vaikka kohta tulee kuluneeksi jo kolme vuotta siitä kun aloin kirjoitella kuulumisia täältä Turvejärveltä.
Paljon on tapahtunut tämän kolmen vuoden aikana,mutta taas toisaalta tuntuu siltä että perusarki sujuu tasaisen verkkaisesti tuttuun tapaan ja ne samat arkiaskareet ja tilan työt menevät vuodenkierron mukaan. Suuren osan päivästä vie varsinkin näin talviaikaan,puuhuolto,sekä kotieläinten ruokinta ja vesien kantaminen,eläimille ja tupaan.
Suurin muutos meidän perheessä ja arjessa on isännän,Jannen sairastuminen vakavaan sairauteen. Hänellä todettiin vuosi sitten syksyllä etenevä lihasrappeumasairaus,als,johon ei ole parantavaa hoitoa eikä sairauden etenemistä voi etukäteen tietää.
Nyt todellakin eletään päivä kerrallaan.
Meillä oli ja on edelleenkin paljon ajatuksia ja suunnitelmia tämän Turvejärven tilan suhteen,mitä haluaisimme tehdä täällä ja mistä olisi mahdollista hankkia toimeentuloa.
Kaikki,joiden perhettä vakava sairastuminen on kohdannut,tietävät että kaiken muun lisäksi myös niinkin ikävä ja maallinen asia kuin taloudellinen tilanne muuttuu,ja usein huonompaan suuntaan,niin myös meillä.Eli,minäkin yritän nyt miettiä erilaisia mahdollisuuksia ansaita toimeentuoloa täältä tilalta käsin. Nyt tietenkin ihan käytännön syistä melkein kaikki minun aikani ja energiani menee tilan arkiaskareiden tekemiseen ja Jannen auttamiseen,mutta uskon ja jaksan suunnitella tulevaa,kaikesta huolimatta♡
Toivoisin,että jonakin päivänä tämä Turvejärven tila voisi tarjota hyvää mieltä ja rauhallista ilmapiiriä sitä etsiville ja kaipaaville.Ehkäpä jotain muutaman päivän lammaspaimenpäiviä,ja kesäisin avoinna oleva kotieläinpiha ja kesäkahvila Mummolan tunnelmaa.
Uskon siihen,että tällä paikalla ja tilalla itsellään on jo mahdollisuuksia vaikka mihin,minun vain tarvitsee itse löytää ne mahdollisuudet♡
Tämän blogin pitäminen ja tänne kirjoittaminen on ollut hyvää myös itselleni,vähän sellaista päiväkirjan pitämistä jota voi selata taaksepäin ja muistella ja sellaisena tämän blogin haluan pitää jatkossakin.
Ja enemmän kuitenkin kuvapainotteisena,vähän sellaista kuvapäiväkirjaa.
Minut löytää nykyään myös sosiaalista mediasta,facebookista,jonne olen ajattellut tehdä Turvejärven tilalle omat sivut,joilla ilmoitan esimerkiksi tapahtumista tai myytävistä tuotteista.Onhan se nykypäivää ja kaipa minunkin täytyy sellaiseen totutella,jos meinaan jotakin toimeentuloakin hankkia tulevaisuudessa täältä tilalta käsin.
Kiitos kaikille teille ihanat blogini lukijat,on ollut mukavaa huomata että olette pysyneet mukana vuodesta toiseen!Kiitos!♡
Täällä Turvejärvellä aletaan pikkuhiljaa valmistautua joulun odotukseen,ja laittelen teille kuulumisia ja kuvia kaamoksen ihanasta hämärästä.
Kuvista puheenollen,nuo pari ilmakuvaa on ottanut Mika Mäkeläinen.Niistä näkee minusta hyvin,että melkein erämaan laitamilla asutaan,minulle aukeaa koko maailma omalta kotipihaltani♡
Minä toivottelen kaikille lukijoille hyvää alkavaa viikonloppua!♥️
Turvejärven tilan emäntä, Katja
Näin Pyhäinpäivän aikaan on hyvä ja sopiva hetki kirjoitella asiasta,joka on tärkeää ja luonnollinen osa jokapäiväistä arkea täällä vanhalla tilalla asuessa .
Ajattelen niin että me ihmiset olemme vain yksi osa tätä suurta kokonaisuutta,johon kuulumme ja joka meitä ympäröi,olemme osa luontoa,aivan kuin eläimet ja puut ja kasvit,kaikki elollinen.
Ja koko ajan läsnä on myös meille näkymätön maailma,maailma jossa luonnonhenget,haltijat ja jo edesmenneet rakkaat asuvat ja kulkevat täällä meidän seurassamme.
