Joulunpunainen tervehdys Turvejärveltä!♥️
Täällä aletaan pikkuhiljaa valmistautumaan joulun viettoon,vielä on muutama tärkeä askare tekemättä,tänään mennään lasten kanssa hakemaan joulumänty omasta metsästä. Joulumännyksi valikoitui pikkuruinen mänty,joka kasvaa sähkölinjojen alla,joten ei tunnu ihan niin kurjalta kaataa pikkupuuta,koska sähkölinjojen alustat on jokatapauksessa pidettävä siisteinä,eikä linjojen alla voi kasvaa suuria puita.
Kävimme merkitsemässä pikkupuun jo aiemmin talvella ja samalla myös pyysimme luvan,josko saamme puun ottaa joulumännyksi.
Tänään on ohjelmassa myös pipareiden ja joulutorttujen leipomista ja jouluruokien valmistelua.
Tänä vuonna joulupöydässä on paljon lähiruokaa;kotijärvestä pyydettyä siikaa,hilloja,mustikoita,oman sonnin lihaa ja sieniä
kotimetsästä.
Minä toivottelen kaikille lukijoille ihanaa ja rauhallista joulunaikaa ja yritän ehtiä kirjoittelemaan vielä joulunakin!
Ja Kippura,kiitos aivan ihanasta joulukortista!♥️
No tulivathan ne kaipaamani pakkaset ja vielä kaunis kuutamokin valaisi tunnelmallisesti talvista maisemaa.♡
Sunnuntai on meillä aina erityinen päivä,nimittäin saunapäivä. Toki kesäisin sauna saattaa lämmetä useammankin kerran viikossa,mutta talviaikaan saunan lämmitys on sen verran aikaa vievää puuhaa,että sunnuntai on pyhitetty saunomiseen ja siihen liittyvään touhuun ja tekemiseen.
Sunnuntaina sattui olemaan aivan täydellinen päivä saunanlämmitykseen, mukava pakkasilma,melkein tuuleton ja vielä aivan kirkas tähtitaivas ja kuutamo.
Vesien kantamisen ja muun touhun välissä oli pakko aina välillä pysähtyä kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta..kunnella kun mitään ei kuulu,ei edes koira haukahtele. Nostaa katse ylös taivaalle ja ihastella tähtien loistetta.
Rauhallista joulunodotusaikaa kaikille lukijoille!♡
Piparkakkujen ihana tuoksu on tänään täyttänyt Turvejärven pienen tuvan,ja purnukat saatiin mukavasti täyteen,vaan epäilenpä etteivät
jouluun asti säästy..
..Ehtiihän sitä vielä onneksi ensi viikollakin leipoa taikinan tai pari♥️
Meillä on ollut tapana näin joulun aikaan viedä tontuillekin ja haltijoille omansa,kiitokseksi kuluneesta vuodesta ja huolenpidosta. Saunatontuille tietenkin saunalle,saavat lautasellisen piparkakkuja ja suklaata,metsänhaltija löytää omansa kotikuusen alta,aitanhaltijalle viedään omat herkut mäen päällä olevaan aittaan. Kotieläimistä huolenpitävälle viedään omat herkut lampolaan,sellaiseen paikkaan etteivät määkijät ylety..
Joskus laitoimme tuvan nurkkaan sievästi pienelle pöydälle kodinhaltijaa varten hieman naposteltavaa..vaan arvaatkaapa menivätkö ne herkut parempiin suihin?.. taisivat koirat ja kissat löytää ne ennen kotitonttuja!
Leipomisen lisäksi ollaan jo muitakin jouluvalmisteluja tehty,vaikka täytyy kyllä myöntää,että jotenkin on tänä vuonna ollut hieman hukassa sellainen jouluinen olo..vaan nyt kun vihdoinkin saimme maan valkoiseksi,niin heti jo kummasti piristi!
Tuntuihan se kovin oudolta kun ei marraskuussa ole jo valtavat kinokset lunta! Vettä sataa tihutteli usempaankin otteeseen ja alkoi jo hieman epäilyttää että saadaankohan lunta edes jouluksi..nyt näyttäisi ihan mukavalta,sentään muutama sentti lunta!
