Nyt on sitten keksitty sopiva nimi tällaisille päiville,kun ulkona sataa märkää lunta ja osa porukasta on kipeänä,eikä ulkona voi tehdä kuin pikaisesti pakolliset hommat..Olkoon siis pannukakkupäivä!
Olenkin varmasti jo maininnut,että tässä torpassa paistetaan lettuja useamman kerran viikossa(lasten mielestä jo varmaan kyllästymiseen asti;),ja tänään ihan vaihtelun vuoksi paistettiin puuhellan uunissa pannukakkua.
Ulkona on nyt kauniin valkoista,ja luulen että nämä lumet tulivat jäädäkseen,vaikka loppuviikosta sataisi hieman vettäkin.
Meidän ulkona viihtyvä koiramme Luna tuli hetkeksi kuivattelemaan turkkiaan ja touhottamaan sisälle.
Nyt voi hyvällä omallatunnolla nauttia kupillisen kuumaa kaakaota ja pannukakkua kynttilänvalossa,kun ulkona tulee taivaantäydeltä lunta ja kaikki tämän päivän tärkeät hommat on tehty,eli eläimet juotettu ja ruokittu,sekä käyty lapioimassa lumet tienvarresta,jotta koulutaksi pääsee aamulla hakemaan lapset kouluun.
...Saas nähdä kuinka paljon lunta on satanut yön aikana !
Lumisin terveisin, Katja
Harvoinpa näin sattuu,että juuri Pyhäinpäivänä on myös täydenkuun aika!
Meidän perheessä Pyhäinpäivää ei vietetä mitenkään erityisesti,sytytämme muutaman kynttilän edesmenneille rakkaille,sekä ihmisille että eläimille.
Itse ajattelen niin,että nämä meidän rakkaat edesmenneet ovat läsnä meidän elämässämme koko ajan,minusta se on ihana ajtus. Ovat vähän "niinkuin verhon tuolla puolen";) Toki se ei poista sitä surua ja ikävää,mutta ajatuksena lohduttaa kyllä.
Ja mistäpä sen koskaan tietää,kun vaikka pikkulintu koputtelee ikkunan takana,että josko se olisikin viesti ystävältä:)
Meilä on tapana aina silloin tällöin jättää saunomisen jäkeen jälkilöylyt vielä saunanhaltijoille,eli saunatontuille. Varsinkin joulusauna lämmitetään myös saunatonttuja varten:)
Näin Pyhäinpäivän kunniaksi jätämme kunnon löylyt tonttujen lisäksi vielä tämän vanhan tilan entisille isännille ja emännille.
Oikein rauhallista Pyhäinpäivää sekä ihania kuutamohetkiä! :)
Kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan ns.kotivarasta,eli varautumisesta jonkinlaiseen erityistilanteeseen tai kriisiin,mikä saattaa koskettaa suurta joukkoa kansalaisia,jopa koko maata.
Oikeastaan minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo aiemminkin. Ja nyt kun uutisissa on ollut juttua vuoden 1999 tammikuun ennätyspakkasista täällä pohjoisessa,niin aihe tuli taas mieleen,että kirjoitanpa nyt,ettei taas unohdu..
Itse muuten asuin silloin Nellimin pienessä kylässä,kun oli nämä yli-50 asteen pakkaset. Ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa,että kylmää oli! Kaunista,mutta todella hyytävän kylmää.
Meidän pienellä tilallamme kova pakkanen on suurin "ongelma",tarkoitan sillä sitä jos pakkanen alkaa olemaan useamman päivän ajan yli -40 asteessa,niin silloin on oltava erityisvalmiudessa,lähinnä kotieläinten suhteen. Sellaisina pakkasöinä nukun aika levottomasti,ja käyn myöhään illalla ja todella aikaisin aamusta tarkistamassa,että lämpölamput palavat,ja eläimillä on reilusti kuivaheinää syötävänä,sekä vien lämmintä vettä.
Usein tällaisiin pitempiin pakkasjaksoihin liittyy sähkökatkokset,ja se onkin suurin ongelma ja uhka,varsinkin kaupungeissa ja taajamissa,missä oikeastaan koko asuminen ja eläminen perustuu sähkön varaan. Jos tulee pitempi sähkökatkos,niin vesi lakkaa tulemasta hanasta,vessat eivät toimi ilman sähköä,lämmitysjärjestelmät jäähtyvät jne...
Meidän tilalla sähkökatkos ei aiheuta dramaattista muutosta normaaliin arkeen,suurin haitta on eläintiloissa olevat lämpölamput,jotka toimivat sähköllä. Meillä on pieni agregaatti sitä varten,jos tarvitsee ladata puhelimen tai tietokoneen akut pitemmän sähkökatkoksen aikana. ( Ehkäpä joskus tulevaisuudessa voisimme olla sähköntuotannon suhteen omavaraisia, hankkia pienen tuulimyllyn sekä toimivan aurinkosähköjärjestelmän) Ja jos asuisimme kahdestaan,niin emme edes tarvitsisi sähköjä;),mutta kun on lapsia perheessä,niin suotakoon kohtuullinen sähkönkulutus(valaistus ja pakastin):)
Talviaikana torppaa lämmitetään päivittäin,ja ruuanlaitto tapahtuu enimmäkseen puuliedellä,sekä lisäksi meiltä löytyy pieni kaasuliesi.