Usein vanhoissa paikoissa ja rakennuksissa on aivan omanlaisensa energia ja tunnelma,niin myös täällä Turvejärven tilalla. Täällä on hyvällä tavalla sellaista vanhan paikan tunnelmaa,jollakin tavalla myös turvallista. Ja mikä tärkeintä,luonto ympärillä.
Luulen,että sitä jotenkin luonnostaan alkaa huomioida ympäröivää luontoa ja elämää ympärillään kun asustelee tällaista vanhaa tilaa..sitä kuin pikkuhiljaa pyytää osaksi arkea ja elämää niin saunatontut kuin metsänhaltijatkin. Metsään mennessä muistaa huomioida metsäneläimet ja muut asukkaat,niin näkyväiset kuin näkymättömätkin,tietäen että he siinä vierellä katselevat ja kuuntelevat ja kauniisti pyytäen voivat olla myös avuksi.
Olen aiemmin kertonut,että talon takana mäellä kasvaa kaunis pieni kuusi,jonka olemme pyhittäneet meidän perheen pyhäksi puuksi.Kuusi on vähän kuin porttina kahden maailman välillä,viemme aina toisinaan lasten kanssa kuusen juurelle jotakin hyvää syötävää,niin metsäneläimille kuin haltijoillekin. Muistamme myös meidän saunanhaltijoita,sekä kodinhaltijaa.
Jokaisella paikalla ja rakennuksella on omansa,ja kun kauniisti muistamme
heitä ja kiitämme,niin yhteiselo on antoisaa molemminpuolin♡
Elämästä tulee jotenkin syvällisempää ja merkityksellisempää,kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa.♡
Voisin kuvitella,että ennenvanhaan kun ihmiset elivät melkein kokonaan luonossa ja luonnosta,niin näkymätön maailma oli heille aivan arkipäiväistä,he olivat jollakintapaa herkempiä aistimaan asioita ja elämää ympärillään. Nykypäivän ihmisellä on ikävä kyllä usein niin kiire ettei ehdi pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan ympärille,kaikenlainen häly vie ihmisiltä huomion ja keskittymiskyvyn,ja joskus hiljaisuus voi tuntua jopa ahdistavalta.
Tänään Pyhäinpäivänä sytytämme kynttilät kaikille heille jotka ovat jo siellä "verhon toisella puolen",niin rakkaat ihmiset kuin eläimetkin. Ja muistan olla kiitollinen kaikesta kauniista ja hyvästä mitä minulla on,kiitos♡
♡Toivottelen teille kaikille oikein rauhallista Pyhäinpäivää♡
T. Turvejärvn tilan emäntä, Katja
Edellisestä kirjoittelusta onkin taas vierähtänyt hetki jos toinenkin,ja syksy on vaihtunut talveen. Tuntui oikestaan siltä kuin talvi olisi tänä vuonna saapunut yhden päivän aikana. "vielä eilen oli syksy ja nyt on jo ihan oikea talvi"! Näin lapset huudahtivat eräänä aamuna ulos katsoessaan♡
Syyskalastuskin jäi vähän vähemmälle tänä syksynä,hyvä ettei vene jäätynyt kotirantaan kun oli yön aikana tehnyt pakkasen ja meidän matala ranta oli aamulla kauniissa riitteessä. Yleensä olemme vielä näin lokakuun loppupuolella laskeneet verkot veteen ja kalastaneet siiat pakastimeen.
Sen verran sentään ehdimme järvelle ennen pakkasrouvan saapumista,että jokunen kaunis iso siika on nyt kuiten pakastimessa,kiitos Ahdille ja vedenhaltijoille♡
Tämä alkutalven aika on aina sellaista,että menee jonkun aikaa,jotta pääsee taas talven rytmiin mukaan,kaikki tekemiset vievät enemmän aikaa ja ovat hitaampia tehdä,mutta taas toisaalta aivan ihanaa vuodenaikaa,hiljaista,puhtaan valkoista,joskus jopa melkein sanattoman kaunista♡
Haluan tämän blogini kautta kiittää teitä kaikkia jotka kävitte meillä kylässä syyskuussa avoimien ovien päivänä,kiitos vielä.
Oli ihana päivä ja ennenkaikkea ihania vieraita♡
Ensi vuonna uudestaan! Olisi mukava järjestää myös joulun aikoihin jouluiset avoimet ovet täällä meidän tuvassamme♡
Minä toivottelen kauniita pakkaspäiviä kaikille lukijoille ja palailen tänne kirjoittelemaan kaamosajan kuulumisia ja tunnelmia♡
Niin se vain on syksy saapunut Turvejärvelle. Kurjet huutelevat kotisuolla ja ruska värjää varvikot kauniin oranssinkeltaisiksi.