Ja pakkasta! Voitteko kuvitella,että minä jopa kaipailin pakkasia?
Kaamosajan pakkaspäivän värisävyt ovat niin kauniita ja erityisiä.Useimmiten se menee niin että mitä kireämpi pakkanen,sitä kauniimpana kaikki hohtaa ja kimaltelee.
Vaan ainahan luonto on kaunis♥️
Tällaisia pikaisia joulunajan kuulumisia tänään ja yritän ehtiä(viitsiä)laitella vielä lisää tässä ihan lähipäivinä.
Voikaahan hyvin kaikki lukijat ja ihanan tunnelmallista joulunodotusta!♥️
Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut,että lehmienpidosta täytyy luopua. Olin ajatellut kaiken jo melkein valmiiksi; Omenan tulevan kantavaksi Olafista ja ensi kesälle syntyvän kauniin valkoisen,mustapilkullisen vasikan ja itseni lypsämässä perheelle maitoa aamupöytään.
Vaan niin se elämä yllätti ja pisti miettimään,tai oikeastaan pakotti miettimään,mitä arkisia hommia on nyt talven alla karsittava,jotta arjen pyörittäminen sujuu ilman suurempia erityisjärjestelyjä eikä käy liian raskaaksi,etenkään talviaikaan. Talvi on se vuodenaika joka määrittelee melkein kaiken täällä pohjoisessa.
Täällä tilalla on ollut lehmiä melkein koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Minä halusin ensimmäiset lehmävasikat jo samana syksynä kun olimme muuttaneet.Tuskin oli saatu muuttokuormaa purettua,kun jo piti lähteä Pelsolta vasikoita hakemaan,lokakuun räntäsateessa..,no jotain sentään olen minäkin tässä matkan varrella oppinut,että jos aikoo kotieläimiä hankkia,niin mieluummin keväällä kuin talven alla;)
Mutta sitä nuoruuden innolla piti saada kaikki ja heti!
Tytöt ovat siis kasvaneet yhdessä lehmien ja vasikoiden kanssa,toivottavasti heille on jäänyt tuosta ajasta jotakin mukaviakin muistoja,muutakin kuin ainaisen kaakaon ja riisipuuron kittaamisen silloin kun lehmä on ollut lypsyssä,tai karkulaisten jahtaamisen kotijängän laitamilta..
Hieman ristiriitaiset tunteet ovat viime aikoina pyörineet omassa mielessä.Toisaalta ihana helpotuksen tunne siitä,ettei tarvitse talvipakkasilla huolehtia kuinka lehmät pärjäävät,riittääkö heinä kevääseen,talvella lypsämisestä puhumattakaan,toisaalta taas ihan mahdottoman haikeaa
kun ei navetan ohi kulkiessa kuuluu lehmän ammumista.
Jotenkin sitä on pitänyt niin selvänä asiana,että kun asustaa tällaista vanhaa tilaa,niin tottakai täytyy ainakin yksi tai muutama lehmä olla!
..Vaan,onhan se jo nähty,että elämä tosiaan osaa aina välillä yllättää! Joten en suinkaan halua ajatella etteikö enää koskaan täällä Turvejärven tilalla kuultaisi kauniin,valkoisen lapinlehmän ammumista,jätän siis sillekin mahdollisuudelle portin hieman raolleen..
Pitäkää haaveistanne kiinni ja oikein ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille lukijoille!♡
Voi,kunpa pian saisimme maan valkoiseksi ja hieman pakkasta!
Vielä viime viikolla oli maa kevyesti peittynyt valkoiseen ja tytöt pääsivät laskemaan mäkeä,vaan nytpä on taivaan täydeltä satanut ihan oikeaa vettä ja oma pihakenttä on kuin luistinrata.
Olen kyllä kauniisti pyytänyt säänhaltijoilta,josko jo voisi talvi tulla♥️
Katseltiin tyttöjen kanssa valokuvia viime vuoden marraskuulta,ja tähän aikaan oli jo melkoiset lumikinokset ja ekat jäälyhdyt tehty tienvarteen,vaan eipä ole vuodet veljeksiä keskenään;)
Ulkona on tullut käytyä vain tekemässä pakolliset työt ja nyt on ollut sopivaa aikaa tehdä muutama rästiin jäänyt homma,kuten työhuoneen seinän tapetointi..eihän se odotellut kuin vissiin pari vuotta..mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ja sain lampaiden villatkin puhdistettua ja pakattua laatikoihin valmiiksi lähetettäväksi kehräämöön,onkin jännä nähdä millaista lankaa saamme keväällä takaisin!