Vesi haetaan järvestä.Tuvan nurkassa on myös käsipumppu,jolla pumpataan kylmä vesi kaivosta. Joskus käy kuiten niin,että pakkasjakson jälkeen ilman lauhtuessa,meidän talon ainoa vesiputki jäätyy,ja silloin kaikki käyttövesi on haettava avannosta.
Onneksi tähän osaa jo varautua!:)
Hädän tullen kipitämme pihan perällä olevaan perinteiseen huussiin,ja on meillä nykyään porstuan yhteydessä pieni kuivakäymälä,lähinnä lapsia ja vieraita varten:)
Se on hyvin pieni ja vaatii tyhjentämistä useasti,mutta siitä tulee hyvää ainesta meidän kompostiin,minne viedään kaikki eläintenkin lannat.
Nälkään ei varmasti kuoltaisi ihan heti,vaikka jokin isompi kriisi tulisi. Ruokakomerossa on aina kuivatarvikkeita,sekä omasta kanalasta saamme munia,ja onhan meillä lampaita ja lehmävasikka kasvamassa. Omena-vasikasta on tarkoitus saada aikanaan kotitarvelehmä eli maitoa perheelle:)
Ja vieressä on järvi,josta voimme kalastaa ja mikä tärkeintä,asumme puhtaan veden äärellä!
Kaapissa on aina tulitikkuja,kynttilöitä,sekä lamppuöljyä valaistukseen.
Ja polttopuita löytyy omasta metsästä,jos pihan puupino alkaa hupenemaan.
Olenkin aina vastannut kyselijöille,jotka kysyvät ja ihmettelevät" Ai, te asutte siellä keskellä ei mitään?"
Häh!? Mehän juurikin asumme keskellä kaikkea! :)
Mukavaa päivää kaikille lukijoille !
Ajattelin pikaisesti laittaa jokusen kuvan viime päiviltä,kun on ollut niin kauniit aurinkoiset ilmat. Parin viikon päästä sanomme auringolle hei vähäksi aikaa,ja nähdään jälleen tammikuussa! Alkaa kaunis kaamosaika:)
Pakkasta on ollut jo useamman päivän ajan,ja järvi on jäätynyt melkein kokonaan. Jääpeite on paikoin vielä hyvin ohut,mutta rannan tuntumassa kantaa jo hyvin. Ja saunarannassa,mistä haemme vettä,on virtausta sen verran ettei siihen välttämättä tule kunnon jäätä koko talvena. Mikä on toisaalta hyvä asia. Onpahan helpompi pitää vesiavanto auki ja vesi on raikasta:)
Eläimetkin nauttivat mukavasta pakkasilmasta,kun pakkasta on vain jokunen aste,eikä tuuli tuiverra.
Aurinko paistaa jo matalalta,ja valo on melkein samanlaista kun kaamosajan päätyttyä tammikuun lopulla ja helmikuussa.
Aurinkoisia lokakuun viimeisiä päiviä kaikille! :)
Nyt kun talvi on saapunut,ja lämpötila alkaa olemaan reilusti pakkasen puolella,alkavat tämän pienen torpan aamut aina saman kaavan mukaan;eli aivan ensimmäisenä on laitettava tulet puuhellaan,ja sen jälkeen aletaan puuhailemaan muita aamun arkiaskareita.
Arkipäivisin tytöt heräilevät seitsemän aikoihin,jotta ehtivät valmistautua koulupäivään. Koulutaksi tulee hakemaan lapset tienvarresta hieman ennen kahdeksaa.
Jos yö on ollut kunnon pakkasyö,laitan herätyskellon soimaan jo aikaisin aamulla,jotta ehdin lämmittämään tupaa ennen lasten heräämistä,sekä käyn viemässä kotieläimille aamuruuat ja lämmintä vettä.
Omppu ja lampaat ovat jo hereillä,ja odottavat aamuheiniään:)
Ja kanaset ovat varmasti olleet hereillä jo kukonlaulun aikaan..
Vanhassa talossa kun asustelee,niin on oikeastaan pakko oppia sietämään hieman epämukavuuttakin(mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa;),sitä että aamuisin on viileää,ja villasukat on hyvä pitää jalassa yölläkin,ehkä parempi pitää villasukat jalassa aina toukokuuhun saakka;)
Ja jos joskus oikein harmittaa vaikkapa se kun täytyy pakkasessa kipittää pihan perälle,niin katse kirkkaalle tähtitaivaalle ja loimuavat revontulet saavat mielen taas leppymään ja muistamaan miksi haluamme asua juuri täällä. Luonto ympärillä on loputtoman kaunis ja aina osaa yllättää. Ja nykyään osaan jo pysähtyä ihailemaan pieniä asioita ja yksityiskohtia.