Valo on aivan erilaista kuin alkukesän valo,jotenkin pehmeämpää.Illat alkavat hämärtyä aina vain aikaisemmin,vaikka vielä pari viikkoa sitten valoisaa aikaa riitti melkein läpi yön.
Toissa iltana näkyi tämän syksyn ensimmäiset revontulet ja tähtitaivas.
Onhan näissä syksyn päivissä ja syysilloissa aivan oma tunnelmansa. Toivotaan,että tulisi pitkä ja kaunis syksy!♡
Olen ilmoittanut Turvejärven tilan kulttuuriympäristöpäivään,jota vietetään nyt tulevana sunnuntaina,8.9.
Meillä on siis sunnuntaina avoimet ovet ja pop up-kahvila klo.10-16. ♡Tervetuloa jos täällä päin kuljette!♡
Toivottavasti säänhaltijat suosisivat ja tulisi oikein kaunis ja aurinkoinen syyspäivä! Näitä kauniita ja lämpimiä päiviä on nyt riittänytkin vaikka kuinka. Vielä jos saisi toivoa jotakin,niin ripaus vettä ei olisi pahitteeksi, jaksaisivat marjat ja sienet kasvaa ja järven veden pinta nousta. Mutta ihanaahan se on että on lämmintä ja aurinko paistaa♡
♡ Nähdään sunnuntaina! ♡
T. Turvejärven tilan emäntä, Katja
Kuinka moni onkaan kysynyt minulta,että miten minä jaksan kun täällä vanhalla tilalla on niin paljon kaikenlaista tehtävää,ja varsinkin nyt kun isäntä on sairastunut vakavasti..
Vastaukseni kysyjille on aina sama,juuri siitä syystä jaksan kun elämme täällä vanhalla tilalla luonnon ympäröimänä.
Koen niin vahvasti kuuluvani osaksi ympäröivää luontoa,etten oikeastaan osaa edes kuvitella sellaista vaihtoehtoa,että asuisimme vaikkapa kerrostaloasunossa(olen joskus nuorempana asunut,joten kokemusta siitäkin asumismuodosta on),voisin jopa kuvitella että sellainen luonnosta eristetty asuminen aiheuttaisi minussa jonkinlaista surua ja jatkuvaa kaipuuta sinne oikeaan kotiin,luonnon läheisyyteen.
Ja onhan tästä aiheesta viime aikoina ollut mediassakin artikkeleita esillä ja ihan tutkimuksiakin tehty. Luonnossa oleminen,vaikka vain ihan hetken aikaa,parantaa ihmisten mieltä ja rauhoittaa.
Ja monille taiteilijoille luonto on loputon inspiraation ja luovuuden lähde.
Ajattelen,että ihminen on osa luontoa ja voi kunpa osaisimme elää sen mukaan ja kunnioittaa ja vaalia suurta aarrettamme,puhdasta luontoa,erämaita,juomakelpoista vettä,raikasta ilmaa hengittää. Suuria asioita nykymaailmassa,ja meille monesti niin itsestäänselviä,ettei niitä välttämättä tule edes ajatelleeksi.
Huonoina päivinä tai hetkinä,minulla on tapana mennä aittojen luokse mäelle istuskelemaan ja vain katsella ihastuneena ympärille,tai pieni kävely kotimetsän poluilla saa heti ihmeitä aikaan.Takaisin sisälle tupaan tullessa,olo on jo paljon kevyempi.
Toki muiden ihmisten tapaamiset ja jutteluhetket vaikkapa kauppareissulla kylillä ovat mukavia ja piristäviä,mutta minun täytyy kyllä rehellisesti myöntää että suurimmat onnentunteen läikähdykset olen kokenut luonnossa tai joku luontokokemus on ollut jotenkin erityisen vaikuttava.
♥️Luonto,se merkitsee minulle aivan kaikkea♥️
Rauhoittavia luontohetkiä toivotellen,
Turvejärven tilan emäntä Katja
Tervehdys helteiden lämmöstä! Lappi on saanut viimepäivinä nauttia lämpimistä kesäpäivistä♥️
Joskus jokin tietty kesäinen tuoksu tai asia tuo ihanan muiston omasta mummolasta Menesjärven rannalta,kuiva mäntykangas oikein rapisee pienten jalkojen alla kun juoksen serkkujen kanssa läheisen koulun hiekkarannalle uimaan..tai kesäyön usvan verhoama järvenpinta ja kaukaa kuuluva kuikan huuto,jotain melkein maagista tunnelmaa,jotakin mitä ei oikein edes osaa selittää,mutta niin kaunista ja ihanaa!