Tuntuu niin ihanalta hypistellä pehmeää villaa käsissään ja ajatella että siitä tulee vielä lankaakin,kiitos lampaat!♥️
Minulla on vähän sellainen tunne,että tämä villahomma ja taljojen koristelu tulee olemaan se minun juttuni,suunnittelen jo minkävärisiä lampaita hankimme ensi kesäksi,jotta saisin niistä kaunista villaa jatkokäsiteltäväksi,meidän lampaamme ovat siis aivan villalampaita♥️
Koristeltavat taljat ostan pieneltä luomutilalta Sodankylästä,olen käynyt tilalla ja tiedän että lampailla on siellä hyvät oltavat ja katras on pieni,joten valmis tuote on kokonaan paikallista käsityötä.
Minä jatkan tämän päivän vielä "tupahommia",ja toivottelen kaikille lukijoille hyvää alkanutta viikkoa,ja pysykäähän pystyssä!♥️
Joskus tulee sellainen tunne että aika kulkee aivan liian nopeasti,lokakuukin meni niin ettei melkein huomannutkaan. Vastahan sitä odoteltiin talven tuloa ja nyt on jo marraskuu,kaamosaika alkamassa.
Ja voisin kyllä sanoa,että tämä meidän elämämme täällä luonnon keskellä on aika "verkkaista ja hidasta",niin siitäkin huolimatta päivät kuluvat aikamoista vauhtia.
Nyt kun ulkona pimeä laskeutuu jo aikaisin illasta,niin tulee vietettyä enemmän aikaa sisällä tuvassa. Minä tykkään tästä(kin)vuodenajasta. Kaamosaika on sellaista rauhoittumisen aikaa,voi hyvällä omallatunnolla istuskella ritisevän takkatulen ääressä,juoda kuppitolkulla teetä ja poltella kynttilöitä♥️
..ja pikkuhiljaa valmistautua joulunodotukseen! ♥️
Huomenna viedään kynttilät ja lyhdyt tienvarteen ja mäelle aittojen tykö Pyhäinpäivän kunniaksi,muistetaan kaikkia edesmenneitä rakkaita,niin ihmisiä kuin eläimiäkin.
♡Minä toivottelen oikein rauhaisaa viikonloppua kaikille!♡
Ilmassa alkaa olla tulevan talven tuoksua. Aamuisin kuura on asettunut pihapiiriin ja kotijärvi alkaa pikkuhiljaa jäätyä.
Meillä on lasten kanssa ollut tapana aina syksyisin mennä kotiniemeen kuuntelemaan järven jäätymistä,tyynenä pakkasiltana jäätymisestä syntyvät äänet kantautuvat kauas metsänreunaan saakka. Jos ei tietäisi mistä on kysymys,saattaisi vaikka kuvitella vedenhaltijoiden huutelevan..,vaan mistäpä sitä tietää;)
Lokakuun valo on aivan erityinen,matalalta paistava aurinko jaksaa vielä lämmittää,päivät lyhenevät vauhdilla ja luonto valmistautuu tulevaan kaamosaikaan ja talveen.
Aurinko punaa vanhan,harmaan hirsiseinän kauniisti.
Mäellä,talon lähettyvillä kasvaa pikkuruinen kuusipuu. Joku on sen juuri siihen aikanaan istuttanut. Muutettuamme tänne Turvejärvelle pikkuinen kuusi herätti huomion,sillä näin pohjoisessa ei luontaisesti kasva kuusia.
Joku jo ehti huomauttaakin" että eikö se olisi parempi kaataa pois,eihän se tänne kuulu",mutta minä olin toista mieltä.
Ajattelin,että antaapa pikkuisen kasvaa rauhassa ja nyt muutaman vuoden kaunokainen on saanut toimittaa erittäin tärkeää tehtävää perheemme ja Turvejärven tilan pyhänä puuna ja suojelijana.