Silloin jos ihmisellä on koko ajan kiire ja huolia,niin eihän sitä edes huomaa ympärillä olevaa kauneutta. Monesti se on kuitenkin niin,että ne elämän tärkeimmät asiat ovatkin juuri niitä arjen pieniä,hienoja hetkiä, vaikkapa se upea revontulinäytös taivaalla,perheen kanssa tehty retki lähimetsään. Ei aina tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain erityistä:)
Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille,ja koittakaa muistaa nauttia niistä elämän pienistäkin asioista! :)
Niin minäkin yritän!;)
No niin! Nyt on saatu pientilan tärkeimmät työt tehtyä ennen talven tuloa,joten tervetuloa talvi!
Tämän pienen tilan tärkeimmät asiat talven varalle ovat;polttopuut,ruokaa ihmisille ja eläimille. Kun heinävarastot ja polttopuupinot ovat omalla pihamaalla,niin silloin voi ainakin hetkeksi huokaista syvään helpotuksesta..eipähän ainakaan tule nälkä eikä vilu!
Pakastin on nyt ääriään myöten täynnä kalaa ja lihaa. Viime viikolla vielä kalastimme kun järvi oli sulana ja kelit ihan mukavia.
Vaan nytpä on järvi jo saanut jääkannen.
Viime viikon syyshommiin kuului myös aina niin ikävä tehtävä kuin lehmän,Mustikin teurastus. Vaikka teurastuspäivä oli sovittu etukäteen,niin aina se tuntuu yhtä kurjalta. Mutta niin kauan kun syömme lihaa,on kuitenkin parempi vaihtoehto kasvattaa eläimet itse,antaen niille mahdollisimman hyvän elämän ja viimeiset hetket omalla kotilaitumella. Minulla on myös ollut tapana kiittää eläintä siitä että saamme perheelle ruokaa,sekä pyytää teurastettavalta eläimeltä anteeksi. Ehkä vain yritän puhdistaa sillä omaatuntoani,mutta tapa tuntuu kuiten hyvältä.. (eipä taideta isoissa teurastamoissa paljoa pyydellä anteeksi)
Toissaviikolla Janne haki heinäkuorman Sodankylästä,200 paalia kuivaheinää,ja sen määrän pitäisi riittää meidän pienelle karjalle pahimman talven yli,helmikuun loppuun asti. Sitten kevättalvella taas katsellaan,mistä ostetaan lisää heinää..,mutta se on vasta sitten ensi vuonna!:)
Vie aina aikansa näin alkutalvella,että tottuu taas siihen että kaikki tekemiset ovat hieman, voisiko sanoa, haastellisempia ja hitaampia tehdä kuin sulanveden aikaan.
Pyykitkin meinas jäätyä paljuun! Olin jättänyt ne likoamaan,ja pakkanen pääsi yllättämään:)
Mutta vuosi vuodelta olen oppinut vähitellen tykkäämään myös tästä vuodenajasta,lokakuu on ihan hyvä kuukausi. Ja kohtahan on jo marraskuu ja ihana kaamosaika! Siitä minä pidän,olen aina rakastanut kaamoksen hämärää kauneutta ja sinisiä sävyjä!:)
Ja onhan tässä lokakuussa aina hieman odottava tunnelma siitä että millainen talvi on tulossa. Tuleeko myrskyjä Jäämereltä,kovia ja pitkiä pakkasjaksoja,vai lauhaa ja märkää..kenties saamme taas suuret lumikinokset pihamaalle.
Mukavaa talven odotusta kaikille lukijoille! ..ehkäpä jo ensi viikolla pääsemme laskemaan pulkalla mäkeä!:)
Nyt on se aika vuodesta kun olemme perinteisesti pyytäneet kalaa hieman pakastimeenkin. Tuo muuten onkin hyvä sana "pyytää kalaa",sillä ainakin minulla on tapana pyytää Ahdilta ja muilta vedenhaltijoilta,jotta saisimme perheelle ruokakalat.
Ja ei ole vielä koskaan kotijärvi jättänyt ilman saalista. Kiitos!:)
Kesällä pyydämme ruokakalat enimmäkseen katiskoilla,ja aina välillä saatamme laskea muutaman siikaverkon.
Syksyllä nostamme katiskat pois järvestä ja kalastamme kotitarvekalat verkoilla.
Tässä muutamia kuvia parin vuoden takaa,kun olimme tyttöjen kanssa syyskalan pyynnissä. Tämä kyseinen kalastusreissu on jäänyt meille kaikille mieleen,kun jo verkkoja laskiessani ensimmäiset siiat uivat pyydyksiin,ja tytöt tuumasivat"että taitaa olla aamulla verkot täynnä kalaa".. Ja niinhän vain olikin!:)
Meillä tytöt ovat jo pienestä pitäen otettu mukaan veneeseen ja erityisesti Inari tykkää olla mukana kalastusreissuilla. Pieni kalastaja! :)