Jotain samaa tunnelmaa olen halunnut tänne meidän kotiimme,sellaista tietynlaista pysähtyneisyyden ja kiireettömyyden tunnelmaa..
Monet ihmiset haaveilevat koko talven päästäkseen viettämään "oikeaa elämää"kesämökeillensä ja rakkaisiin kesäkoteihinsa,niin minäkin aikanaan haaveilin,mutta en halunnut viettää mökkielämää vain osan aikaa vuodesta,vaan halusin asua ja elää jokapäiväistä arkea mökkiolosuhteissa vanhalla tilalla.
Olen viime aikona miettinyt ja ajatellut,että haluaisin joskus aikanaan jakaa tätä kiireettömyyttä ja "mummolatunnelmaa"muillekin..ties vaikka Turvejärvellä olisi aikanaan kesäkahvila Mummola..
Ja nyt jos koskaan olen tyytyväinen ja jopa onnelinen siitä että aikanaan teimme ison päätöksen muuttaa "mökkitaloon"metsän keskelle.Keskimmäinen tytöistä nimesi aikanaan meidän pienen kotimme mökkitaloksi. Arki mökkitalossa ei aina ole helppoa,etenkään talvella,mutta kaikista haasteista huolimatta koen että elämä ja arki täällä on juuri meille sopivaa,oikeaa elämää.
♥️Pieni,punainen mökkitalo♥️
Oikein ihania kesäntuoksuisia päiviä!
T.Turvejärven tilan emäntä, Katja
Miten ihanalta ja kauniilta vanha pihapiiri näyttääkään kaikessa kesäisessä loistossaan!
Tänä kesänä pihapiirissä laiduntavat vain lampaat. Aina välillä tulee haikeus ja ikävä lehmiä. Minusta lehmät ovat niin kauniita ja jotenkin vain kuuluvat tällaiseen maisemaan,vaan kauniitahan lampaatkin ovat♡
Pihapiirin luonnonkukat ovat tänä kesänä aivan vallan villiintyneet,tuntuu siltä että ne oikein kasvavat silmissä. Varsinkin mäellä asustelevat pihlajat! En paljoa liioittele,jos arvelisin niiden kasvaneen alkukesän aikana jopa puolisen metriä ja suurin pihlajista kukkii ensimmäistä kertaa meidän aikanamme. Siitä ilahtuneena merkitsin pihlajan silkkinauhalla,olkoon pihlaja yhdessä pikkukuusen kanssa meidän pihapiirimme pyhä puu ja suojelija♡
Ovat vähän kuin porttina mäelle kulkeville.
Mäeltä on mukava seurailla pihan tapahtumia ja nautiskella päiväkahvit.Tänä kesänä onkin ollut ihan mukavasti seuralaisia,sääskiä ja mäkäriä nimittäin. Mutta nehän kuuluvat Lapin kesään!
Päiväkahvien lomassa kävin saunalla pesemässä muutaman koneellisen pyykkiä,tuulinen ja aurinkoinen sää kuivattaa pyykit nopeasti. Viime viikko oli niin kylmä ja sateinen,että pyykkihommat saivat odotella näitä aurinkoisia päiviä. Sadepäivinä sitten tiskaushommia sisällä.
Näin kesällä tuntuu siltä että päivä jatkuu melkein läpi vuorokauden,valoa riittää ihan loputtomiin. Aivan täysi vastakohta kaamoksen ajalle,kun valoisaa aikaa on vain muutama tunti vuorokaudesta. Ja juuri siitäkin syystä rakastan tätä pohjoista! Valoa ja hämärää,kylmää ja lämmintä,enimmän osan vuodesta lumi peittää maan..,mutta onneksi ei sentään ihan vielä,vaan on aikaa nauttia kesän valoisasta ajasta♡
Pyykinpesuhommien jälkeen päätimme lähteä eväsretkelle kotijärven hiekkarannalle. Vesi on vielä aika kylmää,mutta se ei lapsia haitannut. Minä vilukissana katselin rannalta kun hurjat vesipedot uiskentelivat raikkaassa järvivedessä.
Siinä rannalla istuessani,suopursun tuoksuja nuuskiessani ja viklon ääntä kuunnellessani tuli jälleen tunne,että olen kyllä onnellinen kun saan asua juuri täällä♡
Kauniita kesäpäiviä toivottelee Turvejärven tilan emäntä, Katja