Merkiksi tärkeästä tehtävästään puu on saanut oksilleen nauhan. Siinä se saa kasvaa yhdessä perheemme kanssa ja toivon että vielä monenmonta vuotta.
Lapset jo kovasti odottelevat lunta,ja niin kyllä minäkin. Saas nähdä,joko jo tällä viikolla joku aamu on maa peittynyt valkoiseen.
Vielä pääsee kävellen kulkemaan lähimetsissä,ja jängät ovat jäätyneet helpoiksi kulkea.
Nyt kun kaikki on valmista talven tulla,niin sitä huomaa itsekin rauhoittuneen,ei ole enää isompia pakollisia hommia mitkä täytyy tehdä ennen talven tuloa,vaan voi rauhassa nauttia loppusyksyn kauneudesta.Luonnon omat värisävyt ovat jotenkin niin pehmeitä ja lämpimän sävyisiä.
Minä toivottelen kauniita,kuulaita loppusyksyn päiviä kaikille lukijoille!
Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt hetki jos toinenkin..,ja tuntuu siltä kuin vain hetki olisi viime vuoden lokakuuhun näihin samoihin aikoihin,kun meidän perheestä oli juttua Lapin Kansassa.
Moni blogin lukija taisi löytää tiensä tänne juurikin lehdessä olleen jutun myötä. Lokakuun loppua elettiin ja valmistauduttiin talven tuloon ja niin tänäkin vuonna,vaikka tänä syksynä moni asia onkin toisin kuin viime syksynä.
Täällä Turvejärvellä talvi saa tulla vaikka huomenna! Kotieläimille on talven heinät haettu ja kuivaa polttopuuta on riittävästi pihatien varressa,vaikka tulisi oikea pakkastalvi! Pakastimessa on kotijärvestä pyydettyä siikaa ihan mukavasti. Ensi talvena syödään myös omakasvattamaa sonnipojan lihaa. Kaunis Olaf sai päättää päivänsä kauraa rouskutellen,omassa karsinassaan. Pyysin Olafilta anteeksi ja kiitin että saamme perheelle ruokaa.
Aina yhtä vaikeita ne teurastuspäivät.
Nyt näyttää siltä,että minun haaveeni lehmienpidosta saa tällä hetkellä jäädä,ihan vain käytännön pakottamana. Jannella on todettu etenevä hermostosairaus,jonka etenemistä ei voi tietää,mutta se on varmaa,ettei hän pysty enää tekemään käsillään kovin fyysisiä hommia,joten minun apuani ja työtäni tarvitaan pientilalla enemmän,siksi olemme päättäneet luopua lehmienpidosta.
Omena on etsinyt uutta kotia jo pitemmän aikaa,mutta kovin vaikeaa tuntuu kodin löytyminen olevan.
Jatkossa keskitymme lampaisiin ja kanoihin. Ensimmäinen erä omien lampaiden villaa lähtee lähiaikoina kehräämölle. Ja tarkoitus on ensi keväänä hankkia muutama lammas lisää,ihan vain villantuotantoa ajatellen.Lampaiden hoitaminen ja ruokkiminen on tässä tilanteessa huomattavasti helpompaa kuin lehmän.Ja onhan se myös taloudellinen asiakin,lehmä tarvitsee huomattavasti enemmän heinää kuin muutama lammas.
Olin alunperin haaveillut kotitarvelehmästä,että saisimme perheelle maitoa,vaan tiedän kokemuksen kautta,että lypsäminen varsinkin talviaikaan on aikaa vievää puuhaa,ja pakko jopa minunkin nyt ajatella järkevästi. Aina se ei ole kovin helppoa;)
Elämä se tosiaankin osaa yllättää. Olen usein täälläkin kirjoitellut siitä"että elämä on juuri tässä ja nyt",ja oikeastaan vasta Jannen sairastumisen myötä tämä asia on konkretisoitunut,siis täyttä totta! Meillä on juuri vain tämä hetki tässä,huomisesta ei kukaan vielä tiedä,eikä menneeseen kannata palata,eikä varsinkaan turhaan murehtia menneitä asioita,niitä ei voi enää muuksi muuttaa,elettyä elämää.Oikeastaan ainoa mihin voi vaikuttaa,on juurikin tämä hetki elämän polulla,tässä istun kynttilänvalossa kirjoittelemassa blogia ja nautin hiljaisuudesta.
Elämän pienet arkiset asiat saavat suuremman merkityksen,niihin alkaa kiinnittää enemmän huomiota,ja ylipäätänsä huomion kiinnittäminen siihen mitä ympärillä on sen sijaan,että murehtisi kaikkea sitä mitä ei ole.
Ja minusta meillä on paljon! Kaunis,ympäröivä luonto,puhdas vesi,kirkas tähtitaivas ja revontulet,hohtavan valkoiset hanget..onhan siinä asioita mistä on aihetta olla kiitollinen.
Ja jotenkin lohduttavaa ja ihanaa ajatella,että olemme vain osa tätä kaikkea suurta,jokainen oman hetken verran täällä kulkee omia polkujaan,eikä sillä matkan pituudella ole väliä,tärkeintä on se matka. Luonto jatkaa elämäänsä kaikesta huolimatta,kevät ja syksy saapuvat vuosi toisensa jälkeen,joutsenten keväinen riemuhuuto ja syksyn usvassa suolta kantautuvat kurkien kirkaisut.
Joskus elämä pakottaa meidät pysähtymään ja miettimään sitä mitä oikeasti haluamme tehdä,niin kävi meillekin. Ja erityisesti Jannelle,hän oli jo pitkään haaveillut siitä että voisi olla kotona ja kirjoittaa,ettei tarvitsisi aina lähteä reissuhommiin.
Olisimme tietenkin valinneet hieman toisen syyn hänen jäädä kotia,vaan elämä ei mene meidän ihmisten asettamien suunnitelmien ja toiveiden mukaan,mutta nytpähän on aikaa kirjoitella! Ja elämme päivän kerrallaan.
Minä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihania ja aurinkoisia syyspäiviä! Kirjoittelen tänne blogiin kuulumisia jatkossakin. ♥️
Meillä on tapana joka kesä käydä lasten kanssa Inarissa Saamelaismuseo Siidassa. Erityisesti kesä-aikaan avoinna oleva ulkomuseo-alue on viehättävä paikka,ja vaikka siellä on tullut vietettyä aikaa enemmänkin,niin ainakaan minä en ole kyllästynyt vanhojen rakennusten tunnelmaan. Sinne on aina yhtä mukava tehdä päiväretki! :)
Hieman kyllä huvitti,kun samanmoisia emalikippoja ja sankoja ym.vanhaa kapistusta löytyy täältä kotoakin..ja ehkäpä juuri siksi viihdynkin niissä matalissa hirsituvissa..
..Voisin melkein kuvitella itseni tuvan pöydän ääreen istumaan;)
Lapsistakin museo on ihan kiva paikka käydä viettämässä kesäinen päivä.
"Kato nyt,ihan niinkuin meillä kotonakin!" tytöt näyttävät :)
Museoalue sijaisee kauniilla mäntykankaalla,ja siellä on mukava kaikessa rauhassa käveleskellä. Omat eväät vain mukaan ja tietenkin jäätelöt kahvilassa kyläpäivän kunniaksi:)
Meidän perheen kesälomareissut ovat monesti kotiseutumatkailua,oikeastaan jo ihan käytännön syistäkin. Kun asuu vanhaa tilaa ja on kotieläimiä,niin ei tule kovin usein lähdettyä pidemmille reissuille ja onhan se myös taloudellinen kysymyskin,kun on iso perhe,niin ei sitä niin vain lähdetä kovin kauas matkustelemaan. No! Vanhin tytär on sitten täysi-ikäisenä matkustellut jo varmaan puoli maapalloa..mutta aina mielellään tulee tänne kotiin maailmalta ja nauttii puhtaasta luonnosta ja hiljaisuudesta:)
Ja onhan meillä lasten kanssa vielä kesämarkkinareissukin edessä! Sitä on jo odotettukin!
Minä toivottelen kaikille lukijoille aurinkoisia ja ihania kesälomaretkiä,vaikka ihan lähelle! :)
